Taiteilijoissa löytyy

 

Ension voittajalogo.

Shadin voittajalogo

Ensio (oik.) vastaanottamassa palkintoaan
Einarilta, oppilaskunnan edustajalta.

Koulullamme on nyt oma logo, kaksikin

Muutama viikko sitten koulun oppilaskunta oli julistanut oppilaille kilpailun koulun logon suunnittelemiseksi. Tulokset ovat nyt selvillä ja voittajalogot ja niiden tekijät on julkistettu. Voittajia on kaksi, toinen yläkoulun (7.-9. luokat), toinen alakoulun (1.– 6. luokat) puolella. Yläkoulun oppilaitten valitseman voittajalogon teki Shadi, joka ei palkintojenjaossa millään halunnut tulla valokuvatuksi, vaikka hänen kaverinsa siihen yllyttikin: ”Mene vaan, sinusta on tulossa kuuluisa!” 

En sitten ottanut hänestä valokuvaa. Alaluokkalaisten voittajasta otin. Hän oli viidesluokkalainen Ensio, onnistumisestaan myhäilevän iloinen mutta olemukseltaan vaatimaton taiteilija. Muistin hänet fiksunoloisena oppilaana, hänhän oli viime lukuvuonna neljäsluokkalaisena meidän korttelissamme.

Yleisö seurasi keskittyneesti klassikkosatujen esityksiä. 

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan?

Viikko sitten kävi ilmi aikuisten mielestä hämmästyttävä tosiasia: Lapset eivät enää tunne klassikkosatuja! Esimerkiksi Ruma ankanpoikanen, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja Bremenin soittoniekat olivat hyvin monille täysin tuntemattomia kertomuksia. Opettajat olivat päättäneet korjata tämän aukon lasten tiedoissa parhaalla mahdollisella tavalla: Lapsista muodostettiin useampia ryhmiä ja jokainen ryhmä sai näytellä valitsemansa sadun. Viikko oli ollut harjoitteluaikaa ja tämän viikon vaaripäivänä näytelmät esitettiin. Neloset näyttelivät ja kolmoset ja aikuiset olivat yleisönä.

Hyvin meni! Lavastukset olivat aika minimalistisia mutta näyttelijät innokkaita ja he muistivat kaikki juonenkäänteet. Yksi näytelmistä oli jo alkanut, kun huomattiin, että yksi sen näyttelijöistä puuttui lavalta eikä ollut koulussa ollenkaan. ”Mä voin mennä!” sanoi yksi pojista ja loikkasi vauhdissa paikkaamaan poissaolijan.  Ja hyvin paikkasikin, osasi vuorosanat ja liikkui juuri niin kuin pitikin! Esitysten jälkeen kolmosneloset tuntevat nyt monta klassikkosatua enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten. Näytelmien päätyttyä opettajat kysyivät kättennostoäänestyksellä, pidetäänkö tällainen tapahtuma taas joskus tulevaisuudessa. Kaikkien, sekä näyttelijöitten että katsojien, kädet nousivat epäröimättä pystyyn jatkohalujen merkiksi.

Taidetta syntyy!

Itse vedostettua grafiikkaa

Näyttelemisen lisäksi toinen kovin mieluinen aihe tällä viikolla oli kuvataide. Lapset opettelivat grafiikan vedostamista. Minna-ope esitteli tehtävän ja välineet ja taas kerran kuviksen tunnilla alkoi iloinen tekemisen meininki. Hienoja kuvioita syntyi laatalle, jolle sitten levitettiin telalla väriä. Sen päälle asetettiin ja varovasti paineltiin paperi, jolle valmis kuva siirtyi. Hämmästyneet ilmeet ja yhteinen ihastuksen huokaus oli lasten reaktio ensimmäisen kuvan näkemiseen. Jokainen sitten vedosti omasta työstään kolme lehteä erivärisille papereille. Vedokset vielä numeroitiin ja signeerattiin.  Omasta mielestä parhaan työnsä sai lopuksi asettaa näytteille taidegalleriamme (= korttelimme) seinälle.

 

Merkinnäksi alas vasemmalle:
T.p.l`a. eli Tirée par l`artiste eli taiteilijan itse tekemä vedos.

Kun olin vielä kuunnellut, kun muutamat lukijat olivat lukeneet minulle Risto Räppääjää ja Ellaa ja kavereita, niin tämäkin taiteellinen kouluvaaripäivä jäi hyvien muistojen joukkoon.

Kulttuuria ja kansainvälisiä vieraita

 

Onko kirjastossa uutuushylly?

 

Tytöt selvittivät ulko-oven luona 
kirjaston aukioloaikoja.

Suomen kielen ja kirjallisuuden tunnilla perehdyttiin suomalaisen sivistyksen yhteen peruskiveen, kirjaston palveluihin. Työpareina selvitettiin oppikirjan pitkän kysymyslistan kysymyksiä. Etsittiin vitsikirjoja, luettiin niistä vitsejä, selailtiin lehtiä ja ennestään tuntemattomia sarjakuvakirjoja. Yritettiin löytää kiinnostavia tietokirjoja ja mahdollisimman moniosaisia kirjasarjoja. Uutuushylly oli lapsille tuntematon asia, kunnes yksi kirjaston aikuisista sen heille esitteli. Monille oli varmasti uutta, miten monenlaisia asioita kirjastosta voikaan löytää, myös Hirvensalon kirjastosta, vaikka se pieni onkin.

 

Sherwoodin metsässä

Polkupyöräretki Hirvensalosta
Ursininkadulle on alkamassa.

Kuudenkymmenen lapsen siirtäminen Syvälahdesta Ursininkadulle teatteriin ja esityksen päätyttyä takaisin koululle vaatii pilkuntarkkaa suunnittelua mutta sen meidän opettajat kyllä osaavat. Se näkyi taas, kun kävimme katsomassa Robin Hoodin ja Sherwoodin iloisten veikkojen seikkailuja Turun Nuoressa Teatterissa. Puolet ryhmästämme teki matkan polkupyörillä kahden aikuisen ja toinen puoli bussilla kolmen aikuisen valvomina. Ihan ilman kommelluksia selvisivät molemmat ryhmät. 

Teatterissa huomasin, että aikuisille tuttu asia, oman numeroidun istuinpaikan etsiminen, oli monille lapsille ihan uusi asia. Kaikki istuivat omilla paikoillaan kun esitys alkoi. Hyvät nuoret näyttelijät ja vauhdikkaat juonenkäänteet, laulut ja tanssit saivat melkein kaikkien katsojien kiinnostuksen säilymään koko esityksen ajan. Aikataulumme oli tiukaksi suunniteltu mutta toimi hyvin: Olimme teatterilla viitisen minuuttia ennen näytöksen alkua. Pyöräilijämme olivat tulleet sinne hetkeä aikaisemmin.  Näytöksen päätyttyä ehdimme bussipysäkille yhtaikaa Pikisaaren bussin kanssa.

 

Intialaiset ja bangladeshilaiset vieraamme kolmosnelosten korttelissa.
Isäntänä apulaisrehtorimme Tuomas (oik.).

Kaukaisia vieraita koulussa

 Syvälahden koulussa käy melko usein vierasryhmiä eri maista.  Lokakuun alkupuolella tuli melkein kymmenhenkinen vierasryhmä aika pitkän matkan takaa, Intiasta ja Bangladeshista. Ryhmän päätarkoituksena oli tutustua suomalaiseen kouluun, opetukseen ja ViLLE-oppimisympäristöön.

Turun seudun kouluvaaritoimintakin varmaan alkaa kohta olla kansainvälisesti tunnettua. Kävi niin sopivasti, että vieraat olivat koulussamme juuri kouluvaaripäivänä. Apulaisrehtori Tuomaksen opastuksella koulutiloja kiertänyt ryhmä sattui kohtaamaan päivän aikana kaksi kouluvaaria, Ilpon ja minut. Tuomas ja me ”grandpa in the school” -ukot kuvailimme askareitamme parilla sanalla, kunnes kohta jo vieraamme jatkoivat kierrostansa koulun tiloja innokkaasti valokuvaten ja videoiden. 

Ystävällisistä vieraistamme tuli mieleen ajatus, että kaukana Intiassakin kohta tiedetään, että Turun seudulla harrastetaan aktiivista kouluvaaritoimintaa. Toisaalta, kun Intiassa on noin 1400 000 000 asukasta ja heistä kymmenen muistaa kouluvaarit hetken aikaa, niin ei se vielä kovin paljon ole. Mutta hyvä alku!