Ryhmätyönä syntyi hauskoja animaatioita. |
Ajat ovat muuttuneet: Nyt lapset tekevät
animaatioseikkailuja ihan itse! Kolmoset jatkoivat jo aiemmin aloittamiaan
projekteja itse luomine hahmoineen ja juonenkäänteineen. Parin, kolmen hengen
ryhmissä tehtävät videopätkät taisivat olla yksi tämän lukuvuoden
mieluisimmista koulutehtävistä. Luokassa oli reipas tekemisen meininki ja melkein valmistakin alkoi jo tulla. Uskomattoman taitavia iPadin ja iMove-sovelluksen
käyttäjiä nämä tämän päivän waltdisneyt ovat. He ovat siis kolmasluokkalaisia
ja täyttävät tänä kalenterivuonna vasta kymmenen vuotta!
Pieniä ilonaiheita tänään
Yhden pojan kanssa opettelimme kasvojen osien nimiä
englanniksi, silmät, korvat, otsa ja mitä näitä nyt onkaan. Muistin, että pari
viikkoa sitten olin valvonut hänen matikankoettaan, minkä hän koepäiväksi
sattuneen poissaolon takia joutui tekemään erikseen. Nyt kesken enkun
harjoitusten kysyin matikan kokeesta saatua numeroa. ”Kahdeksan plus”, poika vastasi.
Ymmärsin, että se oli mennyt paljon paremmin kuin aikaisemmat kokeet. Silmät
loistivat tyytyväisyyttä tulokseen.
Ruokalan jonossa satuin yhden tytön perään, joka muutama
vuosi sitten oli ollut kolmosnelosten luokalla kouluvaariurani alkuaikoina. Muistin
hämärästi, että joitakin vastuksia hänen koulunkäynnissään oli silloin ollut. ”Nyt
sujuu hyvin”, tyttö vastasi kysymykseeni sen näköisenä, että muinainen tilanne
oli oikeasti korjaantunut. Hän kertoi myös harrastuksistaan ja kirjoista, joita
hän oli viime aikoina lukenut. Mieltäni lämmittivät tytön puheet.
Alakoulun opettajat olivat monien vaiheitten jälkeen saaneet
ensi lukuvuoden lukujärjestyksen valmiiksi. Olin ilmoittanut heille, että
mielelläni jatkaisin tulevien kolmosnelosten vaarina kahden nykyisen ja yhden
uuden opettajan kanssa. Heille se sopi ja päivänkin he olivat jo ajatelleet
valmiiksi, torstaisin niin kuin tänäkin vuonna. Mainio juttu!
Kauan on kestänyt, ennen kuin minusta ja oppilaista on
tullut niin hyviä tuttuja, että minulle kerrotaan kotiasioista. ”Meille tulee
kissa”, kertoi minulle ilouutisen yksi neljäsluokkalainen. ”Meidän isällä on
ihan samanlainen höylä kuin tämäkin”, näytettiin minulle käsityötunnilla. Nyt
kun koronan jälkeen olen taas voinut käydä koulussa säännöllisesti viikoittain,
olemme vähitellen tulleet paremmiksi tutuiksi keskenämme. Olen vähän kuin
päässyt porukkaan sisälle, kun minultakin on tultu kysymään neuvoja tai kun
olen yhden tai kahden oppilaan kanssa kerrallaan hionut heidän englannin tai
matikan taitojaan ja välillä jutellut heidän kanssaan vähän läksyjen ohitsekin.
Ronaldo vai Messi?
Monenlaista kouluvaarilta kysytään: Kaksi poikaa tuli
välitunnilta suoraan minun luokseni ja sen enempää johdattelematta aiheeseen
kysyivät: Ronaldo vai Messi? Vastasin miettimättä, että Ronaldo. Se olikin
oikea vastaus kummankin pojan mielestä. Christiano Ronaldo siis ON maailman
paras jalkapalloilija!
Lasten on vaikea hahmottaa vanhempien ihmisten ikää:
Musiikkitunnilla koottiin tietoja klassisen musiikin suurista säveltäjistä.
Yhdellä ryhmällä aiheena oli Pjotr Tshaikovski (1840–1893). ”Elitkö sinä
silloin, kun Tshaikovski eli?” kysyivät pojat. Kerroin, että en sentään ihan
niin vanha ole, vaikka jo eläkkeellä olenkin.
Metsään meni, ainakin kakkoskolmosten tutustumisretki!
Nyt torstaina sattui olemaan päivä, jolloin ensi syksyn
kolmasluokkalaiset kävivät tutustumassa meidän kortteliimme, siis heidän
tulevaan kortteliinsa. Nykyiset kakkosluokkalaiset hiukan jännittivät tulevaa
ympäristöään mutta heidän oppaansa, nykyiset kolmasluokkalaiset olivat
tavallistakin touhukkaampia meidän tilojamme esitellessään.
Tiloihin tutustumisen jälkeen lähdettiin porukalla ulos
tutustumaan toisiimme. Pitkässä jonossa joka toisena kakkoset ja joka toisena
kolmoset kuljimme jyrkkää rinnettä ylös golfkentän takaiseen mäntymetsään. Siellä
toimi varsin hyvin opettajien yksinkertainen ohje: ”Leikkikää pienissä ryhmissä
yhdessä mitä haluatte ja keksittekään, kunhan ryhmissänne on oppilaita
kummaltakin luokalta.” Ryhmät syntyivät nopeasti. Olin iloisesti yllättynyt,
kun vanhaa tuttua kirkonrotta-leikkiäkin leikittiin isolla joukolla melkein
koko sen tunnin ajan, minkä metsässä vietimme. Lämpimässä kesämetsässä touhuten aika kului
todella nopeasti!
Kakkoset ja kolmoset metsään menossa. |
Veljekset Hiidenkivellä? Ei, vaan pojat yhdessä leikkimässä. |
Muuten metsäretki kyllä onnistui aivan mainiosti ja varmasti
tulevat kolmas- ja neljäsluokkalaiset tuntevat nyt toisensa paljon paremmin kuin ennen
retkeä.
Näitten kevätlukukauden viimeisten merkintöjen myötä toivotan kaikille
oikein hyvää kesää.
Syksyllä jatketaan!
Kouluvaari Mauri