”Hyvää
huomenta, Mauri!”
Oppilaitten
yhteen ääneen lausuma aamutervehdys sai minut tietenkin oikein hyvälle
mielelle. Edellisestä kouluvaaripäivästäni olikin kulunut jo kaksi kuukautta.
Selkään iskenyt yllätyskipu oli helmikuun puolivälissä vienyt minut ensiksi
muutamaksi päiväksi sairaalaan ja sieltä palauttanut kotiin rollaattorin ja
jumppaohjeiden kanssa. Koskaan en vielä ollut tuntenut itseäni niin vanhaksi
kuin sairaalasta lähtöpäivänä, kun rollaattorin käsikahvojen korkeutta aseteltiin
minulle sopivaksi. Vanhuus tulee meille kaikille, minulle se tuli tuona
helmikuun maanantaisena päivänä. Eipä silti, rollaattori on erinomainen
apuväline, kun kävely on jostakin syystä vaikeaa tai huteraa. Lainauskuitissanikin
sen virallinen nimi on ”Kävelyteline, nelipyöräinen.” Kävelyni parani sen
avulla niin hyvin, että kun lumet olivat sulaneet, en sitä enää ulkonakaan
tarvinnut.
Opettajat ja
muut yhteisömme aikuisetkin tuntuivat ilahtuneen paluustani ja toivottivat
minut lämpimästi tervetulleiksi takaisin työmaalleni. Erityisesti lämmitti keskusteluni
yhden viimesyksyisen lukupoikani kanssa (lukutunti on kevään lukujärjestyksessä
siirretty torstaista maanantaiksi, siksi en niissä enää ole mukana). Poika
tervehti minua iloisena. Kyselin häneltä, kuinka koulu oli noin yleisesti kevätlukukaudella
mennyt ja oliko hän muistanut jatkaa lukuharrastustaan. Hyvin oli mennyt ja harrastus
lukemiseenkin oli säilynyt. Hyvä niin!
Arki alkoi
Puukäsitöiden kaksoistunti oli selälleni vähän pitkä ilman istumataukoa mutta ei se mitään. Innokkaat puujalkojen maalarit olivat kovin juttutuulella ja aika kului sinänsä nopeasti. Viimeisenkin ryhmän viimeiset puujalat alkavat kohta olla loppusilausta myöten valmiita. Tehtäväni maalaushuoneessa on olla maalivahtina, eli valvoa maalipurkkien ja pensseleitten asianmukaista käyttöä. Homma on helppo, ainakin rauhallisimpien ja käsitöistä kiinnostuneiden oppilaitten maalausvuoroilla.
Mitä kuvat kertovat?
Suomen kielen ja kirjallisuuden (vanhalta nimeltään äidinkielen) tunnilla käsiteltiin mielenkiintoista aihetta: Kuvien tarkastelua, erilaisten yksityiskohtien löytämistä sekä päätelmien ja tilannearvioitten tekemistä nähdyn perusteella. Tunnilla käsiteltiin useita kuvapareja, tässä niistä yksi:
Mitä kiinnostavia yksityiskohtia kuvissa on? Mitä henkilöistä voi päätellä? Mitä heille on tapahtunut? Näytteleekö jompikumpi? Onko toinen rikkaampi kuin toinen vai onko kysymyksessä lavastus? Mitä kuvan ulkopuolella voisi olla tai tapahtua?
Oppilaat olivat varsin innokkaasti mukana kuvia selittämässä ja tulkitsemassa. He löysivät usein yksityiskohtia ja tapahtumaketjuja, joita aikuiselle ei heti olisi mieleen tullutkaan. Vanhempi nainen tulkittiin ensin kerjäläiseksi, joka pyysi jotakin, kunnes huomiota kiinnitettiin hänen kaula- ja korvakoruihinsa ja siisteihin, puhtaisiin vaatteisiinsa. Käsien asento viittasikin ehkä epätoivoon jonkin suuren menetyksen yhteydessä, vai mitä se tarkoitti? Erittäin hyvä, että kuvien lukutaitoa käsitellään jo alakoulussa.
(Kuvien lähde jäi kirjaamatta ylös, lisään sen tähän ensi viikolla).
Muista äänestää!
Päivä
päättyi taas mukavaan hyvän mielen tunteeseen: Yhteiskuntaopin tunnilla
käsiteltiin tietenkin juuri järjestettyjen eduskuntavaalien tuloksia.
Lopputehtävänä oppilaat saivat itsekseen tai pienissä ryhmissä suunnitella oman
vaalimainoksensa, joko jonkin oikean tai sitten keksityn puolueen edustajina. Satuin
istumaan kahden tytön vieressä, olkoot he nyt vaikka Maija ja Liisa (eivät
oikeasti olleet, ei sinne päinkään!). Heillä oli juliste, jossa puolueen
nimilyhenteeksi oli kehitetty heidän etunimistään MJLP, Maijan ja Liisan
puolue. Tulin kysyneeksi, että eikö heidän puolueeseensa saa muun nimiset
lainkaan liittyä. Liisa korjasi äkkiä asian ja kirjoitti uudeksi lyhenteeksi
MJLJMP, Maijan ja Liisan ja Maurin puolue. Paina lyhenne mieleesi ja muista
äänestää meitä seuraavissa vaaleissa!
