tiistai 24. toukokuuta 2022

Mielikuvitus lensi luokassa ja metsässä!


Ryhmätyönä syntyi hauskoja animaatioita.
Animaatiot elävät!

Minun lapsuudessani käytiin elokuvateattereissa katsomassa piirrettyjä elokuvia. Niissä aikuisten tekijöitten suurissa studioissaan luomat hahmot seikkailivat jännittävissä kertomuksissa. Oli Mikki Hiirtä, Aku Ankkaa, Isoa Pahaa Sutta, Sylvester-kissaa, Tipi-lintua ja vaikka mitä.

Ajat ovat muuttuneet: Nyt lapset tekevät animaatioseikkailuja ihan itse! Kolmoset jatkoivat jo aiemmin aloittamiaan projekteja itse luomine hahmoineen ja juonenkäänteineen. Parin, kolmen hengen ryhmissä tehtävät videopätkät taisivat olla yksi tämän lukuvuoden mieluisimmista koulutehtävistä. Luokassa oli reipas tekemisen meininki ja melkein valmistakin alkoi jo tulla. Uskomattoman taitavia iPadin ja iMove-sovelluksen käyttäjiä nämä tämän päivän waltdisneyt ovat. He ovat siis kolmasluokkalaisia ja täyttävät tänä kalenterivuonna vasta kymmenen vuotta!


 

Pieniä ilonaiheita tänään

Yhden pojan kanssa opettelimme kasvojen osien nimiä englanniksi, silmät, korvat, otsa ja mitä näitä nyt onkaan. Muistin, että pari viikkoa sitten olin valvonut hänen matikankoettaan, minkä hän koepäiväksi sattuneen poissaolon takia joutui tekemään erikseen. Nyt kesken enkun harjoitusten kysyin matikan kokeesta saatua numeroa. ”Kahdeksan plus”, poika vastasi. Ymmärsin, että se oli mennyt paljon paremmin kuin aikaisemmat kokeet. Silmät loistivat tyytyväisyyttä tulokseen.

Ruokalan jonossa satuin yhden tytön perään, joka muutama vuosi sitten oli ollut kolmosnelosten luokalla kouluvaariurani alkuaikoina. Muistin hämärästi, että joitakin vastuksia hänen koulunkäynnissään oli silloin ollut. ”Nyt sujuu hyvin”, tyttö vastasi kysymykseeni sen näköisenä, että muinainen tilanne oli oikeasti korjaantunut. Hän kertoi myös harrastuksistaan ja kirjoista, joita hän oli viime aikoina lukenut. Mieltäni lämmittivät tytön puheet.

Alakoulun opettajat olivat monien vaiheitten jälkeen saaneet ensi lukuvuoden lukujärjestyksen valmiiksi. Olin ilmoittanut heille, että mielelläni jatkaisin tulevien kolmosnelosten vaarina kahden nykyisen ja yhden uuden opettajan kanssa. Heille se sopi ja päivänkin he olivat jo ajatelleet valmiiksi, torstaisin niin kuin tänäkin vuonna. Mainio juttu!

Kauan on kestänyt, ennen kuin minusta ja oppilaista on tullut niin hyviä tuttuja, että minulle kerrotaan kotiasioista. ”Meille tulee kissa”, kertoi minulle ilouutisen yksi neljäsluokkalainen. ”Meidän isällä on ihan samanlainen höylä kuin tämäkin”, näytettiin minulle käsityötunnilla. Nyt kun koronan jälkeen olen taas voinut käydä koulussa säännöllisesti viikoittain, olemme vähitellen tulleet paremmiksi tutuiksi keskenämme. Olen vähän kuin päässyt porukkaan sisälle, kun minultakin on tultu kysymään neuvoja tai kun olen yhden tai kahden oppilaan kanssa kerrallaan hionut heidän englannin tai matikan taitojaan ja välillä jutellut heidän kanssaan vähän läksyjen ohitsekin.

 

Ronaldo vai Messi?

Monenlaista kouluvaarilta kysytään: Kaksi poikaa tuli välitunnilta suoraan minun luokseni ja sen enempää johdattelematta aiheeseen kysyivät: Ronaldo vai Messi? Vastasin miettimättä, että Ronaldo. Se olikin oikea vastaus kummankin pojan mielestä. Christiano Ronaldo siis ON maailman paras jalkapalloilija!

Lasten on vaikea hahmottaa vanhempien ihmisten ikää: Musiikkitunnilla koottiin tietoja klassisen musiikin suurista säveltäjistä. Yhdellä ryhmällä aiheena oli Pjotr Tshaikovski (1840–1893). ”Elitkö sinä silloin, kun Tshaikovski eli?” kysyivät pojat. Kerroin, että en sentään ihan niin vanha ole, vaikka jo eläkkeellä olenkin.

 

Metsään meni, ainakin kakkoskolmosten tutustumisretki!

Nyt torstaina sattui olemaan päivä, jolloin ensi syksyn kolmasluokkalaiset kävivät tutustumassa meidän kortteliimme, siis heidän tulevaan kortteliinsa. Nykyiset kakkosluokkalaiset hiukan jännittivät tulevaa ympäristöään mutta heidän oppaansa, nykyiset kolmasluokkalaiset olivat tavallistakin touhukkaampia meidän tilojamme esitellessään.

Tiloihin tutustumisen jälkeen lähdettiin porukalla ulos tutustumaan toisiimme. Pitkässä jonossa joka toisena kakkoset ja joka toisena kolmoset kuljimme jyrkkää rinnettä ylös golfkentän takaiseen mäntymetsään. Siellä toimi varsin hyvin opettajien yksinkertainen ohje: ”Leikkikää pienissä ryhmissä yhdessä mitä haluatte ja keksittekään, kunhan ryhmissänne on oppilaita kummaltakin luokalta.” Ryhmät syntyivät nopeasti. Olin iloisesti yllättynyt, kun vanhaa tuttua kirkonrotta-leikkiäkin leikittiin isolla joukolla melkein koko sen tunnin ajan, minkä metsässä vietimme. Lämpimässä kesämetsässä touhuten aika kului todella nopeasti!

Kakkoset ja kolmoset metsään menossa.

Veljekset Hiidenkivellä? Ei, vaan pojat yhdessä leikkimässä.

Itse erehdyin menemään ostoksille neljän tytön (kaksi kakkosta, kaksi kolmosta) perustamaan kebab-ravintolaan. Ahneuksissani söin sammaleesta ja muusta karikkeesta valmistetun annoksen ennen kuin ymmärsin kysyä sen hintaa. ”Yhdeksän miljoonaa euroa. Jos et maksa, joudut vankilaan ja tiskaamaan!” Kukkarossani ei sattunut juuri nyt olemaan ihan tarpeeksi euroja ja yritin hätäpäissäni kerätä puuttuvaa summaa tarjoamalla ravintolanpitäjille viimevuotisia lehtiä ja ruohoja. Ei kelvannut, vaan jouduin seisomaan hiljaa paikallani kahden männyn välissä. Rangaistuksen pituudeksi ilmoitettiin kolme vuotta ja rangaistusajan evääksi sain maahan pudonneen männynoksan. Minulle luvattiin vapaus, jos saisin houkuteltua paikalle lisää ostajia. ”Hae Mirja!” Sain Mirjan, yhden opettajistamme, houkuteltua paikalle. Mirja onnistui ostoksissaan paremmin kuin minä. Hän ei joutunut vangiksi tilalleni vaan minut vangittiin uudestaan. Tämä hassutteluleikki oli tytöistäkin varmaan ihan hauskaa, koska he halusivat vielä sitä jatkaa koulun pihallakin. Siinä vaiheessa olin jo ihan puhki ja minun oli pakko mennä kouluun sisälle hörppäämään ihan oikeaa vettä.

Muuten metsäretki kyllä onnistui aivan mainiosti ja varmasti tulevat kolmas- ja neljäsluokkalaiset tuntevat nyt toisensa paljon paremmin kuin ennen retkeä.

 



Näitten kevätlukukauden viimeisten merkintöjen myötä toivotan kaikille oikein hyvää kesää.

Syksyllä jatketaan!

Kouluvaari Mauri