Epätavallisia näkövinkkeleitä!

 Kuvis on kivaa, osa 1        

Kouluvaari istuu bussin katolla ja ajelee pitkin koulun käytäviä? Siltä ainakin kuvassa näyttää. Kuvaamataidon tunnilla opettelimme ottamaan padilla kuvia, joissa mittasuhteet ja etäisyydet näyttivät kovin oudoilta. Pienet leluautot saivat oppilaat kuljettajikseen, kunhan perspektiivi saatiin mukaan huijaamaan katsojan silmää. Tehtävä oli mielestäni hauska ja yksi kolmen pojan ryhmä huomasi pyytää kouluvaariakin kuvaan mukaan, vaikka en minä siihen nyt niin kauheasti itseäni tyrkyttänytkään.

                            

Muutaman harjoituskuvan jälkeen pojat saivat minut istumaan aika luonnollisen näköisesti bussin katolle. Moni tyttöryhmä tykkäsi tehdä erilaisia voimisteluasentoja, jotka olisivat olleet minulle ihan liian vaikeita, niinpä pysyin vain bussikuskina. Maailma on aika ihmeellinen paikka, kun sitä välillä katsoo epätavallisesta näkövinkkelistä!  

Välituntipiha, koulutalo...

Suomen kielen tunnilla menimme pihalle kilpailemaan siitä, kuinka monta yhdyssanaa pihalta löytyy. Hetken kun olimme ympärillemme katselleet, niin alkoihan niitä ilmestyä vaikka kuinka paljon: kiipeilyteline, valotolppa, pingispöytä, koivupuu, kiviportaat, jalkapallomaali, valvontakamera, hämähäkkikeinu, … Yksi parhaista ryhmistä taisi löytää pihalta melkein kaksikymmentä yhdyssanaa. Hauska harjoitus, kokeilepa itse!

Mukavaa, kun entiset ”luokkakaverini” viimevuotiselta neloselta pysähtyvät juttelemaan kanssani ja kertomaan kuulumisiaan: Koulussa tuli yksi heistä hyväntuulisena vastaani ja selvästi halusi kertoa, että koulu sujuu edelleen hyvin, kesälomakin oli ollut kiva. Hän oli käynyt toisessa kotimaassaan ja matka oli onnistunut erinomaisesti. Sitten hän taas jo jatkoikin eteenpäin, minne mahtoikaan olla menossa.

Ammattilaisia, sijaisia ja harjoittelijoita

Viime torstaina aamulla kolmosnelosten korttelissa oli tiukka paikka: Kolmesta opettajasta kaksi oli kipeänä. Oppilaita on kuutisenkymmentä, joten lisävoimia tarvittiin välttämättä. Yksi opettaja ja yksi koulunkäynninohjaaja olivat sen päivän ammatillinen perusvoima, jota sitten täydensivät yksi nuori sijainen, yksi tet-harjoittelija ysiluokalta ja yksi kouluvaari. Kun kirjoitan ”yksi nuori sijainen”, niin lukijat herkästi olettavat, että siinä ryhmässä tämä koulupäivä varmasti kuluisi levottomassa kohinassa. Näin ei käynyt. Tämä nuori nainen osasi luontevasti pitää yllä rauhallista oppimisilmapiiriä. Päivän viimeisen tunnin viimeistä 30 minuuttia lukuun ottamatta edes levottomimmat pojat eivät yrittäneet esittää omasta mielestään humoristisia kommentteja. Eikä tuo viimeinen puolituntiakaan mitenkään hulinaksi mennyt, kaukana siitä. ”Sijaisia koetellaan, sellaisia mekin olimme omana kouluaikanamme.” Näin myhäili koulupäivästään kunnialla selvinnyt sijaisopettaja. Tet-harjoittelijallammekin oli jo neljäs harjoittelupäivä menossa, joten hänkin pystyi oikeasti olemaan avuksi esimerkiksi materiaalien jaossa ja muussa tarpeellisessa.

Kouluvaari siirrettiin suomen kielen tunnin ajaksi syrjään, ei sentään kokonaan pois tieltä, vaan korttelimme ulkopuolelle rauhalliseen pöytäryhmään kuuntelemaan taas ääneenlukijoitamme, yhtä kerrallaan. Ne ovat mukavia hetkiä. Siinä voi vähän jutella muitakin kouluasioita kuin korjata väärin luettuja sanoja ja kysellä samalla, ymmärrätkö lukemasi vai luetteletko vain sanoja peräkkäin. Tämän päivän lukijat olivat varsin yhteistyöhenkisiä ja lukuhaluisia. Yksi kummitustarina sai minut melkein unohtamaan tehtäväni, kun tempauduin mukaan seuraamaan uskomattoman hauskoja ja jännittäviä juonenkäänteitä.

Kuvis on kivaa osa 2                    

Syyslukukausien oppimäärän perustehtäviä on todennäköisesti jo yli sadan kouluvuoden ajan ollut: ”Piirrä sieni!”  Siitä ei poikettu tänäkään vuonna. Jokainen sai piirtää itse valitsemansa sienen. Parhaimmat olivat isoja, värikylläisiä teoksia, suosituimpana punainen kärpässieni. Työt eivät vielä tulleet ihan valmiiksi, vaan viikon päästä jatketaan.

 Kiitos vanhemmille!

Lämpimät kiitokset kaikille teille lasten vanhemmille ja huoltajille, jotka kyselyssäni annoitte minulle luvan julkaista tässä blogissani lapsistanne kuvia, joista heidät saattaa tunnistaa. Se helpottaa merkittävästi kuvien ottamista ja käyttöä sekä antaa minulle intoa kertoa edelleen näistä koulun arkipäivän pienistä tapahtumista.