Kohta on jo kaksi kouluviikkoa syyslukukaudesta takana. Kolmosnelosten korttelissa on tänä vuonna hiukan vähemmän oppilaita kuin viime lukuvuonna, ei enää yli kahdeksaakymmentä vaan reilut kuusikymmentä oppilasta. Opettajien kuorma ei ole vähentynyt, sillä neljän sijasta meillä on nyt vain kolme luokanopettajaa. Heidän lisäkseen on sitten aineopettajia ja eritysopettajia. Hyvin on työ kuitenkin lähtenyt käyntiin, sillä yhden opettajan kommentin mukaan muita merkittäviä ongelmia ei ole ollut kuin elokuiseen hellejaksoon täysin alimitoitettu koulurakennuksen ilmanvaihto. Koronarajoituksia ei ole. Havahduin siihen, että meidän uudet kolmasluokkalaisemme ovat aikaisemmat kaksi kouluvuottaan viettäneet koronarajoitusten alla. Heillä on siis vasta nyt alkamassa elämänsä ensimmäinen normaali kouluvuosi.
Kouluvaarina
olen koulussa useimmiten torstaisin. Se oli opettajien toivomus ja sopi minulle
oikein hyvin. Viime torstaina esittäydyin korttelimme väelle, josta siis puolet
oli kokonaan uusia tuttavuuksia ja toinenkin puoli, nykyiset nelosluokkalaiset
aika vieraita, koska vaaripäiväni viime vuonna olivat olleet melko satunnaisia.
Kerroin asuvani Uittamolla ja aika moni joukosta kertoi omien isovanhempiensakin
asuvan siellä. Taitaa olla tulossa ikäihmisten asuinseuduksi tuo Uittamo,
vaikka mekin olemme asuneet siellä vasta 40 vuotta.
Harrastuksistani
mainitsin ainakin matkailun. Yksi poika kysyi, monessako maassa olen käynyt.
Vastasin, että ehkä noin 18–20 maassa. Se ei hänen mielestään ollut paljon
mitään: ”Sinä olet noin vanha ja käynyt noin vähän. Vaikka olen näin pieni,
olen käynyt jo 16 maassa.” Mihin vielä poika ehtiikään…
Esittelyssäni
kerroin yhden tavoitteeni tälle lukuvuodelle olevan, että oppisin heidät kaikki
tuntemaan etunimeltä. Sain siihen hiukan jo harjoitusta, kun kirjoitin
työpöytäkarttaan (eli istumajärjestykseen) siitä vielä puuttuneet nimet. Taas
huomasin, että nimivalikoima on todella laaja. On siinä minulla opettelemista!
Tiesitkö,
että marsu elää keskimäärin neljävuotiaaksi? En minäkään, ennen kuin yksi tyttö
sen minulle ruokapöydässä kertoi. Hänellä oli ollut lemmikkinä jo monta marsua.
Vieressä istunut poikakin muisti, kuinka heidän ollessaan alemmalla luokalla
tyttö oli koulussa kovasti itkenyt ja surrut silloin kuollutta marsuaan.
Nykyinen lemmikki oli vahvasti nyt elossa.
Neljäsluokkalaiset
eivät taida tuntea käsitettä ”puujalkavitsit”. Ainakaan yhtään sellaista ei
lentänyt ilmoille, kun he aloittivat tämän syksyn puukäsityöt. Tavoitteena on
saada aikaan kestävät ja toimivat puujalat. Mittaus- ja sahaushommilla
aloitettiin ja laitan kyllä tänne kuvan, kun ensimmäisillä puujaloilla sitten
aikanaan kävellään!Tästä alkavat nelosten puukäsityöt:
Lauta poikki oikeasta kohdasta.
Tule kouluvaariksi!
Syvälahden ensimmäisen
ja toisen luokan oppilailta puuttuu kouluvaari. Siellä viime vuonna vaarin
hommia oli tehnyt mukava aviopari, joka oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton
lukumummo- ja -vaaritoiminnasta laajentanut omaa kenttäänsä kaikenlaisiin
”tavallisiin” kouluvaariaskareisiin. Tänä syksynä heistä ei ole kuulunut
mitään. Tuon korttelin Elli-ope kyseli minulta, tuntisinko jonkun sopivan.
Suoralta kädeltä ei tullut ketään mieleeni. Niinpä sovimme, että julistamme
kouluvaarin paikan avoimeksi tässä blogissani:
Pidätkö
lapsista? Haluatko tehdä
antoisaa vapaaehtoistyötä heidän hyväkseen? Haluatko
olla avuksi ja iloksi sekä lapsille että heidän opettajilleen? Tule
kouluvaariksi Hirvensaloon Syvälahden koulun eka- ja tokaluokkalaisille!
Kouluvaarien
tavoitteena on edistää lasten kehittymistä oman kouluyhteisönsä aktiivisina,
myönteisinä ja muut huomioon ottavina jäseninä, tuottaa lapsille koulutyössä
onnistumisen kokemuksia ja toimia kaikille lapsille yhteisenä ja luotettavana
isovanhempien sukupolven edustajana.
Työn
painopiste on nykypäivässä, siis onnistumiskokemusten tuottamisessa ja yhteisöön
kuulumistaitojen kehittämisessä. Tavallisimmin kouluvaari on koulussaan yhtenä päivänä
viikossa 4–6 tuntia kerrallaan. Vakiopäivä sovitaan opettajien toivomukset ja
vaarin muut menot yhteen sovittaen. Työ tehdään ”ruokapalkalla” ja lounas
syödään oppilaitten kanssa ruokatunnilla. (Se on mainio hetki tutustua
oppilaisiin paremmin!)
Kouluvaarihakijalta
edellytetään yhtä suosittelijaa (vanhempi kouluvaari tms.) sekä puhdasta
rikosrekisteriä samalla tavalla kuin kaikilta lasten kanssa työskentelemään
ryhtyviltä henkilöiltä, vaitiolositoumusta ja kohtuullista terveyttä. Kouluvaarit
ry hankkii rikosrekisteriotteen hakijan suostumuksella. Toistaiseksi kaikki
yhdistykseemme kuuluvat kouluvaarit ovat eläkkeellä olevia miehiä. Toimintaan
perehdytetään ja usein aluksi on mukana kokeneempi kouluvaari.
Jos tämä iloa
omaankin elämääsi tuottava toiminta lasten parissa kiinnostaa, lähetä
yhteystietosi osoitteeseeni mauri.kivela@pp.inet.fi niin saamme prosessin liikkeelle. Jos
toiminta kiinnostaa, mutta haluaisit vaariksi johonkin toiseen kouluun, ota siinäkin
tapauksessa yhteyttä!