Samalla kun mitään ei tapahdu, tapahtuu koko ajan jotakin

 

Syvälahden kolmosnelosten kevätlukukausi on jo yli puolivälin. Kevätpäivän tasauskin on ohitettu. Vanhan kansan härkäviikoiksi kutsuma vuodenkierron aika on menossa. Se tarkoittaa koulussa tavallista arkea ilman sen suurempia koho- tai kuoppakohtia. Uusia asioita opiskellaan, koulutehtäviä tehdään ja kokeissa vastataan niin hyvin kuin osataan. Tutuksi tulleen lukujärjestyksen mukaisesti siirrytään oppitunnista ja koulupäivästä seuraavaan tuntiin ja seuraavaan päivään. Satunnainen tarkkailija voisi luulla, että mitään maininnan arvoista ei arkirutiinien keskellä tapahdu. Mutta kun tarpeeksi tarkkaan katsoo, niin ensivaikutelma ei pidäkään paikkaansa:

Metsässä ratkotaan ja ratsastetaan

Yhteisesti pohtimalla ratkaistiin pakopelin koodit.

Maaliskuussa olemme olleet lumettomassa metsässä retkellä peräti kaksi kertaa. Matematiikan
metsätunnilla pelattiin innostuneesti pakopeliä. Sen lopputuloksena jokainen joukkue sai vaikean koodilukon auki ja isoäidin lippaasta löytyivät ajoissa junaliput junaan, joka juuri oli lähdössä. Englannin kieltäkin tässä tehtävässä tarvittiin. Eikä laskettu sääntörikkomukseksi sitä, että joitakin sanoja kysyttiin oppilaalta, jonka toinen kotikieli on englanti.

Yksi tytöistä oli ottanut ”lemmikkieläimensä” metsään mukaan ja muutamien tyttöjen kanssa hän järjesti iloiset kepparikisat eli esteratsastuskilpailut keppihevosella. Jälkeen päin minua harmitti, etten ehtinyt ottaa kuvia varsinaisesta kisasta, koska olin samaan aikaan piilottamassa kohta alkavan pakopelin vihjekortteja grillikodan lähimaastoon.

Luokassa luetaan ääneen

Kepparin onnellinen omistaja antoi tietenkin
toistenkin ratsastaa hänen hevosellaan.

Luokassakin on tapahtunut: Se, että pääsee lukemaan ääneen kirjaa kouluvaarille, ei suinkaan aina ole leima huonosta lukutaidosta. Tunnin aluksi Nikolai-ope kyseli vapaaehtoisia lukemaan vaarille ja oli kiva huomata, että halukkaita lukijoita oli enemmänkin kuin sen tunnin aikana ehdittiin lukijoiksi poimia. Tavallisesti yksi lukija lukee minulle kirjaa 10–15 minuuttia, vähän mielialan mukaan.

Nyt yksi vapaaehtoisista oli kolmasluokkalainen poika, joka osoittautui aivan mestarilukijaksi. Pitkätkään sanat eivät tuottaneet vaikeuksia, tarina eteni virke kerrallaan, tauot olivat pisteitten kohdalla eivätkä rivien lopussa, äänenkäyttö oli elävää ja poika selvästi hahmotti ja ymmärsi lukemansa tarinan kokonaisuutena. Huomasin, että vaarin neuvoja ei tässä nyt tarvita yhtään ja uppouduinkin kuuntelemaan hauskan kirjan sankareitten kommelluksia. Vartti kului todella nopeasti hyvän kirjan ja hyvän lukijan seurassa. Poika kertoi lukevansa seikkailukirjoja iltaisin kotonaankin.

Urheilussa saadaan mitaleja

Vapaa-aikanakin syvälahtelaiset onnistuvat hyvin: Lauantaina olin Kupittaan urheiluhallissa kannustamassa omia lapsenlapsiani, jotka osallistuivat siellä noin kymmenvuotiaitten yleisurheilukilpailuihin
(eivät ole Syvälahden koululaisia). 

Sattumalta huomasin tulostaululta yhden tutulta tuntuvan nimen, jonka yhdistin Syviksen kolmosnelosiin, vaikka sukunimestä en ihan varma ollutkaan. Tuota korkeushypyssä toiseksi tullutta en katsomosta asti tunnistanut mutta kävin seuraavana vaaripäivänä varmistamassa hyppääjäksi arvelemaltani pojalta  hänen sukunimensä. Oikein olin tiennyt! Hän ei ollutkaan urheilijana enää mikään aloittelija. Vaatimattomana mutta tyytyväisenä saamastaan huomiosta hän kertoi: ”Minulla on jo 63 mitalia tai pokaalia.”  Tieto hämmästytti saman pöytäryhmän poikia. Onnittelin vielä tätä korkeushyppääjää ja 60 metrin juoksijaa ja pojat jäivät kyselemään tarkempia tietoja hänen mitaleistaan.

 

Älä usko kaikkea

 Voiko tämä olla totta? 

Nelosille opetettiin kriittistä, asioihin arvioivasti suhtautuvaa sosiaalisen median lukutaitoa. Kannattaa kyseenalaistaa ja epäillä eikä uskoa heti kaikkea, mitä netissä tulee vastaan. On hyvä osata erottaa, mikä on uutinen, mikä jonkun mielipide tai mikä on kiusaamis- tai huijausmielessä julkaistu valheellinen tieto. Ja aina kannattaa ottaa selvää, kuka tuon kuvan, videon tai tekstin on julkaissut ja miksi. Eteen pöllähtäneitten sivujen edelleen jakamistakin kannattaa rauhassa harkita.

Keskustelu luokassa oli vilkasta ja kaikki tuntuivat tietävän, että esimerkiksi omia sovelluksiin kirjautumistietoja ja salasanoja ei pidä ilmaista kenellekään, vaikka mitä tahansa luvattaisiin vastineeksi. 

 

Ikivanhoja opetusmenetelmiä edelleen käytössä

Kaikuja menneisyydestä: "Vaka vanha Väinämöinen..."

Kalevalanpäivän aikoihin keskityimme kansalliseepoksemme syntyyn, sisältöön ja henkilöihin. Jonkin
verran lapset niistä tiesivätkin jo ennakkoon, eihän tämä ollut heidän koulu-uransa ensimmäinen Kalevalanpäivä. Oma Kalevala-tuntijamme, Nikolai-opettaja oli koonnut monipuolisen opetuskokonaisuuden, joka jaksoi kiinnostaa lapsia koko aiheeseen varatun ajan.

Oli jollakin tavalla koskettavaa, kun opettajan johdolla lapset lauloivat vuorolauluna säkeitä Kalevalan kolmannen runon alusta. Opettaja säesti koko esitystä kanteleella ja lauloi ensimmäisen säkeen puolikkaan: ”Vaka vanha Väinämöinen…” Lapset toistivat: ”Vaka vanha Väinämöinen…”. Ja opettaja jatkoi: ”elelevi aikojansa,…” ja tuli lasten vuoro: ”elelevi aikojansa…” ja taas opettaja: ”noilla Väinölän ahoilla…” ja lapset: ”noilla Väinölän ahoilla…”, opettaja: ”Kalevalan kankahilla…” ja lapset: ”Kalevalan kankahilla…”.

Yhteensä kymmenen säettä käsitti tämä vuosisatojen takaa nykypäivään terveiset tuonut esitys. Ajattelin siinä kuunnellessani, että jos meidän esi-isämme eivät olisi aikoinaan tällä samalla tavalla yhdessä vuorotellen laulaneet ja painaneet säkeistöjä mieliinsä, emme me tietäisi Kalevalan sankareista yhtään mitään! On hienoa, että nykyaikaisessa koulussamme käytetään myös näitä toimiviksi havaittuja ikivanhoja opetusmenetelmiä.

 

Kilauta kouluvaarille,
jos haluat miljonääriksi

Miljonääreiksi haluavista ei korttelissamme ollut puutetta.

Vähän uudempia opetusmenetelmiä käytettiin Kalevala-aiheisessa tietokilpailussa. Se oli rakennettu ”Haluatko miljonääriksi”-ohjelman formaattiin. Koska lapsia oli niin paljon, vastaajista tehtiin noin neljän hengen joukkueita. Kouluvaarillakin oli rooli: Sain kaikille kilpailijoille olla se kaveri, jolle kilautettiin, jos joukkue oli vähän epävarma oikeasta vastauksesta.

 Huokaisin helpotuksesta, kun tietäväiset kilpailijat tarvitsivat apuani vain kerran. Onneksi tietoni maailman syntymisestä ovat niin laajat, että osasin valita vaihtoehto B:n, koska sotkan munastahan maailma syntynyt on, eikä mistään Väinämöisen loitsusta eikä Ilmarisen takomana, muista humpuukiväitteistä puhumattakaan. 

Mikä on totta?

Olisitko itse tiennyt oikean vaihtoehdon esimerkiksi seuraavaan kysymykseen:

Kalevalan sisältö on vain pieneltä osin Lönnrotin itse kirjoittamaa. Mistä Kalevalan tekstit ovat peräisin?
A. Suomalais-karjalaisista kansanrunoista
B. Mikael Agricolan teoksista
C. Ne on käännetty ruotsista
D. Lönnrot copy-pastesi ne netistä

Kysymykset olivat juuri sopivan vaikeita lapsille, jotka jotain Kalevasta tiesivät, mutta eivät ihan kaikkea. Koska kisa päättyi yhteiseen tasapeliin, jaettiin palkinnoksi varatut Kalevala-eurot kaikille tasan. Innoissaan lapset tavoittelivat opettajan ilmaan heittelemiä mielikuvitusrahoja vielä kisan päättymisen jälkeenkin.