Luokka kuvassa

Vastoin aiempia lupauksiani ja koulusta saamiani valokuvausohjeita olen päättänyt, että julkaisen Syvälahden koulun neljäsluokkalaisten luokkakuvan. Ohjeet valokuvauksesta koulussa sanovat, että lapsia ei saa kuvata niin, että heidät voidaan kuvasta tunnistaa. Vanhemmilta saatu lupa sallii tästä poikkeuksen. Nyt sitä lupaa en ole kysynyt mutta suorastaan toivon, että vanhemmat ja muut oppilaitten läheiset tästä kuvasta oman neljäsluokkalaisensa tunnistaisivat.

Syvälahden koulu 4 lk 2019-2020

Kuvassa ovat valmiina ne Lego-ukkelipohjat, jotka Elli-opettajan ohjeen mukaan piti piirtää ja värittää sellaisiksi, että piirtäjän kuvasta tunnistaa. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, photoshoppasin joistakin kuvista pois kovin suurilla kirjaimilla tehdyt signeeraukset. Muuten kuvat ovat aivan tekijöittensä jäljiltä.

Kuvaa katsellessani tuli mieleen Veikko Lavin 1970-luvulla tekemä ja esittämä laulu ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”. Tässä laulussa sanotaan viisaasti ja kauniisti:

On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois'…
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.

Siinä he nyt ovat, meidän neljäsluokkalaisemme, jokainen erilainen.

Luonto kuvassa

Kyllä kolmasluokkalaisetkin osaavat piirtää ja maalata. Tänään jatkettiin parin viikon takaista luontoaihetta, jota oikein luupin kanssa oli aloitettu etsimään koulun pihalta. Siinäkään ”kahta samanlaista eipä ois,” vaan toteutukset vaihtelivat pienistä yksityiskohtakuvista laajoihin kuvakulmiin. Upeat yksittäiset kukat ja kukkakimput, pikkuiset ötökät ja syyspihan alkavan ruskan sävymaailma toteutuivat toinen toistaan hienommin oppilaitten töissä. Vesiväreillä maalaaminen tuntui olevan varsin mieluista puuhaa.

P.S.

Tänään huomasin kauhukseni, että en osannut nelosten matematiikan kaikkia koetehtäviä ainakaan päässä laskien. Olin koetta valvomassa ja luin olkapäitten yli koepaperin viimeiset tehtävät. Ne olivat tämän tapaisia:

Lisää kysymysmerkin kohdalle puuttuva luku niin, että laskutoimitus on oikein:

45 -? : 3 + 2 x (3+5) = 56

Näitä laskuja oli kaikkiaan neljä. Laskemisessa piti siis muistaa, mitä laskujärjestyksestä ja sulkumerkeistä oli viime tunneilla opittu. Osaatko sinä?  Kerron oikean vastauksen seuraavassa kirjoituksessani.

Rästitöitä ja rentoutusharjoituksia

 

Kouluvaari töissään. Ei ihme, että jää rästihommia! (Kuva: Verna-ope).

Tänään ei poikkeuksellisesti lainattukaan lukutunnin aluksi kirjastosta kirjoja ääneen eskarilaisille luettaviksi, niin kuin edellisinä torstaiaamuina oli tehty. Lukuhetki on ollut sekä lukijoitten että kuuntelijoitten odottama tapahtuma mutta tänään eskarilaisilla oli kuulemma muuta ohjelmaa. Ja mitähän se ”muu ohjelma” sitten mahtoikaan olla? Osan siitä ehkä satuin näkemään: 6-7 pientä päiväkotilasta ohjaajineen ilmestyi omalta puoleltaan meidän opettajainhuoneeseen (tai mikä sen talon kaikkien aikuisten yhteisen kokoontumistilan oikea nimi nyt onkaan). Heillä oli mukanaan uunipellillinen yhdessä leivottua omenapiirakkaa. Se laitettiin meidän uuniimme paistumaan. Epäilen, että ääneenlukuhetki olikin tänään muuttunut leivontapäiväksi!

Vaarilla on töitä rästissä

Siinä opettajainhuoneen ovella minua vastaan käveli myös koulun johto, rehtori Jarmo ja apulaisrehtori Marko. Otin puheeksi sen, että lupauksistani huolimatta en ollut yhtään edistynyt Syvälahden vanhan maatalon historiatietojen keräilyssä ja jalostamisessa. Huomasin kyllä pilkkeen rehtorin silmäkulmassa, kun hän otti käyttöön sen virallisimman äänensävynsä (sen, jolla kaikkein visakalloisimpia sonneja palautetaan kuriin ja nuhteeseen): ”Niin, me olemme kyllä jo jonkin aikaa harkinneet, että tässä vakavassa laiminlyönnissä ottaisimme yhteyttä kouluvaariyhdistyksen hallituksen puheenjohtajaan…”. Lupasin kovin nöyrästi parantaa tapani.

Tämän pienen improvisaation jälkeen pääsin kysymään varsinaista asiaani, eli sitä että kuka opettajista voisi olla tässä tehtävässä apunani. Molemmat rehtorit suosittelivat minulle historianopettaja Jannea. Lupasin ottaa hänen kanssaan asian esille mutta rehtorit ehtivät ensin: Kun Janne seuraavalla välitunnilla käveli vastaani, hän jo osasi kysyä: ”Niin, sinulla oli jotakin tästä Syvälahdesta?” Sovimme, että ensi torstaina käymme läpi sitä materiaalia, mitä minulla jo on.

Mitä tehtäisiin koulussa lauantaina?

Yksi lokakuun lauantaipäivistä on sovittu koulupäiväksi (ja vastaavasti itsenäisyyspäivää edeltävä torstai lomapäiväksi). Sen päivän aikana on tarkoitus vahvistaa koulun ja kodin välistä yhteistoimintaa. Koulun vanhempainyhdistys on mukana järjestämässä päivän ohjelmaa ja sitä varten tänään sekä kolmosilta että nelosilta kerättiin ideoita päivän sisällöksi. Tämä oli taas hyvää kokousharjoittelua. Yhtaikaa ei huudeltu, vaan viittaamalla pyydettiin puheenvuoro ja sitten esitettiin oma idea. Koska kysymyksessä oli vasta ideoitten keruu, ei esitettyihin tekemisiin saanut ottaa vielä mitään kantaa, vaan ne ainoastaan kirjattiin ylös vanhempainyhdistykselle kerrottaviksi. Monenlaista kivaa keksittiin lemmikkieläinten esittelystä erilaisiin urheilutapahtumiin.

Kiusaamiseen puututaan heti

Puolen päivän aikoihin puhuttiin vakavammasta asiasta, kiusaamisesta. Sekä kolmoset että neloset olivat yhdessä torillamme asiasta keskustelemassa. Jossakin päin kouluamme oli havaittu kiusaamista, oppilaan ulkonäköön liittyvää asiatonta huutelua ja nimittelyä ja meidän opettajamme olivat päättäneet ottaa asian heti puheeksi myös kolmosnelosten kanssa. Aiheesta oli selvästi puhuttu aikaisemminkin, sillä oppilailla tuntuivat kiusaamisen kitkemiseen liittyvät asiat olevan aika hyvin hallinnassa: Havaittuun kiusaamiseen (tai itse kiusatuksi tulemiseen) pitää puuttua esimerkiksi kertomalla siitä opettajalle tai muulle aikuiselle ja tiedettiin sovitteluun liittyvän anteeksipyynnön oikea esittämistapa, silmiin katsominen ja mahdollinen sovintohalaus tai kädenpuristus. Oppilaat osasivat vakavasta aiheesta keskustella vakavasti ja hälisemättä.

Otettiin rennosti

Tunnelmasta toiseen: Yhden tunnin aluksi kolmasluokkalaisilla oli ohjelmassa rentoutusharjoitus. Se tapahtui pareittain. Rentoutuja makasi lattialla vatsallaan ja toinen ajeli Verna-opettajan kotoa pojaltaan lainaamilla pikkuautoilla pitkin rentoutujan selkää ja jalkoja rauhallisesti muutaman minuutin ajan ja sitten vuoro vaihtui. Rentouttava musiikki soi taustalla hämärässä luokassa. Nukahtaakin sai mutta niin ei sentään tainnut kenellekään käydä. Pääsin mukaan, koska oppilaita oli paikalla pariton määrä. Ajelin pikkuisella leluautolla yhden pojan selkää pitkin ja kun vuoro vaihtui, alkoi kouluvaarin ”töissä” tähän mennessä kaikkein helpoin tehtävä, maata lattialla hiljaa paikallaan. Hyvä harjoitus, jota nelosluokkalaiset ”kadehtivat”: ”Miksei meillä ollut tänään rentoutumista?”

Tutun näköisiä Lego-ukkeleita

Nelosten viime viikolla aloitettu kuviksen tehtävä, omakuvan piirtäminen ja värittäminen Lego-ukkelihahmon päälle, tuli tänään valmiiksi. Syntyi todella hienosti ja huolellisesti väritettyjä hahmoja, joita sitten yhdessä koetettiin tunnistaa ja arvata tekijä. Hiusten ja puseroitten mallit antoivat vähän vihjettä ja aika monet tunnistettiin ihan heti. Upeita töitä!

Tässä harjoituksessa hienosti käytettiin apuna uusia iPadeja ja niihin nyt ladattua Showbie-sovellusta: Jokaista oppiainetta varten, ensimmäisenä tämä kuvaamataito, luotiin joka oppilaalle omat kansiot ja jokainen kuvasi sinne oman Lego-muotokuvansa. Näin oppilaalle syntyy oppiaineittain kansiosarja, jossa ovat kaikki hänen sinne kuvaamansa valmiit tehtävät. Opettaja näkee omasta sovelluksestaan kaikkien oppilaitten tallennetut työt, pystyy ne arvostelemaan ja vaikkapa kiirehtimään vielä puuttuvia töitä.

Valtava, pitkään kestänyt rankkasade kasteli varmaan koko Hirvensalon päivän viimeisen kuvistunnin aikana. Polkupyöräilevät oppilaat kauhistelivat kohta alkavaa kotimatkaansa ja jotkut arvelivat iPadinsakin menevän piloille, koska reppu ei voi pitää vettä tuollaisessa sateessa. Onneksi sade loppui kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä niin, että kaikki pääsimme poutasäässä lähtemään kotiin.