Jostakin
syystä neljäsluokkalaisten torstainen matikantunti oli vaihdettu
yhteiskuntaopin tunniksi, mitä ei yleensä ole ollenkaan torstaipäivän
lukujärjestyksessä. Tunnilla keskusteltiin aivan perimmäisistä kysymyksistä,
kun teemana olivat tasa-arvo ja ihmisten perusoikeudet.
Aihetta oli
käsitelty jo viime tunnilla ja kotitehtäviäkin oli saatu ja tehty. Hämmästyin
positiivisesti taas kerran siitä, kuinka fiksuja tämän päivän kymmenvuotiaat
ovatkaan, ainakin nämä Syvälahden pojat ja tytöt. Osattiin rauhallisen
asiallisesti ja hyviä esimerkkejä kertoen puhua siitä, että jokainen ihminen on
yhtä arvokas ja että kaikilla ihmisillä on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ja
oikeus ilmaista omat mielipiteensä.
Kaikki
tiesivät, että laki kieltää syrjimästä ketään esimerkiksi sukupuolen, iän,
ihonvärin tai uskonnon perusteella. Verna-ope johdatteli keskustelua taitavasti
ja tasapuolisesti silloinkin, kun puheeksi tuli se, kuka saa kenenkin kanssa
mennä naimisiin. Lasten oikeudet tietenkin kiinnostivat ja tiedettiin, että
lapsilla on oikeus saada opetusta mutta myös oikeus leikkiä, levätä ja viettää
vapaa-aikaansa turvallisessa ympäristössä. Monissa maissa nämä asiat eivät ole
läheskään niin hyvin kuin Suomessa.
Juhlalliset sopimukset ja koululaisen arkipäivä
Syvälahdessa
aika monen kolmos- ja nelosluokkalaisen etunimi puuttuu suomalaisesta
nimipäiväalmanakasta. Muutama puuttuu siksi, että nimi on vielä uusi ja
harvinainen. Joukolla oppilaita on nimet, jotka kertovat heidän tulevan
toisenlaisten etunimien maista, toisenlaisista kulttuureista. Todellisia esimerkkejä
en voi antaa, koska ymmärrän sen tiedon kuuluvan salassapitovelvollisuuteni
piiriin. Sen voin kuitenkin kertoa, että oppilaitten kansainvälinen tausta on
varsin laaja. Meillä on tyttöjä ja poikia, joitten juuret ovat naapurimaissa,
keskemmällä Eurooppaa, Välimeren maissa, Afrikassa, jopa Etelä-Amerikassa asti.
Käyty
keskustelu perusoikeuksista ja tasa-arvosta sekä muutamien oppilaitten kauniit
ulkomaiset nimet saivat minut pohdiskelemaan sitä, miten erilaisista
kulttuuritaustoista tulevien oppilaitten yhteistyö koulun arjessa sujuu. Millä
tavalla kantasuomalaiset ja toisista kulttuureista tulleet noin kymmenvuotiaat
lapset tulevat koulussa keskenään toimeen? Onko ristiriitoja tai
ennakkoluuloja? Ollaanko kavereita? Touhutaanko yhdessä välitunnilla?
Istutaanko ruokapöydässä vierekkäin?
Yritin
muistella kokemuksiani aikaisemmilta kouluvaaripäiviltäni. Mieleeni ei tullut
yhtään sellaista tilannetta, missä jonkun oppilaan etninen tausta, ihonväri,
vanhempien kotimaa tai muu sen kaltainen tekijä olisi tullut esille. Keskustelin
aiheesta opettajienkin kanssa. He vahvistivat käsitykseni: Oppilaitten
erilaiset taustat eivät näy arkipäivän koulunkäynnissä millään tavalla. Ei ole
mitään väliä, kuka kenenkin kanssa tekee ryhmätöitä tai kenen vieressä istuu. Lapsissamme
on tulevaisuus, onneksi.
Oppilaitten
osaamat muut kielet tulevat kyllä oikein tarkoituksella esiin aina silloin
tällöin: Luokan syntymäpäiväsankaria voi aina onnitella onnittelijan omalla
kotikielellä ja välillä voidaan kuunnella hyvän päivän toivotuksia tai numeroitten
luettelemisia useammallakin kielellä.
Lohikäärme tuo onnittelut
Isänpäivä
lähestyy: Kolmosten kuvaamataidon tunnilla alettiin rakentaa isänpäivälahjaa. Tämän
päivän perheitten monilaatuisuus otettiin huomioon jo lahjan saajan valinnassa:
Jos perinteistä isää ei perheessä ole, voi lahjansa antaa isoisälle tai muulle
läheiselle henkilölle sukulaisuussuhteesta tai sukupuolesta riippumatta.
Vessapaperirullan
hylsystä tehtiin isälle lohikäärme, joka suustaan syöksee paitsi tulta, myös isänpäivän
onnittelutekstejä. Tavanomaiset ”Olet maailman paras isä” ja ”olet kiva”
tulivat monille ensiksi mieleen. Yksi tyttö huomasi, että hänen pitääkin sitten
kirjoittaa isän omalla kielellä, ei suomeksi. Mitä kirjoittaisit, kerro se meille,
pyysi Micke-ope. Tyttö mietti hetken ja sanoi: ”Kyllä sinä olet minulle rakas
isä, suukkoja ja halauksia.”
Arvelen, että aika lämpöinen ilmapiiri on isänpäivänä siinäkin perheessä,
jossa sunnuntaina onnittelukortista luetaan ensin nämä ”olet paras” ja ”olet
ihana” ja kolmanneksi: ”olet minulle niin kuin isä”. Liikuttava viesti on
tämäkin: ”Kiitos isä, kun et lähtenytkään niihin harkkoihin, vaan jäit kanssani
pihalle leikkimään.”
Hyvää
isänpäivää kaikenlaisille isille.