perjantai 26. tammikuuta 2024

Kuin kalat vedessä tai linnut oksalla

Kolmasluokkalaisten kanssa uimakoulussa

Viime viikolla olin mukana, kun puolet kolmasluokkalaisista, viitisentoista oppilasta osallistui uimakouluun Impivaaran uimahallissa. Minun päävastuualueenani oli pitää poikien ryhmä kasassa ja aikataulussa pesu- ja pukuhuoneitten puolella. Fiksujen lasten kanssa selvisin tehtävästäni ongelmitta mennen tullen.

Lapset tykkäsivät uimakoulusta: Kaksi uimaopettajaa järjesti heille kivoja uinti- ja sukellustehtäviä, joita olisi harjoiteltu mielellään kauemminkin.  Melkein kaikki uskalsivat hypätä radan lähtökorokkeelta syvään päähän. Mitä kauemmaksi vesi roiskui, sitä hauskempaa! Aikuisista vain toinen uimaopettaja meni altaaseen. Toinen ojenteli sinne harjoitusvälineitä ja varmisti lasten turvallisuutta. Me koulun aikuiset pysyttelimme myös altaan reunalla, emme hyppyharjoituksissa ihan kuivina kuitenkaan. Valitettavasti kaupunki säästää uimataidon opetuksessakin: Neljäsluokkalaisille ei uimakoulua tänä vuonna järjestetä!

Vaarikin maalaa linnun 

Kaunis punatulkku,
huolellista työtä!
Kuva: Mirja-ope.

Kuvataiteen tunnilla tehtävänä oli maalata vesiväreillä kuva punatulkusta oksalla. Luokan näytölle oli Minna-ope hakenut mallikuvan. Onneksi kuuntelin tarkasti hänen lapsille antamansa ohjeet työn eri vaiheista. Taisin nimittäin istua ihan joutilaan näköisenä, kun Mirja-ope yhtäkkiä tuli sanomaan: ”Tulepas kouluvaari sinäkin tekemään punatulkun kuvaa!”  Eihän siinä mikään auttanut, ensin kynä kauniiseen käteen ja tulkkua piirtämään, sitten vesiväreillä maalaamaan se niin hyvin, että lopputuloksen tunnistaisi. Huomasin, että näillä taidoilla en ihan vielä pysty kilpailemaan Wrightin veljesten kanssa lintumaalarina.  Parempia punatulkkuja syntyi lastenkin käsissä mutta kyllä mielestäni minunkin lintuni punatulkkua muistutti. Jostakin syystä Mirja kysyi, koska olin viimeksi vesiväreillä maalannut. Arvelin siitä olevan yli neljäkymmentä vuotta, kun lapsemme olivat vielä ihan pieniä.



Vaarinkin lintu on päässyt seinälle
lasten punatulkkujen joukkoon
(ei ole tuo, jota Minna-ope juuri ripustaa!)

Sinä olet minun pikkuveljeni!

Eräänä aamuna luokkamme arabiaa äidinkielenään puhuvat tytöt tulivat iloisena ryhmänä luokseni. Heitä hihitytti ja nauratti jo valmiiksi. Yksi heistä sanoi minulle jotakin arabiaksi ja toisilla oli entistä hauskempaa. Minuakin hymyilytti, sillä selvästi heillä oli jotain kivaa asiaa.  Kysyin suomeksi ”mitä?” ja tyttö sanoi aurinkoisesti hymyillen uudestaan arabiaksi asiansa. Sanoin, että olen joskus oppinut arabiaksi sanomaan ”kiitos” enkä sitäkään enää muista. Toiset vain hymyilivät ympärilläni, mutta sitten yksi tytöistä käänsi: ”Hän sanoo, että sinä olet hänen pikkuveljensä!”

Yllätyin heidän asiastaan ja otin sen aikamoisena ystävyyden osoituksena. Jäi vähän epäselväksi, puhuiko viestin kertoja vain omasta puolestaan niin, että toiset olivat hänen tukiryhmänään vai ottivatko he kaikki minut pikkuveljekseen. Asian esitti tyttö, joka viime syksynä ujouttaan sai minulle luetuksi ääneen vain kuvittelemalla minut pois siitä kuuntelemasta. Nuo tytöt osaavat suomea ihan hyvin, mutta arabian puhuminen minulle mielestäni viestitti sitä, että olen jotenkin päässyt heidän kaverikseen. Lisäksi mietin, että mitä olen tehnyt oikein, kun minulle halutaan kertoa tällaisesta ystävyydestä. En tiedä sitä, koska en ole heihin mielestäni suhtautunut mitenkään eri tavalla kuin kantasuomalaisiin lapsiin. Tilanne meni ohi, kun asia oli saatu kerrotuksi ja arki palasi taas koulutyöhömme.

Jäätävä piha

Koulun piha oli ollut kahtena edellisenä päivänä lumisateitten ja suurten lämpötilavaihtelujen jälkeen niin liukas, että välitunnit oli määrätty turvallisuussyistä pidettäviksi sisällä. Kouluvaaripäivänä piha oli taas käytössä. Todellista liukkauden syntymissyytä en varmaksi voi tietää, mutta minun kuullen epäiltiin ääneen, että koulun välituntipihan takaisesta ylärinteestä vesi jopa mahdollisen suunnitteluvirheen takia ohjautuisi helposti pihalle eikä valu viereisiin ojiin taikka viemäreihin. Ongelmaa ovat minua viisaammat nyt ratkomassa.

Koulun piha, kun pahin liukkaus oli jo ohi.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti