Nykynuorilla mukamas keskittymisvaikeuksia? Ei kyllä ole, kun aihe kiinnostaa.
Ulla-ope näyttää, kuinka myrskytunnelma saadaan syntymään.
Kuvataiteen tunnilla (huomaa oppiaineen nykyinen virallinen nimi, kavereitten kesken ”kuvis”) tavoiteltiin syksyisiä myrskytunnelmia. Inspiraatiota haettiin ensin netistä, itävaltalaisen art nouveau -taidemaalarin Gustav Klimtin (1862–1918) tyylistä. Kun Ulla-ope vielä näytti, miten myrskyvaikutelma märkää märälle -tekniikan avulla saadaan syntymään, alkoivat nuoret taiteilijamme tuottaa toinen toistaan upeampia syysmyrskyjä. Puut ja talot taipuivat, lehdet lensivät ympäriinsä ja vesisateet piiskasivat maisemaa. Klimtille on kasvamassa kilpailijoita!
Tässä yksi hienoimmista lopputuloksista! |
Osaatko yhdeksän kertotaulun?
Tiesitkö,
että sinulla on yhdeksän kertotaulu aina mukana, sormissasi? En minäkään, mutta
kun kuuntelin tunnilla tarkkaavaisesti, niin nyt tiedän. Aseta molemmat kätesi
pöydälle peukalot ulospäin. Jos haluat tietää esimerkiksi kertolaskun kolme
kertaa yhdeksän tuloksen, niin taivuta vasemmalta alkaen kolmas sormi
kohti rannettasi. Tuon sormen vasemmalla puolella ovat nyt kymmenet eli kaksi
sormea ja oikealla puolella ykköset eli seitsemän sormea, siis käsissä yhteensä
kaksi kymmentä ja seitsemän ykköstä eli 27. Toinen esimerkki: kuusi
kertaa yhdeksän? Ensin vasemmalta kuudes sormi kohti rannetta. Nyt sen
vasemmalla puolella on viisi kymmentä ja oikealla neljä ykköstä, siis 54, ihan
oikein taas! Ei päivää, etten koulussa oppisi jotain uutta.
Positiivinen
palaute häiritsi lukemista
Lukupiirini
kokoontui taas, nyt yksi lukija kerrallaan. Huomasin yhden jo viime keväänä
mukana olleen pojan lukevan nyt selvästi sujuvammin kuin silloin. Kehuin häntä
parantuneesta taidosta mutta ei ehkä olisi pitänyt: Poika ei kai ollut tottunut
positiiviseen palautteeseen, koska heti kommenttini jälkeen hän alkoi
takellella ja lukea väärin. Onneksi hän hetken päästä taas pystyi keskittymään
ja lukeminen jatkui mainiosti. Meistä taisi loppujen lopuksi tulla kavereita: Samana
päivänä seuraavalla tunnilla hän tuli minulta hakemaan apua kuviksen tehtävään.
Yhdessä saimme lankakerän langat muuttumaan kuumailmapallon köysiksi.
Sain isänpäiväkortin!Hyvää isänpäivää
toivotti koko luokka!
Kuumailmapallo oli kortti, jonka kaikki tekivät onnitellakseen sillä omaa isäänsä tulevana isänpäivänä. Minna-ope oli tehnyt hienon mallin ja opetti siitä lapsille kortinteon eri vaiheet. Jossakin vaiheessa halusin tarkistaa jonkin yksityiskohdan mutta en löytänyt mallikorttia mistään, vaikka se juuri oli ollut pöydällä kaikkien nähtävissä. Piti sitten vain opastaa oppilasta eteenpäin niin kuin parhaaksi itse näin. Yhtäkkiä edessäni oli monen oppilaan lähetystö, jonka johtaja ilmoitti: ”Tämä on sinulle, ole hyvä!” Siinähän se oli, se äsken kadoksissa ollut Minnan mallikortti! Tällä välillä siihen oli lisätty isänpäiväonnittelut kouluvaarille. Toivottajina olivat kaikki paikalla olleet omakätisin nimikirjoituksin. Häkellyin saman verran kuin edellä kertomani lukupoika mutta muistaakseni ymmärsin sentään kiittää kaikkia. Lapset vaikuttivat iloisilta saatuaan minut näin yllätetyksi.
Siisti lahja!
Koulun
vanhempainyhdistys oli tehnyt oivallisen hankinnan. Alakoulun jokaiseen
kortteliin oli ostettu Electroluxin näppärät varsi-imurit. Niillä saadaan
tarvittaessa pienet pikasiivoukset nopeasti hoidetuiksi ja tilojen yleisilme
säilyy siistinä. Korttelimme kaikki aikuiset olivat sitä mieltä, että
varsi-imurin kokoaminen myyntipakkauksestaan käyttökuntoon sopii parhaiten
kouluvaarin tehtäväksi. Rohkein mielin heittäydyin haasteeseen ja hämäristä
kokoamiskuvista huolimatta onnistuin saamaan imurimme toimimaan ja latautumaan.
Muutaman neliömetrin laajuinen koeimurointi tuotti siistiä jälkeä. Kiitoksia
vanhempainyhdistyksellemme hyvästä tuki-ideasta!
Kouluvaari työnsä ääressä: Uusi imuri koekäytössä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti