Uskontoa ja urheilua

Onko sinulla heijastin? 

Marraskuisessa aamuhämärässä kävelin kohti koulun ovea. Sen edessä huomasin kolme heijastinliiveihin pukeutunutta miestä tarkkailemassa kouluun tulijoita. – Onko sinulla heijastin, kysyi miehistä yksi, jonka lähempää tunnistin koulun rehtoriksi. Eipä ollut, mutta sellaisen sain kohta rehtorin kantamasta laatikosta itselleni valita. Otin mielelläni heijastimen, minkä sitten myöhemmin kiinnitin reppuuni killumaan. Vanhempainyhdistys siinä taas oli hyvällä asialla, oppilaitten ja aikuistenkin koulumatkaa turvaamassa.

Mitä tiedät eri uskonnoista?

Syvälahden koulussa kokeillaan kaikille oppilaille uskontokunnasta riippumatta yhteistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Normaali käytäntö Suomessa on, että elämänkatsomustiedon tunneille voivat osallistua vain uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat.  Syvälahden kokeilussa kaikille oppilaille esitellään eri uskontokuntien keskeisinä pitämiä teemoja sekä kerrotaan uskontojen eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. Joulun ja pääsiäisen aikoihin oppilaat jakautuvat viideksi viikoksi omien uskontokuntiensa mukaisiksi ryhmiksi. Vilaukselta olen nähnyt oppimateriaalia, jossa käsitellään myös esimerkiksi syyllisyyttä, anteeksiantoa ja sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. 

Nyt uskonnosta pidettiin kokeet. Osaisitko vastata: Missä uskonnossa käsite ”kenttätyö” on tärkeä? Mikä on kipa? Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa?  Pistää miettimään.

Ilmettä kasvoille!

Kuvataiteen tunnilla tehtävänä oli luoda paperinukke, jolla olisi mahdollisimman ilmeikkäät kasvot. Inspiraatiota helpottamaan oli tuotu kaksi amerikkalaisen taidemaalarin ja kuvittajan Norman Rockwellin (1894-1978) teoksia esittelevää kirjaa. Käy googlaamassa mainioita kuvia! Tekijänoikeussyistä en hänen kuviaan tässä voi julkaista. Sen sijaan syvälahtelaisen tekijän luvalla voin julkaista yhden version ilmeikkäistä kasvoista.

Tässä vielä keskeneräisenä mutta
jo havaittavissa: Ilmeikkäät kasvot!

Pinkit Syvälahden urheilijat pelasivat
vihreitä haarlalaisia vastaan.

Vaari koripallovalmentajana!

Viime maanantaiaamuna olin lupaukseni mukaan puoli yhdeksältä naapurikoulumme Wäiskin eli Wäinö Aaltosen koulun pihalla odottelemassa meidän koulun nelosluokan koripalloilijoita ja Mirja-opettajaa. Alkamassa olivat Turun alakoulujen välisen koripalloturnauksen Hirvensalon koulujen alkusarjan A- ja B-lohkon ottelut. Opettaja ja kaikki pelaajat tulivat ajoissa paikalle ja kun vielä yhden oppilaan pappa ehti tuomaan pelipaikalle lapsenlapseltaan kotiin unohtuneet tossut, sukat ja shortsit, niin pelit lähtivät käyntiin ihan aikataulun mukaisesti.

Meiltä oli kaksi sekajoukkuetta, kummassakin 8 pelaajaa, joista neljä aina pelissä ja neljä vaihdossa. Minä pääsin taas touhuamaan asioissa, joiden kunnollisesta hoitamisesta minulla ei ollut aavistustakaan eikä aikaisempaa kokemusta: Toisen joukkueemme valmentajana minun piti aina tarpeen tullen huutaa ” Vaihto!”, jotta kaikki saisivat suunnilleen saman verran peliaikaa eikä kukaan pelaisi itseään läkähdyksiin tai pahimmassa tapauksessa istuisi vaihtopenkillä suurinta osaa peliajasta (kaksi kertaa kahdeksan minuuttia). 

Peli lähti vauhdikkaasti ja tasaväkisesti käyntiin. Silloin tällöin huusin niitä vaihtojani. Olisi ehkä pitänyt useamminkin, sillä pelaajamme alkoivat kesken peliä omavaltaisesti huudella vaihtoja, mitkä sitten toteuttivatkin. Mainio joukkueemme pärjäsi melko hyvin: Wäiskin vitosluokkalaisia vastaan meidän neloset hävisivät vain 14 – 18, koska meitä päätä pitemmät wäiskiläiset onnistuivat vapaaheittokisassa paremmin. Ottelussamme Haarlan koulua vastaan piste-ero Haarlan hyväksi oli pikkuisen suurempi. Muitten joukkueitten tuloksista kannattaa mainita, että meidän kuudesluokkalaisemme peittosivat Haarlan koulun toisen joukkueen suhteellisen selvästi luvuin 52 – 5.

Tärkeämpää kuin voitot oli taas jalo kilpa. Ei ketään tuntunut harmittavan, jos sattui olemaan hävinneessä joukkueessa. Yksi aamupäivä oli vain nautittu kavereitten kanssa vauhdikkaasta liikunnasta. Yhdeltä pojalta kysyin pelien jälkeen, onko hän jo kauan harrastanut koripalloa, kun näyttivät pallon kuljetukset ja heitotkin käyvän niin sujuvasti.

-       En ole sitä harrastanut ollenkaan, vastasi poika.

Pojan kasvoilla käynyt pieni hymy kertoi, että hänen omasta mielestäänkin hyvin oli mennyt.

Myrskysäätä kolmosnelosten korttelissa

  

Nykynuorilla mukamas keskittymisvaikeuksia? Ei kyllä ole, kun aihe kiinnostaa.
Ulla-ope näyttää, kuinka myrskytunnelma saadaan syntymään.

Kuvataiteen tunnilla (huomaa oppiaineen nykyinen virallinen nimi, kavereitten kesken ”kuvis”) tavoiteltiin syksyisiä myrskytunnelmia. Inspiraatiota haettiin ensin netistä, itävaltalaisen art nouveau -taidemaalarin Gustav Klimtin (1862–1918) tyylistä. Kun Ulla-ope vielä näytti, miten myrskyvaikutelma märkää märälle -tekniikan avulla saadaan syntymään, alkoivat nuoret taiteilijamme tuottaa toinen toistaan upeampia syysmyrskyjä. Puut ja talot taipuivat, lehdet lensivät ympäriinsä ja vesisateet piiskasivat maisemaa. Klimtille on kasvamassa kilpailijoita!

Tässä yksi hienoimmista lopputuloksista!

 

Osaatko yhdeksän kertotaulun?

Tiesitkö, että sinulla on yhdeksän kertotaulu aina mukana, sormissasi? En minäkään, mutta kun kuuntelin tunnilla tarkkaavaisesti, niin nyt tiedän. Aseta molemmat kätesi pöydälle peukalot ulospäin. Jos haluat tietää esimerkiksi kertolaskun kolme kertaa yhdeksän tuloksen, niin taivuta vasemmalta alkaen kolmas sormi kohti rannettasi. Tuon sormen vasemmalla puolella ovat nyt kymmenet eli kaksi sormea ja oikealla puolella ykköset eli seitsemän sormea, siis käsissä yhteensä kaksi kymmentä ja seitsemän ykköstä eli 27. Toinen esimerkki: kuusi kertaa yhdeksän? Ensin vasemmalta kuudes sormi kohti rannetta. Nyt sen vasemmalla puolella on viisi kymmentä ja oikealla neljä ykköstä, siis 54, ihan oikein taas! Ei päivää, etten koulussa oppisi jotain uutta.

Positiivinen palaute häiritsi lukemista

Lukupiirini kokoontui taas, nyt yksi lukija kerrallaan. Huomasin yhden jo viime keväänä mukana olleen pojan lukevan nyt selvästi sujuvammin kuin silloin. Kehuin häntä parantuneesta taidosta mutta ei ehkä olisi pitänyt: Poika ei kai ollut tottunut positiiviseen palautteeseen, koska heti kommenttini jälkeen hän alkoi takellella ja lukea väärin. Onneksi hän hetken päästä taas pystyi keskittymään ja lukeminen jatkui mainiosti. Meistä taisi loppujen lopuksi tulla kavereita: Samana päivänä seuraavalla tunnilla hän tuli minulta hakemaan apua kuviksen tehtävään. Yhdessä saimme lankakerän langat muuttumaan kuumailmapallon köysiksi.

Sain isänpäiväkortin!

Hyvää isänpäivää
toivotti koko luokka!

Kuumailmapallo oli kortti, jonka kaikki tekivät onnitellakseen sillä omaa isäänsä tulevana isänpäivänä. Minna-ope oli tehnyt hienon mallin ja opetti siitä lapsille kortinteon eri vaiheet. Jossakin vaiheessa halusin tarkistaa jonkin yksityiskohdan mutta en löytänyt mallikorttia mistään, vaikka se juuri oli ollut pöydällä kaikkien nähtävissä. Piti sitten vain opastaa oppilasta eteenpäin niin kuin parhaaksi itse näin. Yhtäkkiä edessäni oli monen oppilaan lähetystö, jonka johtaja ilmoitti: ”Tämä on sinulle, ole hyvä!” Siinähän se oli, se äsken kadoksissa ollut Minnan mallikortti! Tällä välillä siihen oli lisätty isänpäiväonnittelut kouluvaarille. Toivottajina olivat kaikki paikalla olleet omakätisin nimikirjoituksin. Häkellyin saman verran kuin edellä kertomani lukupoika mutta muistaakseni ymmärsin sentään kiittää kaikkia. Lapset vaikuttivat iloisilta saatuaan minut näin yllätetyksi.

Siisti lahja!

Koulun vanhempainyhdistys oli tehnyt oivallisen hankinnan. Alakoulun jokaiseen kortteliin oli ostettu Electroluxin näppärät varsi-imurit. Niillä saadaan tarvittaessa pienet pikasiivoukset nopeasti hoidetuiksi ja tilojen yleisilme säilyy siistinä. Korttelimme kaikki aikuiset olivat sitä mieltä, että varsi-imurin kokoaminen myyntipakkauksestaan käyttökuntoon sopii parhaiten kouluvaarin tehtäväksi. Rohkein mielin heittäydyin haasteeseen ja hämäristä kokoamiskuvista huolimatta onnistuin saamaan imurimme toimimaan ja latautumaan. Muutaman neliömetrin laajuinen koeimurointi tuotti siistiä jälkeä. Kiitoksia vanhempainyhdistyksellemme hyvästä tuki-ideasta!

Kouluvaari työnsä ääressä:
Uusi imuri koekäytössä.