Karkkeja ja karnevaalitunnelmaa

Grillattuja vaahtokarkkeja

Tammikuussakin kävimme metsäretkellä. Lunta ei ollut juuri ollenkaan mutta kuhmuraiset kalliot olivat pienen jääpinnan vuoksi petollisen liukkaita. Lapsia eivät jäiset kalliot varsinaisesti häirinneet, kun suurin osa muisti noudattaa opettajien ohjetta: Älä juokse! Koska ymmärsin vielä, että itse en ole liukkailla kallioilla läheskään niin ketterä kuin nuo meidän lapsemme, niin pysyttelin tavallista enemmän grillikodassa tai sen välittömässä läheisyydessä.

Vieressäni kodassa istui muutamia tyttöjä. Yhtäkkiä huomasin, että lähin tyttö mitään sanomatta ja vähän ujon näköisenä ojensi minulle tikkua, jossa oli valmiina kaksi vaahtokarkkia nuotiossa grillattavaksi.

-            Annatko nämä minulle, minä kysyin ja tyttö nyökkäsi myöntävästi.

Taas yksi ulkonaoppimispäivä on takana.
Eväätkin on syöty ja paluumatka koululle
on alkamassa Mirja-open johdolla.

Olin iloisesti yllättynyt tästä tarjouksesta, jonka tietysti otin hyvillä mielin vastaan. Vaahtokarkkia on monilla lapsilla täällä ollut herkkueväitten joukossa. Itse en ollut sellaista grillattuna koskaan ennen maistanutkaan. Lämmitin karkkia nuotiossa ja kun arvelin sen olevan syömävalmis, pistelin poskiini nuo lasten herkut. Minun makuuni ne olivat pikkuisen turhankin makeat. 

Kiittelin vielä vieruskaveriani, kun hänen toisella puolellaan istuva tyttökin rohkaisi mielensä ja hiljaisena tarjosi minulle omasta karkkipussistaan vaahtokarkkeja grillattavaksi. Otin tietenkin tarjotut karkit vastaan ja kohta sitten olinkin jo grillannut ja syönyt yhteensä neljä kappaletta tuota makeaa höttöä. Olin oikeasti iloinen siitä, että nuo kaksi luokan hiljaisempaan puoliskoon kuuluvaa tyttöä olivat omissa mielissään ylittäneet jonkin ujouskynnyksen ja rohjenneet tarjota minulle omia eväitään. Olemme selvästi ystäviä.

 

Kielikarnevaali, iloista ryhmätyötä

Kielikarnevaali on Turun koulujen yhteinen, samaan aikaan koko kaupungissa toteutettava ilomielinen kisa, jossa kilpaillaan eri kieliin liittyvillä yleistiedon kysymyksillä 3 – 4 oppilaan ryhmissä. Yhteys jonnekin otettiin padilla (1 per ryhmä) ja sitten ryhmä yhdessä valitsi jonkin kielen ja siihen liittyvät kysymykset.  Osa kysymyksistä oli perinteisiä monivalintakysymyksiä, osaan piti vastata jopa tanssien tai näytellen. 

Kaikenlaisia kysymyksiä: Mikä on tämän Saksassa sijaitsevan linnan nimi? Oikea vastaus oli Neuschwanstein ja piti oivaltaa, että kaikki muut tarjotut vaihtoehdot olivat englanninkielisiä. Miten italiaksi sanotaan ”heippa!” – No se on ”tsau” mutta miten se kirjoitetaan, tiesi joku. – Kokeillaan tuota: Ciao! Oikein meni ja taas tuli ryhmälle yksi piste lisää. 

Kaikki tuntuivat olevan kivoista tehtävistä innoissaan eikä se väärin vastaaminenkaan oikeasti ketään harmittanut. Pääasia oli iloinen yhdessä tekemisen meininki. Lopputuloksista en tiedä, mutta jossakin vaiheessa yksi meidän ryhmistämme oli viiden parhaan turkulaisryhmän joukossa. Hyvä Syvis!

 

Vapaaehtoisista ei ollut puutetta,
kun viidakkoa kasvatettiin.

Hyviä näyttelijöitä tori täynnä

Virtasen eväitä haettiin autolla
joen (sininen paperi) toiselta puolelta.

Kun kielikarnevaali oli päättynyt, sattui lukujärjestyksessä olemaan seuraavana draamaopetusta, siis näyttelemisen harjoittelemista. Iloinen meno vain jatkui. Vapaaehtoisista ei ollut puutetta, kun Nikolai-ope valitsi esiintyjiä eri harjoituksiin. Yhdessä valittiin tapahtumapaikaksi viidakko ja keskelle toriamme syntyi mahtava maisema: ”Minä olen tiikeri!” ilmoitti yksi näyttelijä ja astui kuin iso kissa keskelle toriamme. ”Minä olen liaani!” sanoi toinen tullessaan. Kolmas taisi olla krokotiili ja neljäs apinavauva. Myös papukaija, iso kivi, korkea puu ja monet muut viidakon luontoon kuuluvat eläimet ja kasvit löysivät esittäjänsä.

Toisen tehtävän nimi oli ”Virtanen myöhästyy töistä mutta ei tiedä minkä takia”. Virtaseksi valittu oli kuulomatkan ulkopuolella, kun muut valitsivat syyksi sen, että eväät olivat unohtuneet kotiin. Tämä syy sitten näyteltiin pantomiimina Virtaselle, jonka piti esityksen perusteella oivaltaa myöhästymisensä syy. Ja löysihän hän sen! Niin havainnollisesti osattiin ajaa autolla Virtasen kotiin joen toiselle puolelle ja hakea sieltä unohtuneet eväät. Hei Turun Kaupunginteatteri, täältä tullaan!

 

Lähtöhalaukset

Tämäkin kouluvaaripäivä päättyi aivan lukujärjestyksen mukaan varttia yli yhdeltä iltapäivällä. Olin kahden opettajan kanssa lähellä korttelimme ulko-ovea seurailemassa, kuinka lapset reippaasti lähtivät luokasta ulos kotejaan kohti. 

Samassa yksi kolmosen tytöistä tuli ja antoi lähtöhalaukset ensin yhdelle opettajalle, sitten toiselle ja kun kerran oli alkuun päässyt, niin vielä kouluvaarillekin. Olin niin iloisesti hämmentynyt, että jäi vallan sanomatta se, mitä omille lapsilleni ja lastenlapsilleni aina tarvittaessa toivon. Eikä ole vieläkään myöhäistä toivottaa sitä kaikille tuleville koti- ja koulumatkoille, kaikille kolmosnelosille:

-            -Turvallista matkaa!