Koulu alkoi taas!

 Vuoden pakkoloman jälkeen aloitin taas kouluvaarin työt Syvälahden koulun kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa keskiviikkona, kun uusi lukuvuosi turkulaiskouluissa alkoi. Kouluaamu tuntui iloisen jännittävältä, vähän niin kuin olisin itsekin ollut koulutiensä alkupuolella olevien oppilaitten joukossa.

Aloittamismahdollisuuksista nykyisen koronatilanteen aikana olin käynyt sähköpostitse neuvonpitoa koulun rehtori Jarmon kanssa muutama päivä aikaisemmin. Sain häneltä mieluisan vastauksen: ”Terve! Kävimme [apulaisrehtori] Markon kanssa asiasta tiukan, noin kaksi sekuntia kestäneen neuvottelun. Lopputulos: Tervetuloa!  Hienoa, että olette taas kuvioissa!” 

Ei hän minua teititellyt, vaan viesti meni myös Epalle, vitoskutosten kouluvaarille.

Tuttuja opettajia, kolme uuttakin

Aamujännitys helpottui heti, kun jo koulun aulassa muutamat tutut opettajat (joiden nimet olen jo vuoden aikana kaikki unohtanut) toivottivat minut tervetulleeksi ”pitkästä aikaa!”  Yksi kaikkein tutuimmista naisopettajista melkein halasi minua, kun lähes kirjaimellisesti törmäsimme toisiimme opettajainhuoneessa. ”Mauri!” hän huudahti ilahtuneena ja oli jo aloittamassa halausotetta, kun hän yhtäkkiä muisti, että emme me ole ennenkään halanneet ja nyt kun on tämä koronakin vielä… Se jäi sitten vain kyynärpäitten kolisteluksi mutta oli kyllä mukava nähdä hänetkin. Henkilökunnasta monet muutkin ottivat minut iloisina vastaan, se oli hienoa.

Vaihdoin sisäkengät jalkaan, laitoin reppuni naulakkoon ja kapusin toiseen kerrokseen, tuttuun kolmosnelosten kortteliin. Siellä tulevat lähimmät työkaverini olivatkin jo tekemässä viimeisiä valmisteluja ennen kuin oppilaat kohta päästettäisiin sisälle. Luokkien oppilasmäärä oli hiukan kasvanut aiemmista vuosista mutta onneksi myös luokanopettajia on nyt neljä aiemman kolmen sijasta. Yksi heistä, Suvi, oli ennestään tuttu niiltä kolmelta kerralta, kun viime syksynä ehdin koulussa käydä ennen pandemian laajenemista. Muut olivat tässä korttelissa nyt aloittamassa enkä heitä vielä tuntenut. Korttelin aikuisiin kuuluu myös erityisopettaja ja useampikin kouluavustaja. Heidät muistin ennestään. Päivän mittaan selvisi, että ainakin useimmat, elleivät jo kaikki korttelin aikuiset ovat saaneet kaksi koronarokotusta niin kuin minäkin.

Tuttuja oppilaita ja iso joukko vieraitakin

Yhteinen tekeminen korttelin opettajien kanssa lähti mutkattomasti käyntiin ja kohta jo olimmekin pihalla ottamassa oppilaita luokittain sisään. Semmoinenkin ”pieni” asia lämmitti mieltäni, että muutamat nyt kuudetta ja viidettä luokkaa aloittavat oppilaat ulkona tervehtivät minua iloisesti. Juuri heidän kanssaan olin häärännyt kouluvaarina, kun he olivat olleet kolmannella ja neljännellä luokalla. Nykyisten kolmosnelosten kanssa en ole aiemmin ollut tekemisissä. Heidän nimissään onkin taas opettelemista koko lukuvuodeksi.

Koronaa vastaan

Koulussa sisällä kaikki käyttävät maskia koko ajan, myös nämä kolmas- ja neljäsluokkalaiset. Ulko-ovella jokainen oppilas sai yhden maskin päälleen puettavaksi ja myöhemmin päivällä kokonaisen omalle nimelleen kirjatun laatikollisen lisää. Ahkera käsien pesu oli lapsille jo tuttua viime lukuvuodelta. Kun me korttelin aikuiset esittäydyimme heille, niin huomasin, että maski aika selvästi vaikeutti hengitystä, kun hiukan kuuluvammalla äänellä kerroin itsestäni ja kouluvaarin roolista. Opettajat lohduttivat, että siihen tottuu muutamassa viikossa…

Ruokalassa maskia pidetään siihen asti, että on istuttu ruokapöytään ja ruokailu aloitetaan. Ruokailun jälkeen maski pannaan taas kasvoille ennen kuin pöydästä noustaan. Ruokalassa ei samaan aikaan ollut muitten luokkien oppilaita. Muita tuli, kun me olimme lähdössä pois. Vastaavasti opettajainhuoneessa (tiedän, että se ei ole sen tilan virallinen nimi, koska se on talon kaikille aikuisille tarkoitettu yhteinen tila!) maski otetaan pois vain siksi ajaksi, kun kahvikupillisen juominen kestää. Kesälomakuulumiset vaihdetaan maskit päällä.

Koulutyö alkaa

Uusia oppikirjoja jaettiin, nimilappuja askarreltiin ja uutta lukujärjestystä käytiin läpi. Muutama matematiikan kertaustehtäväkin laskettiin. Kun olin yhden oppilaan kanssa hetken pohdiskellut sitä, onko kysymys yhteen- vai vähennyslaskusta, kun ”Matti polki pyörällään aamupäivällä 9 km ja iltapäivällä vielä 6 km. Paljonko hän polki tuona päivänä yhteensä?” niin minun ja kaikkien muittenkin ensimmäinen koulupäivä oli onnistuneesti selvitetty.

Opettajien kanssa sovimme lopuksi, että minun koulupäiväkseni tulee maanantai. Silloin on lukujärjestyksessä ainakin matematiikkaa sekä suomen kieltä ja kirjallisuutta (joka jälkimmäinen ei enää ole oppiaineena nimeltään äidinkieli, koska niin monen oppilaan kohdalla suomi ei ole sama asia kuin äidinkieli). Jos korona ei estä kouluvaarina mukana olemista, niin näitä havaintojani kirjoittelen vielä lisääkin.