Kulttuuria ja kansainvälisiä vieraita

 

Onko kirjastossa uutuushylly?

 

Tytöt selvittivät ulko-oven luona 
kirjaston aukioloaikoja.

Suomen kielen ja kirjallisuuden tunnilla perehdyttiin suomalaisen sivistyksen yhteen peruskiveen, kirjaston palveluihin. Työpareina selvitettiin oppikirjan pitkän kysymyslistan kysymyksiä. Etsittiin vitsikirjoja, luettiin niistä vitsejä, selailtiin lehtiä ja ennestään tuntemattomia sarjakuvakirjoja. Yritettiin löytää kiinnostavia tietokirjoja ja mahdollisimman moniosaisia kirjasarjoja. Uutuushylly oli lapsille tuntematon asia, kunnes yksi kirjaston aikuisista sen heille esitteli. Monille oli varmasti uutta, miten monenlaisia asioita kirjastosta voikaan löytää, myös Hirvensalon kirjastosta, vaikka se pieni onkin.

 

Sherwoodin metsässä

Polkupyöräretki Hirvensalosta
Ursininkadulle on alkamassa.

Kuudenkymmenen lapsen siirtäminen Syvälahdesta Ursininkadulle teatteriin ja esityksen päätyttyä takaisin koululle vaatii pilkuntarkkaa suunnittelua mutta sen meidän opettajat kyllä osaavat. Se näkyi taas, kun kävimme katsomassa Robin Hoodin ja Sherwoodin iloisten veikkojen seikkailuja Turun Nuoressa Teatterissa. Puolet ryhmästämme teki matkan polkupyörillä kahden aikuisen ja toinen puoli bussilla kolmen aikuisen valvomina. Ihan ilman kommelluksia selvisivät molemmat ryhmät. 

Teatterissa huomasin, että aikuisille tuttu asia, oman numeroidun istuinpaikan etsiminen, oli monille lapsille ihan uusi asia. Kaikki istuivat omilla paikoillaan kun esitys alkoi. Hyvät nuoret näyttelijät ja vauhdikkaat juonenkäänteet, laulut ja tanssit saivat melkein kaikkien katsojien kiinnostuksen säilymään koko esityksen ajan. Aikataulumme oli tiukaksi suunniteltu mutta toimi hyvin: Olimme teatterilla viitisen minuuttia ennen näytöksen alkua. Pyöräilijämme olivat tulleet sinne hetkeä aikaisemmin.  Näytöksen päätyttyä ehdimme bussipysäkille yhtaikaa Pikisaaren bussin kanssa.

 

Intialaiset ja bangladeshilaiset vieraamme kolmosnelosten korttelissa.
Isäntänä apulaisrehtorimme Tuomas (oik.).

Kaukaisia vieraita koulussa

 Syvälahden koulussa käy melko usein vierasryhmiä eri maista.  Lokakuun alkupuolella tuli melkein kymmenhenkinen vierasryhmä aika pitkän matkan takaa, Intiasta ja Bangladeshista. Ryhmän päätarkoituksena oli tutustua suomalaiseen kouluun, opetukseen ja ViLLE-oppimisympäristöön.

Turun seudun kouluvaaritoimintakin varmaan alkaa kohta olla kansainvälisesti tunnettua. Kävi niin sopivasti, että vieraat olivat koulussamme juuri kouluvaaripäivänä. Apulaisrehtori Tuomaksen opastuksella koulutiloja kiertänyt ryhmä sattui kohtaamaan päivän aikana kaksi kouluvaaria, Ilpon ja minut. Tuomas ja me ”grandpa in the school” -ukot kuvailimme askareitamme parilla sanalla, kunnes kohta jo vieraamme jatkoivat kierrostansa koulun tiloja innokkaasti valokuvaten ja videoiden. 

Ystävällisistä vieraistamme tuli mieleen ajatus, että kaukana Intiassakin kohta tiedetään, että Turun seudulla harrastetaan aktiivista kouluvaaritoimintaa. Toisaalta, kun Intiassa on noin 1400 000 000 asukasta ja heistä kymmenen muistaa kouluvaarit hetken aikaa, niin ei se vielä kovin paljon ole. Mutta hyvä alku!

 

Epätavallisia näkövinkkeleitä!

 Kuvis on kivaa, osa 1        

Kouluvaari istuu bussin katolla ja ajelee pitkin koulun käytäviä? Siltä ainakin kuvassa näyttää. Kuvaamataidon tunnilla opettelimme ottamaan padilla kuvia, joissa mittasuhteet ja etäisyydet näyttivät kovin oudoilta. Pienet leluautot saivat oppilaat kuljettajikseen, kunhan perspektiivi saatiin mukaan huijaamaan katsojan silmää. Tehtävä oli mielestäni hauska ja yksi kolmen pojan ryhmä huomasi pyytää kouluvaariakin kuvaan mukaan, vaikka en minä siihen nyt niin kauheasti itseäni tyrkyttänytkään.

                            

Muutaman harjoituskuvan jälkeen pojat saivat minut istumaan aika luonnollisen näköisesti bussin katolle. Moni tyttöryhmä tykkäsi tehdä erilaisia voimisteluasentoja, jotka olisivat olleet minulle ihan liian vaikeita, niinpä pysyin vain bussikuskina. Maailma on aika ihmeellinen paikka, kun sitä välillä katsoo epätavallisesta näkövinkkelistä!  

Välituntipiha, koulutalo...

Suomen kielen tunnilla menimme pihalle kilpailemaan siitä, kuinka monta yhdyssanaa pihalta löytyy. Hetken kun olimme ympärillemme katselleet, niin alkoihan niitä ilmestyä vaikka kuinka paljon: kiipeilyteline, valotolppa, pingispöytä, koivupuu, kiviportaat, jalkapallomaali, valvontakamera, hämähäkkikeinu, … Yksi parhaista ryhmistä taisi löytää pihalta melkein kaksikymmentä yhdyssanaa. Hauska harjoitus, kokeilepa itse!

Mukavaa, kun entiset ”luokkakaverini” viimevuotiselta neloselta pysähtyvät juttelemaan kanssani ja kertomaan kuulumisiaan: Koulussa tuli yksi heistä hyväntuulisena vastaani ja selvästi halusi kertoa, että koulu sujuu edelleen hyvin, kesälomakin oli ollut kiva. Hän oli käynyt toisessa kotimaassaan ja matka oli onnistunut erinomaisesti. Sitten hän taas jo jatkoikin eteenpäin, minne mahtoikaan olla menossa.

Ammattilaisia, sijaisia ja harjoittelijoita

Viime torstaina aamulla kolmosnelosten korttelissa oli tiukka paikka: Kolmesta opettajasta kaksi oli kipeänä. Oppilaita on kuutisenkymmentä, joten lisävoimia tarvittiin välttämättä. Yksi opettaja ja yksi koulunkäynninohjaaja olivat sen päivän ammatillinen perusvoima, jota sitten täydensivät yksi nuori sijainen, yksi tet-harjoittelija ysiluokalta ja yksi kouluvaari. Kun kirjoitan ”yksi nuori sijainen”, niin lukijat herkästi olettavat, että siinä ryhmässä tämä koulupäivä varmasti kuluisi levottomassa kohinassa. Näin ei käynyt. Tämä nuori nainen osasi luontevasti pitää yllä rauhallista oppimisilmapiiriä. Päivän viimeisen tunnin viimeistä 30 minuuttia lukuun ottamatta edes levottomimmat pojat eivät yrittäneet esittää omasta mielestään humoristisia kommentteja. Eikä tuo viimeinen puolituntiakaan mitenkään hulinaksi mennyt, kaukana siitä. ”Sijaisia koetellaan, sellaisia mekin olimme omana kouluaikanamme.” Näin myhäili koulupäivästään kunnialla selvinnyt sijaisopettaja. Tet-harjoittelijallammekin oli jo neljäs harjoittelupäivä menossa, joten hänkin pystyi oikeasti olemaan avuksi esimerkiksi materiaalien jaossa ja muussa tarpeellisessa.

Kouluvaari siirrettiin suomen kielen tunnin ajaksi syrjään, ei sentään kokonaan pois tieltä, vaan korttelimme ulkopuolelle rauhalliseen pöytäryhmään kuuntelemaan taas ääneenlukijoitamme, yhtä kerrallaan. Ne ovat mukavia hetkiä. Siinä voi vähän jutella muitakin kouluasioita kuin korjata väärin luettuja sanoja ja kysellä samalla, ymmärrätkö lukemasi vai luetteletko vain sanoja peräkkäin. Tämän päivän lukijat olivat varsin yhteistyöhenkisiä ja lukuhaluisia. Yksi kummitustarina sai minut melkein unohtamaan tehtäväni, kun tempauduin mukaan seuraamaan uskomattoman hauskoja ja jännittäviä juonenkäänteitä.

Kuvis on kivaa osa 2                    

Syyslukukausien oppimäärän perustehtäviä on todennäköisesti jo yli sadan kouluvuoden ajan ollut: ”Piirrä sieni!”  Siitä ei poikettu tänäkään vuonna. Jokainen sai piirtää itse valitsemansa sienen. Parhaimmat olivat isoja, värikylläisiä teoksia, suosituimpana punainen kärpässieni. Työt eivät vielä tulleet ihan valmiiksi, vaan viikon päästä jatketaan.

 Kiitos vanhemmille!

Lämpimät kiitokset kaikille teille lasten vanhemmille ja huoltajille, jotka kyselyssäni annoitte minulle luvan julkaista tässä blogissani lapsistanne kuvia, joista heidät saattaa tunnistaa. Se helpottaa merkittävästi kuvien ottamista ja käyttöä sekä antaa minulle intoa kertoa edelleen näistä koulun arkipäivän pienistä tapahtumista.