 |
| Huolellinen hiominen vaatii keskittymistä. |
Ainakin se
puolikas kolmasluokkalaisistamme, jotka kuuluvat syksyn puukäsityöryhmään. Sen
näki taas
viime maanantaina, kun viikko alkoi kahden tunnin käsitöillä. Kun
keskeneräiset työt ja tarvittavat työkalut oli haettu esiin, alkoivat he iloisesti
sahata, hioa, porata, liimata tai mikä vaihe kullakin nyt oli kynätelineensä
kanssa menossa. Tekemisen meininkiä!
Mirja-ope
auttoi, neuvoi ja ohjasi töitä eteenpäin ja minä, joka en pidä itseäni
varsinaisesti käsityöihmisenä, otin tärkeimmäksi tehtäväkseni huolehtia
työturvallisuudesta. Varsin hyvin lapset osasivat varoa, etteivät sahaile itseään
eivätkä toisiaan. Välillä kehotin pitämään sormet vähän kauempana sahanterästä
ja välillä olin vahtimassa, että tasohiomakoneella käytettiin kuulosuojaimia eikä
hiottu koneen sähköjohtoa.
Asiallisesti
turvallisuuteen suhtautuvien lasten kanssa kaikilta vahingoilta vältyttiin ja lapsilla
riitti intoa vielä siivoamiseenkin oppituntien päätteeksi. Aikaisempina vuosina
tekemisen intoa on riittänyt hyvin kauden loppuun asti mutta siivoamisen into
on alkanut laskea, mitä pitemmälle lukukausi on ehtinyt. Saa nähdä, kuinka nyt
käy.
Muualla
on erilaista, koulunkäyntikin
Yhdysvalloissa
asuva Armas, Englannissa asuva Coco ja Kiinassa asuva Tuuli kertoivat suomen
kielen oppikirjassa (Huima 3, SanomaPro), miten koulunkäynti on heidän
nykyisissä asuinmaissaan järjestetty. Meidän kolmoset löysivät omaan kouluumme
verrattuna monia eroja, jotka he sitten kirjoittivat omaan vihkoonsa, osan
tunnilla, osa jäi kotiläksyksi. Aihe kiinnosti lapsia, koska yksi heidän entinen
luokkakaverinsa ykköskakkosen ajoilta on muuttanut todella kauas ja käy siellä
koulua vieraalla kielellä, joka ei ole englanti. Hänellä on varmaan paljon
kerrottavaa, kun tulee takaisin.
Kirjoittaminen
meni ihan pannukakuksi
Kokonaisten,
ytimekkäitten virkkeitten kirjoittamista harjoiteltiin mielestäni aika luovalla
tavalla: Kirjoitettiin ”Sadepäivän pannukakun” valmistusohje kaikkine
työvaiheineen, tässä pari malliksi: ”Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.” ja ”Sekoita
kuivat aineet kulhossa.” Kouluvaarin tehtäväksi tuli Mirkka-opettajan
apulaisena tarkistaa, että virkkeet alkoivat isolla kirjaimella ja päättyivät
pisteeseen, yhdyssanat oli kirjoitettu yhteen ja käsialasta täytyi saada
selvää. Paljon huomautettavaa en löytänyt. Kaikille niille oppilaille, joiden vastauspaperit
ehdin tunnin aikana tarkistaa, leimasin paperiin hyväksymisen merkiksi hienon
M-leiman, etunimeni alkukirjaimen mukaan. Mirkka-opellakin oli leimasin mutta
arvaa, mikä kirjain. O niin kuin opettaja, tietenkin!
Kiitos!
Tämänkertaisen
kertomukseni lopuksi tärkeä asia: Lämpimät kiitokset kaikille teille
vanhemmille, jotka jo olette vastanneet myöntävästi pyyntööni saada tässä
blogissani julkaista lapsistanne kuvia, joista heidät voidaan tunnistaa. Suostumuksenne
elävöittää blogini ulkoasua ja helpottaa sen kuvittamista. Kiitos myös muusta
kouluvaarityöhön liittyvästä palautteesta, jota olen samalla saanut.
Wilman
kautta voivat vastauksensa pyyntööni lähettää ne, joilta sitä vielä en ole
saanut. Kiitoksia vaivasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti