Helinää helskettä, vilinää vilskettä

 Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Muutama päivä ennen syyslukukauden päättymistä koulun vanhempainyhdistys kustansi oppilaskunnan hallituksen jäsenille jouluruokailun. Alakoulun puolella uusia ja vanhoja jäseniä oli yhteensä 18. He olivat saaneet itse valita ruokailupaikan ja valituksi oli tullut Martinmäessä sijaitseva Kuningas Kebab. Fölillä liikuttiin sujuvasti sinne ja takaisin. 

Koulun bussipysäkillä pojat harjoittelivat
bussin rauhallista odottamista
parijonossa, muistaakseni.

Ravintolan valinta osui aivan nappiin. Minulle paikka oli ennestään vieras mutta muistin kyllä lukeneeni sen menestyksestä jossakin Turun Sanomien ravintolatestissä. 

Meille oli varattu oma yhtenäinen tila ravintolasalin reunalta. Tarjoilija, nelikymppinen mies, joka on siellä todella pitkään jo ollut töissä, osasi hienosti ottaa vastaan lapsiasiakkaat ja tilausten tekeminen kävi sujuvasti. Pitkään ei annoksia tarvinnut odottaa. Onneksi minäkin olin osannut tilata niin sanotun lasten annoksen, kun sattumalta olin nähnyt kuinka muutamille miesasiakkaille oli tuotu pöytään oikein semmoinen aikamiesten annos. Lasten annos oli eläkeläisellekin sopivan kokoinen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Ruokailu sujui kommelluksitta ja lasten mieltä lämmitti erityisesti tarjoilijan lupaus, että limsoja saa nyt lisäveloituksetta juoda niin paljon kuin haluaa. Moni käytti tarjousta hyväkseen ja kävi hakemassa toisenkin lasillisen. Lapset osasivat tässäkin käyttäytyä hyvin eikä mitään tolkutonta ahneutta esiintynyt. Palasimme täysin vatsoin kouluun ja jatkoimme tulevan joulujuhlaohjelmamme harjoittelemista.

 

Niin hyvä lämmin hellä
on mieli jokaisen

Alakoulun joulujuhlassa kolmosnelosten itse käsikirjoittama näytelmä käsitteli tunteitten hallintaa. Näytelmän nimi oli ”Miälen sopukois”. Esitys oli kuulemma sujunut hyvin jo aamupäivän kenraaliharjoituksissa ja se onnistui myös illalla juhlassa hienosti. Kaikki osasivat vuorosanansa erinomaisesti ja tarina eteni vaihtelevalla rytmillä hyvään loppuun asti. 

Nekin kolmosneloset, joilla ei näytelmässä ollut rooleja näyttelijöinä eikä roudareina, nousivat loppulaulun ajaksi näyttämölle laulamaan yhteistä luokkalauluamme, johon Nikolai-ope oli tehnyt tätä tilaisuutta varten vähän jouluisemmat sanat. (Laulun Raili ja Krisu ovat näytelmämme roolihenkilöitä.)

Kaikki kolmosneloset näytelmämme loppukohtauksessa.

Luokkalaulumme joulusanoin toivotan nyt kaikille blogini lukijoille
oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta:

Aivan kohta jo koittaa joulu,
jää toviksi tauolle koulu.
Voi kaikki murheet unohtaa,
kun joululoma vihdoin alkaa.
Toivotaan nyt kaikille rauhaa,
kun joululaulut täysillä raikaa.
Raili ja Krisu joulua odottaa.

t. Kouluvaari Mauri

 

 

Älä koske ilman lupaa!

Kymppejä kokeista 

Tavallisesti en saa juuri mitään tietoja yksittäisten oppilaitten koulumenestyksestä. Viime viikolla pidetty yhteiskuntaopin koe oli yhdenlainen poikkeus. Oppilaat palauttivat kotona näytetyt koepaperinsa minulle, kun opettajilla oli muita kiireitä. 

Kun tunti oli alkanut, selailin koepapereita, lueskelin vastauksia ja katselin saatuja numeroita. Kokeissa oli ollut kysymyksiä muun muassa rasismista ja syrjinnästä sekä erilaisista perhemuodoista (esimerkiksi, mitä tarkoittaa uusperhe). Arvatkaapa, mikä oli kokeista saatu huonoin numero. No kahdeksan! Täysiä kymppejäkin oli joukossa. Olin kyllä tiennyt tämän luokan olevan täynnä fiksuja oppilaita mutta näin kova taso oli yllätys. Useimmat kysymyksistä edellyttivät avovastauksia, siis omin sanoin vastaamista eikä oikean rastiruudun arvaamista. Jos yhden koulun yhden luokan vastauksista voi jotakin päätellä, niin ihmiskunnan kehityssuunta on hyvä. Perusteltua tietoa ja oikeaa asennetta erilaisuutta kohtaan heillä jo on, kunpa vielä kasvaisivat nopeasti vaikuttajiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi. Siihen taitaa kyllä vielä mennä parikymmentä vuotta… 

Kolme lukutyttöä 

Lukija ja hänen kuuntelijansa.

Pitkästä aikaa järjestyi taas tilaisuus kuunnella kirjojen ääneen lukijoita. Tällä kertaa kaikki kolme lukijaa olivat tyttöjä. Pojatkin olivat edellisillä kerroilla tulleet ihan vapaaehtoisesti treenaamaan lukutaitoaan mutta tytöt olivat melkein innoissaan päästessään mukaan. Kun palasimme lukupaikasta luokkaan ensimmäisen lukijan kanssa, toinen lukija oli jo minua puolivälissä vastassa.

Mirja-ope kävi välillä meidän lukemistamme seuraamassa ja otti meistä valokuvan. Enkä nyt kehu itseäni valokuvassa, vaan Mirjan valokuvaustaitoja, kun sanon, että kuva on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kouluvaari voi olla avuksi ja hyödyksi: Olemalla läsnä yhtä oppilasta varten kerrallaan, hiomassa hänen taitojaan ja luomassa hänelle onnistumisen kokemuksia. Se on mielestäni kouluvaarityön parhaita puolia. Kuva ei ole lavastettu poseeraus, vaan todellisesta tilanteesta. 

Koskea saa, kunhan se
kaikista tuntuu kivalta!

Koskea saa vain jos siihen on lupa 

Nikolai-ope palautti yhden välituntivalvonnan jälkeen lasten mieliin tärkeän koulussa turvallisuutta ja hyvää ilmapiiriä lisäävän asian: koskemattomuus. – Toista oppilasta ei saa koskea ilman lupaa, hän sanoi. Se tarkoittaa esimerkiksi, että ei saa töniä, ei saa tunkea samaan aikaan ovista, ei saa napata lakkia toisen päästä, ei saa potkiskella toisen jalkoja pöydän alla, ei saa vääntää kädestä tavaroita irti eikä tehdä muutakaan ”pientä” kiusaa. Koskemattomuus tuottaa hyvää kahdella tavalla: Oppilailla säilyy hyvä ja turvallinen olo, eikä opettajan opetustyö tai välituntivalvonta keskeydy tarpeettomasti. 

- Luvan kanssa saa koskettaa, Nikolai korosti. – Mikään ei estä kavereita halaamasta toisiaan, heittämään ylävitosia tai vaikkapa kävelemään käsi kädessä tai kädet toinen toistensa hartioilla. Mutta sen pitää tuntua mukavalta molempien mielestä. 

Kohta meillä on joulu, ja joulujuhla!

Olen lukenut meidän joulunäytelmämme käsikirjoituksen ja vähän seurannut harjoituksiakin.
Käsikirjoituksen on laatinut kolmosnelosista koottu käsikirjoittajaryhmä. Näytelmän juoni on polveileva ja siinä esiintyy paljon hahmoja, joita ei aikuisten kirjoittamissa joulunäytelmissä juuri ole nähtykään. Olen varma, että esityksestä tulee yhtä hieno kuin viimevuotisesta Pipsa Possun jouluseikkailusta. 

Enää muutama viikko, niin sitten se nähdään!