Vakavaa ja viihdettä

Mitä tarkoittavat maahanmuuttaja, syrjintä ja rasismi?

Puhuttiin vakavasti perusasioista.

Yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin ihmisten hyvän yhteiselon keskeisiä teemoja. Erinomaisen havainnollisesti lapsille mielestäni kirkastui käsite maahanmuuttaja, kun heiltä kysyttiin: Jos sinä itse muuttaisit Suomesta vaikka Ruotsiin ja asuisit siellä, niin olisitko sinä maahanmuuttaja? Oikea vastaus on kyllä, ja tärkeätä on huomata, ettei maahanmuuttaja-sanaan liity tämän enempää määritteitä, jotka viittaisivat hänen taustaansa, uskontoonsa, ihonväriinsä tms. Riittää, että on muuttanut toiseen maahan. Opettaja pyysi niitä lapsia nostamaan kätensä, joiden kotona jompikumpi tai molemmat vanhemmista on muuttanut Suomeen ulkomailta. En laskenut, kuinka monta, mutta käsiä nousi paljon useampia kuin olin osannut odottaa. Hirvensalossa asuu paljon maahanmuuttajia.

Suomessa kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia eli jokainen ihminen on yhtä arvokas. Siksi ketään ei saa syrjiä.  Syrjintä tarkoittaa sitä, että jotakin ihmistä kohdellaan huonommin kuin muita ihmisiä. Se on laissa kielletty ja syrjinnästä tuomitaan rangaistukseen. Kun havaitsee syrjintää, niin lapsikin voi sanoa: ”Tiedätkö, että noin tehdessäsi rikot lakia?”

Rasismilla lasten oppikirjan mukaan tarkoitetaan sitä, että jotakin ihmisryhmää pidetään huonompana kuin muita. Rasisti ajattelee, että toinen on alempiarvoinen esimerkiksi siksi, että hänen ihonsa on erivärinen tai että hän on kotoisin jostakin muusta maasta. Rasismi on aina väärin ja rasisti rikkoo lakia toiminnallaan. Perusteltua syytä rasismille ei ole olemassa.

Teoriaosuuden jälkeen yksi lapsista kertoi omista kokemuksistaan muutaman vuoden takaa.

 

Ja vanhakin nyt nuortuu ja ryhtyy räppäämään…

Rap (Rhytm-assisted poetry) eli räppi on 1970-luvulla New Yorkissa syntynyt populaarimusiikin tyyli. Sille on tunnusomaista loppusoinnullinen, rytminen puhelaulu eli räppäys, kertoo Wikipedia.

Erään aamun alkajaisiksi Nikolai-ope ilmoitti nyt lunastavansa viimeviikkoisen lupauksensa pienestä itse sanoitetusta rap-esityksestä. Hän kutsui siihen mukaan myös Camillan, lapsenlapseni ikäisen, minulle ennestään tuntemattoman sijaisopettajan. Nämä räppärit ilmoittivat esittävänsä yhteisen kehuräppibattlen, siis kilpailevansa siitä, kumpi pystyy enemmän toista kehumaan siinä hetkessä keksityillä räppirunoriimeillä. Lapset osallistuivat esitykseen taputtamalla yhdessä tahtia räppäreille.

Esitys lähti reippaasti käyntiin hauskoine riimittelyineen. Vuorotellen kumpikin kehui toista vallan mahdottomasti, vaikka tosielämässä eivät kai toisiaan kovin hyvin tunteneetkaan. Sitten, aivan yllättäen, joku aikuisista huusi: ”Vaari mukaan räppäämään!”  Joku kai kannattikin tätä ehdotusta mutta minulta itseltäni sillä hetkellä kaikki sanottava hävisi korvien välistä taivaan tuuliin. Näin silmissäni vain valkoisen tyhjän paperiarkin ilman ainuttakaan ideaa elämäni ensimmäiseksi räppisanoitukseksi. Noin 20 sekunnin kuluttua kumpikin räppäri osoitti käsillään minua vuoroni alkamisen merkiksi. Kuulin räppääväni jotakin tämän tapaista:

-            Kuinka vois osata tällaista juttua, kun yhtään ei siinä oo ennestään tuttua?

Seuraavaa säettä ei näkynyt eikä kuulunut missään, joten minun urani räppärinä jäi suhteellisen lyhyeksi. Lämppäribändinäni esiintyneiden Nikolain ja Camillan keskinäisen kehumisen battle taisi juuri samalla hetkellä päättyä tasapeliin. 

Vähän poikkeavan aamunavauksen jälkeen palattiin arkeen ja alettiin valmistella juhlaa. Kolmosneloset esittävät joulujuhlassa runsaan kuukauden päästä itse tekemänsä joulunäytelmän. Sen casting eli näyttelijöiden valinta rooleihin oli päivän merkittävin tapahtuma. Tärkeimmät roolit annettiin niille, jotka eivät viime jouluna mahtuneet näytelmään mukaan.  Koska halukkaita jokaiseen rooliin oli enemmän kuin yksi, ratkaistiin valinnat arpomalla. Pääsin onnettareksi valitsemaan voittajia. Arvontojen jälkeen yksi tyttö aivan onnessaan tuli luokseni ja kiitteli siitä, että olin valinnut hänet hänen kovasti haluamaansa rooliin. Vakuutin hänelle, että se oli puhdasta arpaonnea. Vähän jäi minulle sellainen olo, että olin saanut aivan ansiotonta arvonnousua hänen silmissään.