Rahasta ja rakentamisesta

 Yhteiskuntaopin tunneilla puhuttiin rahasta

-            Kouluvaari on ollut pankissa töissä, kertoi Mirja-ope lapsille. – Kerrotko vaari meille vähän, miten ihmiset silloin hoitivat raha-asioitaan ja saivat pankista lainaa.

Minun pankkiajoistani on kulunut jo neljännesvuosisata. Koetin lapsille korostaa sitä edelleen pätevää periaatetta, että raha-asioista huolehtiminen kannattaa aina. Jos rahojen käyttöä ei suunnittele, eivät suuretkaan tulot automaattisesti tarkoita sitä, että tilille jäisi rahaa pahan päivän varalle. Ja sitten, kun lainaa tarvitaan joihinkin isompiin hankintoihin, saa hyvin raha-asiansa hoitanut lainaa halvemmalla eli pienemmällä korolla kuin huolettomampi asiakas. Säännöllinen säästäminen jotakin tavoitetta varten (mopo tai mönkkäri, lomamatka, tietokoneet,…) on hyvää harjoittelua raha-asioitten pitkäjänteiselle hoitamiselle.

Mistä kymmenvuotias neljäsluokkalainen voi rahaa saada? Lapset tiesivät ainakin nämä konstit: palautuspullot ja -tölkit, vanhat lelut kirpputorille, viikkoraha ja syntymäpäivälahjat. Erityisesti lapsille korostettiin sitä, että isommissa ostoksissa harkinta, yön yli nukkuminen, voi pelastaa monelta turhalta ostokselta ja saada rahat riittämään kauemmin. (Se koskee kyllä kaikenikäisiä kuluttajia, kouluvaari huomauttaa.)

Yksi tyttö tuli kysymään minulta neuvoa, kun hän ei osannut vastata mitään oppikirjan tehtävään: ”Saat syntymäpäivälahjaksi rahaa 150 euroa. Mitä sillä teet?” Hänen näkökulmansa oli tämä: ”No minä en tekisi sillä mitään, koska me lähdemme kesällä ulkomaille ja minä säästän sitä varten!” Minun mielestäni se oli paras mahdollinen ja ehdottomasti oikea vastaus kirjan kysymykseen. Tyttö oivalsi siinä, että säästäminenkin on tekemistä, ostohetken siirtämistä tulevaisuuteen.

 

Suurin osa kaupunkimme rakennuksista on jo
löytänyt paikkansa. Pientä viimeistelyä vielä tarvitaan.

Meillä on oma kaupunki

Kuvataiteen tunneilla on jo muutaman viikon ajan rakennettu isoa, kolmiulotteista kaupunkikorttelia rakennuksineen. Ensin piti suunnitella ja sitten, kun kouluvaari oli piirustukset hyväksynyt, sai ruveta rakentamaan. Kouluvaarin osuus oli tässä kuviteltua helpompi, kun ennen minun leimaani kaikki työt piti ensin hyväksyttää opettajilla. Nyt nuo 3–4 hengen ryhmissä tehdyt työt on saatu valmiiksi. Kokosimme tulokset koulun aulaan näyttelyksi niin, että lasin takaa kirjastossa kävijätkin voivat ne nähdä.

Hotellihuoneensa parvekkeella löhöilee kouluvaari
oranssin juomamukinsa kanssa.
Oikeassa reunassa vaarin henkivartija.

Tehtävä on selvästi ollut lapsille mieluinen, sillä todella innokkaasti, kärsivällisesti ja mielikuvitusta käyttäen rakennuksia, siltoja, karuselleja, karkkitehtaita, uimarantaa ja muita kohteita on tehty. Picachun kartano tai Hashtag-torni eivät olisi minulle ensimmäiseksi tulleet mieleen korttelin rakennuskohteiksi mutta koska minun mielikuvitukseni on niin paljon rajoittuneempi kuin lasten, niin sellaisetkin siellä nyt ovat. Sattuneesta syystä minun mielestäni kolmen pojan ryhmän rakentama hotelli ansaitsee erityismaininnan (plussaa tai miinusta, saa jokainen arvioida itse). Syy on se, että siinä hotellissa majailee myös kouluvaariksi nimetty harmaatukkainen ja silmälasipäinen Lego-ukkeli ja tämän lähellä vaarin henkivartija sinisessä virkapuvussaan!  

 

Terveisiä yläluokkalaisilta

Olen joskus koulussa tehnyt sen havainnon, että entiset neljäsluokkalaiset kouluvaarin kaverit, jotka nyt ovat jo ylemmillä luokilla, välttelevät tervehtimistä esimerkiksi pihalla vastaan tullessaan. Puhelimen näytöllä tai toisella puolen pihaa on kohtaamishetkellä jotakin paljon kiinnostavampaa kuin joku juuri vastaan kävelevä vanha äijä. Tervehtimättömyys korostuu erityisesti silloin, kun oppilaat liikkuvat ryhmässä. Yksinään vastaan tuleva oppilas tervehtii kyllä. Alaluokkien opettajat ovat minulle vahvistaneet, että myös he ovat joskus havainneet saman ilmiön. Ehkä joittenkin murrosikäisten mielestä on noloa kavereitten nähden tervehtiä alaluokille kuuluvia aikuisia?

Eipä tuo nyt ole kovin suuri ongelma mutta se tuli vain mieleeni, kun sain osakseni ihan päinvastaista kohtelua: Olin yhden vaaripäivän päätyttyä juuri tullut koulun pääovista ulos ja lampsin kohti parkkipaikkaa. Kuulin, kuinka koulun toisessa kerroksessa yläluokkien tiloista avattiin rivakasti tuuletusikkuna. Samassa pari poikaa huusi sieltä minulle kuorossa tervehdyksensä: ”Moikka, Mauri!” Heilautin kättäni vastatervehdykseksi ja pojat sulkivat ikkunansa. En tunnistanut heitä, mutta näin pieni asia sai minut oikein hyvälle mielelle. Pojat olisivat kiinni jäämättä voineet huutaa minulle ihan mitä tahansa tai olla kokonaan hiljaa. He päättivät kuitenkin huutaa minulle iloisen tervehdyksensä. Päättelin siitä omahyväisesti, että ainakin heille on jäänyt mukavia muistoja vanhasta kouluvaaristaan.

 

Koulun logolla varustetut hupparit ovat valmistuneet. Kuvassa kouluvaarit Ilpo (1.–2. lk, vasemmalla) ja Mauri (3.–4. lk) esittelevät uusia vappujuhlavaatteitaan. Kuva: Mirja-ope.

Iloista vappua kaikille!

Päätöksentekoa ja kevään edistymistä seuraamassa

 Lasten ääni kuuluviin

Kouluvaari pääsi seuraamaan, kun Turun Lasten Parlamentin järjestäytymiskokous pidettiin Työväenopiston luentosalissa huhtikuun alussa. Turun kaupungin sivuilla kerrotaan, että Lasten Parlamentti edustaa turkulaisten alakoulujen oppilaskuntia. Se on lasten näkökulman asiantuntijaelin ja vaikuttajaryhmä. Turun Lasten Parlamentin hallitukseen kuuluu 12 jäsentä. Hallitus valitaan järjestäytymiskokouksessa suljetulla lippuäänestyksellä yhdeksi lukuvuodeksi kerrallaan. Ehdokkaaksi voi asettua neljännellä tai viidennellä luokalla Turun alakoulua käyvä oppilas.

Syvälahden ehdokas Einar
piti hyvän esittelypuheenvuoron.

Opiston luentosali oli lähestulkoon täynnä eri koulujen edustajia. Syvälahden joukkueen muodostivat ehdokas, kaksi muuta äänioikeutettua oppilasta, Mirja-ope sekä kouluvaari. Me aikuiset emme saaneet äänestää. Tilaisuuteen toi kaupungin tervehdyksen pormestari Minna Arve. Hän osasi hyvin kertoa esimerkkejä ja keskustella lasten kanssa sellaisista kaupungin palveluista, joita lapsetkin käyttävät.

Parlamentin hallitukseen valittiin 10 jäsentä ja ehdokkaita eri kouluista oli parikymmentä. Jokainen ehdokas vuorollaan sai esittäytyä yleisölle pitämällä lyhyen valmistellun puheenvuoron. Meidän ehdokkaamme Einar esiintyi selkeästi ja hänen puheenvuoronsa oli asiallisesti jäsennelty ja sopivan mittainen. Ei ollut miehen vika, että äänestyksessä ei tullut tarpeeksi ääniä ja hallituspaikka jäi tällä kertaa saamatta. Hänellä on mahdollisuus yrittää ensi vuonna uudestaan.

Syvälahden äänioikeutetut oppilaat Morris, Sara ja Einar odottelemassa kokouksen jatkumista.
Kyllä kouluvaarin työ on mukavaa fiksujen oppilaitten kanssa!

 

Käyttäydy somessa hyvin

Yhtenä aamuna olin valvomassa yhteiskuntaopin kokeita. Minun ryhmässäni oli vain muutama oppilas ja he keskittyivät todella kiitettävästi tehtävämonisteen kysymyksiin. Katselin kysymyksiä ja totesin itsekseni, että aivan nykypäivän perusasioita niissä kysyttiin: Mitä tarkoittaa sosiaalinen media? Minkälaisiin vaaroihin sen käytössä pitää varautua? Mitä teet tai sanot, jos joku näyttää sinulle jostakin toisesta oppilaasta otetun epäedullisen kuvan? Miten nettikiusaamista voi rajoittaa? Vilkaisin saamiani vastauspapereita ja huomasin, että aika hyvin lapset ovat perillä asioista. Hurskas toiveeni on, että he myös toimisivat todellisissa tilanteissa niin kuin ovat nyt vastanneet.

Mikä pronomini on suomeksi?

Suomen kielen tunnilla kiinnitin huomiotani siihen, että sanaluokista käytettiin vain niitten latinasta johdettuja nykynimiä eikä vanhoja suomenkielisiä vastineita. Substantiivit eivät ole enää nimisanoja eivätkä adjektiivit laatusanoja. Suomenkielisistä nimistä lienee luovuttu jo kauan sitten, koska opettajatkaan eivät niitä tunteneet. Minun kouluaikoinani, joista nyt on jo jonkin verran aikaa, kaikilla termeillä oli suomenkieliset vastineet. Pronominit olivat asemosanoja ja numeraalit lukusanoja, verbit teonsanoja ja partikkelit (vai mitä ne nyt ovatkaan) olivat apusanoja. 

Opettajan pyynnöstä kirjoitin sanaluokat suomennoksineen taululle. Nyt sitten Syvälahdessa osataan tämäkin. Joskus, jos en keksi muuta kirjoitettavaa, voisin luetella tässä nominien sijamuotojen suomenkieliset vastineet, joita on 14 kappaletta. Osaan ne, koska olen ne silloin ajanlaskumme melkein alussa joutunut opettelemaan ulkoa (nimentö, omanto, osanto, …). Nykypäivän koululaiset pärjäävät koulussa ihan hyvin, vaikka eivät tämmöisiä litanioita joudukaan opettelemaan. En minäkään muista niitä koulun jälkeen tarvinneeni.

Kun ötökkää tunnistetaan, niin ensin lasketaan sen jalkojen lukumäärä, sitten siivet, Nina-opas neuvoi.

Mikä oli se keltainen kukka
tuolla polun varrella?

Kevät ja kolmosneloset Ruissalossa

Kevään merkkejä on luontokoulu, joka taas pidettiin Ruissalossa, Kasvitieteellisen puutarhan takamaastossa. Kolmosneloset olivat kolmena ryhmänä mainion Nina-oppaan johdolla havaitsemassa kevään tulosta kertovia luonnon ihmeitä. Tutuiksi tulivat polun varrella kukkivat kukat, perhosten ja sudenkorentojen muodonmuutokset ja ötököitten tunnistamiskaaviot. Myös kiva versio geokätköilyharrastuksesta opetti lisää luonnontuntemuksesta. Aikuisten mielestä ilma oli kylmä mutta lapset eivät sitä huomanneet, koska tekemistä ja reipasta liikuntaa riitti.

Ja lopuksi syötiin eväät.

Ei päässyt vilu yllättämään, kun leikkimällä opittiin perhosen muodonmuutosvaiheet.