Aloittamismahdollisuuksista nykyisen koronatilanteen aikana olin käynyt sähköpostitse neuvonpitoa koulun rehtori Jarmon kanssa muutama päivä aikaisemmin. Sain häneltä mieluisan vastauksen: ”Terve! Kävimme [apulaisrehtori] Markon kanssa asiasta tiukan, noin kaksi sekuntia kestäneen neuvottelun. Lopputulos: Tervetuloa! Hienoa, että olette taas kuvioissa!”
Ei hän
minua teititellyt, vaan viesti meni myös Epalle, vitoskutosten kouluvaarille.
Tuttuja opettajia, kolme uuttakin
Aamujännitys
helpottui heti, kun jo koulun aulassa muutamat tutut opettajat (joiden nimet
olen jo vuoden aikana kaikki unohtanut) toivottivat minut tervetulleeksi
”pitkästä aikaa!” Yksi kaikkein
tutuimmista naisopettajista melkein halasi minua, kun lähes kirjaimellisesti
törmäsimme toisiimme opettajainhuoneessa. ”Mauri!” hän huudahti ilahtuneena ja
oli jo aloittamassa halausotetta, kun hän yhtäkkiä muisti, että emme me ole
ennenkään halanneet ja nyt kun on tämä koronakin vielä… Se jäi sitten vain
kyynärpäitten kolisteluksi mutta oli kyllä mukava nähdä hänetkin.
Henkilökunnasta monet muutkin ottivat minut iloisina vastaan, se oli hienoa.
Vaihdoin
sisäkengät jalkaan, laitoin reppuni naulakkoon ja kapusin toiseen kerrokseen,
tuttuun kolmosnelosten kortteliin. Siellä tulevat lähimmät työkaverini olivatkin
jo tekemässä viimeisiä valmisteluja ennen kuin oppilaat kohta päästettäisiin
sisälle. Luokkien oppilasmäärä oli hiukan kasvanut aiemmista vuosista mutta
onneksi myös luokanopettajia on nyt neljä aiemman kolmen sijasta. Yksi heistä,
Suvi, oli ennestään tuttu niiltä kolmelta kerralta, kun viime syksynä ehdin
koulussa käydä ennen pandemian laajenemista. Muut olivat tässä korttelissa nyt
aloittamassa enkä heitä vielä tuntenut. Korttelin aikuisiin kuuluu myös
erityisopettaja ja useampikin kouluavustaja. Heidät muistin ennestään. Päivän
mittaan selvisi, että ainakin useimmat, elleivät jo kaikki korttelin aikuiset
ovat saaneet kaksi koronarokotusta niin kuin minäkin.
Tuttuja
oppilaita ja iso joukko vieraitakin
Koronaa vastaan
Koulussa sisällä kaikki käyttävät maskia koko ajan, myös nämä kolmas- ja neljäsluokkalaiset. Ulko-ovella jokainen oppilas sai yhden maskin päälleen puettavaksi ja myöhemmin päivällä kokonaisen omalle nimelleen kirjatun laatikollisen lisää. Ahkera käsien pesu oli lapsille jo tuttua viime lukuvuodelta. Kun me korttelin aikuiset esittäydyimme heille, niin huomasin, että maski aika selvästi vaikeutti hengitystä, kun hiukan kuuluvammalla äänellä kerroin itsestäni ja kouluvaarin roolista. Opettajat lohduttivat, että siihen tottuu muutamassa viikossa…Ruokalassa
maskia pidetään siihen asti, että on istuttu ruokapöytään ja ruokailu
aloitetaan. Ruokailun jälkeen maski pannaan taas kasvoille ennen kuin pöydästä
noustaan. Ruokalassa ei samaan aikaan ollut muitten luokkien oppilaita. Muita
tuli, kun me olimme lähdössä pois. Vastaavasti opettajainhuoneessa (tiedän,
että se ei ole sen tilan virallinen nimi, koska se on talon kaikille aikuisille
tarkoitettu yhteinen tila!) maski otetaan pois vain siksi ajaksi, kun
kahvikupillisen juominen kestää. Kesälomakuulumiset vaihdetaan maskit päällä.
Koulutyö
alkaa
Uusia
oppikirjoja jaettiin, nimilappuja askarreltiin ja uutta lukujärjestystä käytiin
läpi. Muutama matematiikan kertaustehtäväkin laskettiin. Kun olin yhden
oppilaan kanssa hetken pohdiskellut sitä, onko kysymys yhteen- vai
vähennyslaskusta, kun ”Matti polki pyörällään aamupäivällä 9 km ja iltapäivällä
vielä 6 km. Paljonko hän polki tuona päivänä yhteensä?” niin minun ja kaikkien
muittenkin ensimmäinen koulupäivä oli onnistuneesti selvitetty.
Opettajien
kanssa sovimme lopuksi, että minun koulupäiväkseni tulee maanantai. Silloin on
lukujärjestyksessä ainakin matematiikkaa sekä suomen kieltä ja kirjallisuutta
(joka jälkimmäinen ei enää ole oppiaineena nimeltään äidinkieli, koska niin
monen oppilaan kohdalla suomi ei ole sama asia kuin äidinkieli). Jos korona ei
estä kouluvaarina mukana olemista, niin näitä havaintojani kirjoittelen vielä
lisääkin.