Älä usko kaikkea

 Voiko tämä olla totta? 

Nelosille opetettiin kriittistä, asioihin arvioivasti suhtautuvaa sosiaalisen median lukutaitoa. Kannattaa kyseenalaistaa ja epäillä eikä uskoa heti kaikkea, mitä netissä tulee vastaan. On hyvä osata erottaa, mikä on uutinen, mikä jonkun mielipide tai mikä on kiusaamis- tai huijausmielessä julkaistu valheellinen tieto. Ja aina kannattaa ottaa selvää, kuka tuon kuvan, videon tai tekstin on julkaissut ja miksi. Eteen pöllähtäneitten sivujen edelleen jakamistakin kannattaa rauhassa harkita.

Keskustelu luokassa oli vilkasta ja kaikki tuntuivat tietävän, että esimerkiksi omia sovelluksiin kirjautumistietoja ja salasanoja ei pidä ilmaista kenellekään, vaikka mitä tahansa luvattaisiin vastineeksi. 

 

Ikivanhoja opetusmenetelmiä edelleen käytössä

Kaikuja menneisyydestä: "Vaka vanha Väinämöinen..."

Kalevalanpäivän aikoihin keskityimme kansalliseepoksemme syntyyn, sisältöön ja henkilöihin. Jonkin
verran lapset niistä tiesivätkin jo ennakkoon, eihän tämä ollut heidän koulu-uransa ensimmäinen Kalevalanpäivä. Oma Kalevala-tuntijamme, Nikolai-opettaja oli koonnut monipuolisen opetuskokonaisuuden, joka jaksoi kiinnostaa lapsia koko aiheeseen varatun ajan.

Oli jollakin tavalla koskettavaa, kun opettajan johdolla lapset lauloivat vuorolauluna säkeitä Kalevalan kolmannen runon alusta. Opettaja säesti koko esitystä kanteleella ja lauloi ensimmäisen säkeen puolikkaan: ”Vaka vanha Väinämöinen…” Lapset toistivat: ”Vaka vanha Väinämöinen…”. Ja opettaja jatkoi: ”elelevi aikojansa,…” ja tuli lasten vuoro: ”elelevi aikojansa…” ja taas opettaja: ”noilla Väinölän ahoilla…” ja lapset: ”noilla Väinölän ahoilla…”, opettaja: ”Kalevalan kankahilla…” ja lapset: ”Kalevalan kankahilla…”.

Yhteensä kymmenen säettä käsitti tämä vuosisatojen takaa nykypäivään terveiset tuonut esitys. Ajattelin siinä kuunnellessani, että jos meidän esi-isämme eivät olisi aikoinaan tällä samalla tavalla yhdessä vuorotellen laulaneet ja painaneet säkeistöjä mieliinsä, emme me tietäisi Kalevalan sankareista yhtään mitään! On hienoa, että nykyaikaisessa koulussamme käytetään myös näitä toimiviksi havaittuja ikivanhoja opetusmenetelmiä.

 

Kilauta kouluvaarille,
jos haluat miljonääriksi

Miljonääreiksi haluavista ei korttelissamme ollut puutetta.

Vähän uudempia opetusmenetelmiä käytettiin Kalevala-aiheisessa tietokilpailussa. Se oli rakennettu ”Haluatko miljonääriksi”-ohjelman formaattiin. Koska lapsia oli niin paljon, vastaajista tehtiin noin neljän hengen joukkueita. Kouluvaarillakin oli rooli: Sain kaikille kilpailijoille olla se kaveri, jolle kilautettiin, jos joukkue oli vähän epävarma oikeasta vastauksesta.

 Huokaisin helpotuksesta, kun tietäväiset kilpailijat tarvitsivat apuani vain kerran. Onneksi tietoni maailman syntymisestä ovat niin laajat, että osasin valita vaihtoehto B:n, koska sotkan munastahan maailma syntynyt on, eikä mistään Väinämöisen loitsusta eikä Ilmarisen takomana, muista humpuukiväitteistä puhumattakaan. 

Mikä on totta?

Olisitko itse tiennyt oikean vaihtoehdon esimerkiksi seuraavaan kysymykseen:

Kalevalan sisältö on vain pieneltä osin Lönnrotin itse kirjoittamaa. Mistä Kalevalan tekstit ovat peräisin?
A. Suomalais-karjalaisista kansanrunoista
B. Mikael Agricolan teoksista
C. Ne on käännetty ruotsista
D. Lönnrot copy-pastesi ne netistä

Kysymykset olivat juuri sopivan vaikeita lapsille, jotka jotain Kalevasta tiesivät, mutta eivät ihan kaikkea. Koska kisa päättyi yhteiseen tasapeliin, jaettiin palkinnoksi varatut Kalevala-eurot kaikille tasan. Innoissaan lapset tavoittelivat opettajan ilmaan heittelemiä mielikuvitusrahoja vielä kisan päättymisen jälkeenkin.