Älä koske ilman lupaa!

Kymppejä kokeista 

Tavallisesti en saa juuri mitään tietoja yksittäisten oppilaitten koulumenestyksestä. Viime viikolla pidetty yhteiskuntaopin koe oli yhdenlainen poikkeus. Oppilaat palauttivat kotona näytetyt koepaperinsa minulle, kun opettajilla oli muita kiireitä. 

Kun tunti oli alkanut, selailin koepapereita, lueskelin vastauksia ja katselin saatuja numeroita. Kokeissa oli ollut kysymyksiä muun muassa rasismista ja syrjinnästä sekä erilaisista perhemuodoista (esimerkiksi, mitä tarkoittaa uusperhe). Arvatkaapa, mikä oli kokeista saatu huonoin numero. No kahdeksan! Täysiä kymppejäkin oli joukossa. Olin kyllä tiennyt tämän luokan olevan täynnä fiksuja oppilaita mutta näin kova taso oli yllätys. Useimmat kysymyksistä edellyttivät avovastauksia, siis omin sanoin vastaamista eikä oikean rastiruudun arvaamista. Jos yhden koulun yhden luokan vastauksista voi jotakin päätellä, niin ihmiskunnan kehityssuunta on hyvä. Perusteltua tietoa ja oikeaa asennetta erilaisuutta kohtaan heillä jo on, kunpa vielä kasvaisivat nopeasti vaikuttajiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi. Siihen taitaa kyllä vielä mennä parikymmentä vuotta… 

Kolme lukutyttöä 

Lukija ja hänen kuuntelijansa.

Pitkästä aikaa järjestyi taas tilaisuus kuunnella kirjojen ääneen lukijoita. Tällä kertaa kaikki kolme lukijaa olivat tyttöjä. Pojatkin olivat edellisillä kerroilla tulleet ihan vapaaehtoisesti treenaamaan lukutaitoaan mutta tytöt olivat melkein innoissaan päästessään mukaan. Kun palasimme lukupaikasta luokkaan ensimmäisen lukijan kanssa, toinen lukija oli jo minua puolivälissä vastassa.

Mirja-ope kävi välillä meidän lukemistamme seuraamassa ja otti meistä valokuvan. Enkä nyt kehu itseäni valokuvassa, vaan Mirjan valokuvaustaitoja, kun sanon, että kuva on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kouluvaari voi olla avuksi ja hyödyksi: Olemalla läsnä yhtä oppilasta varten kerrallaan, hiomassa hänen taitojaan ja luomassa hänelle onnistumisen kokemuksia. Se on mielestäni kouluvaarityön parhaita puolia. Kuva ei ole lavastettu poseeraus, vaan todellisesta tilanteesta. 

Koskea saa, kunhan se
kaikista tuntuu kivalta!

Koskea saa vain jos siihen on lupa 

Nikolai-ope palautti yhden välituntivalvonnan jälkeen lasten mieliin tärkeän koulussa turvallisuutta ja hyvää ilmapiiriä lisäävän asian: koskemattomuus. – Toista oppilasta ei saa koskea ilman lupaa, hän sanoi. Se tarkoittaa esimerkiksi, että ei saa töniä, ei saa tunkea samaan aikaan ovista, ei saa napata lakkia toisen päästä, ei saa potkiskella toisen jalkoja pöydän alla, ei saa vääntää kädestä tavaroita irti eikä tehdä muutakaan ”pientä” kiusaa. Koskemattomuus tuottaa hyvää kahdella tavalla: Oppilailla säilyy hyvä ja turvallinen olo, eikä opettajan opetustyö tai välituntivalvonta keskeydy tarpeettomasti. 

- Luvan kanssa saa koskettaa, Nikolai korosti. – Mikään ei estä kavereita halaamasta toisiaan, heittämään ylävitosia tai vaikkapa kävelemään käsi kädessä tai kädet toinen toistensa hartioilla. Mutta sen pitää tuntua mukavalta molempien mielestä. 

Kohta meillä on joulu, ja joulujuhla!

Olen lukenut meidän joulunäytelmämme käsikirjoituksen ja vähän seurannut harjoituksiakin.
Käsikirjoituksen on laatinut kolmosnelosista koottu käsikirjoittajaryhmä. Näytelmän juoni on polveileva ja siinä esiintyy paljon hahmoja, joita ei aikuisten kirjoittamissa joulunäytelmissä juuri ole nähtykään. Olen varma, että esityksestä tulee yhtä hieno kuin viimevuotisesta Pipsa Possun jouluseikkailusta. 

Enää muutama viikko, niin sitten se nähdään!