![]() |
Retkeläiset Friisilän tilan pihamaalla. |
![]() |
Tasapainon hallinta on sirkustaiteilijalle tärkeä taito. Kuva: Mirja-ope. |
Meitä oli kuutisenkymmentä
lasta ja viisi aikuista, kun lähdimme keväiselle luokkaretkellemme kohti
Kustavin kaunista saaristopitäjää. Ilma oli erinomainen, puoliaurinkoinen ja
lämmin. Runsaan tunnin matkan jälkeen olimme perillä ensimmäisessä
työpajakohteessamme, ArtTeatron sirkuskoulussa. Sinne jätimme parikymmentä
sirkuskouluun ilmoittautunutta lasta ja yhden opettajan. Koulun opettajina
toimivat maailmankuulussa Cirque du Soleilissakin esiintyneet Pauliina Räsänen
ja Slava Volkov. Sirkuslapsemme olivat
innoissaan, kun pääsivät harjoittelemaan erilaisia liikkuvuutta, koordinaatiota
ja tasapainoa parantavia liikkeitä oikeitten sirkustaiteilijoitten
opastuksella.
Toinen osa meidän ryhmästämme kuljetettiin Kustavin Savipajalle. Siellä tekstiilityöpajassa syntyi päivän aikana toinen toistaan hienompia kasseja kaikille käsitöistä innostuneille oppilaille.
![]() |
Omin käsin koristellut kassit |
Frisbeetä mäntymetsässä
Kolmas ja viimeinen ryhmämme, johon itsekin kuuluin, vietiin pelaamaan frisbeegolfia Kustavin kunnantalon taakse metsään raivatulle frisbeeradalle. Kunnan vapaa-ajan ohjaaja tuli paikalle, kertoi tietävänsä aika vähän frisbeegolfista, antoi kiekkoja lainaksi, puhui jonkun verran turvallisuussäännöistä, näytti meille, missä olivat ensimmäisen ja kolmannen väylän heittopaikat ja ilmoitti lähtevänsä seuraavaan kokoukseensa.
Tämä merkitsi sitä, että vetovastuu frisbeetapahtumasta jäi sitä
joskus harrastaneen Juho-opettajan ja minun harteille. Jaoimme pelaajat kahteen
ryhmään. Minä lähdin aivan kirjaimellisesti pystymetsästä liikkeelle (tarkemmin
sanottuna mäntymetsästä), sillä nollakokemuksella frisbeegolfista lähdin
kolmosväylän heittopaikalle katselemaan, minkä mäntyjen välistä lasten pitäisi
ne kiekot saada lentämään.
![]() |
Kyllä lähtee! Kiekko on jo melkein ulkona kuvasta. |
Minun
ryhmässäni oli seitsemän poikaa ja onneksi heidän joukossaan oli muutama
aktiiviharrastajakin.
Ryhmä eteni radalla melko reipasta
vauhtia ja kohtuullisen turvallisestikin.
Minun tehtäväkseni jäi huolehtia, etteivät ryhmän heikoimmat heittäjät kokonaan jääneet porukasta. Välillä autoin kadonneitten kiekkojen etsinnässä ja kun olimme 18-väyläisen radan puolivälissä, niin ilmoitin, että tästä kävelemme pururataa pitkin takaisin kunnantalolle ja lähdemme sieltä bussilla kohti ruokailupaikkaa. Muutama poika varmaan huokaisi helpotuksesta, kun taas paremmat heittäjät olisivat vielä halunneet jatkaa kisaa. Voittajaa ei julistettu, koska pisteitä ei niin tarkkaan laskettu. Oli vain "heitelty fribaa" hyvien kavereitten kanssa keväisessä metsässä.
Erinomainen esimerkki
ystävyydestä ja avunannosta nähtiin, kun olimme palanneet ykkösväylän heittopaikalle
odottelemaan Juhon ryhmän saapumista. Yhdellä hyvällä mutta alakuloisella heittäjällä
oli ollut mukana omia kiekkoja. Niistä puuttui nyt yksi. Hän tiesi tarkalleen,
minkälainen kiekko oli jäänyt matkalle, kun hän oli kai sitä jollekin
lainannut. – Mä tiedän, missä se on, sanoi yksi pojista. – Näin sen tuolla
kolmosväylällä, mutta luulin, että joku sen siitä kohta ottaa. Mä voin käydä
hakemassa sen.
Poika lähti
kuin pikajuoksija metsään kolmosväylää kohti parinsadan metrin päähän. Pieni
hetki kului ja Juhon ryhmäkin näkyi jo olevan tulossa. Kiekonhakija tuli vähän
ennen ryhmää takaisin ja jo kaukaa hän näytti, että kiekko oli löytynyt. Kiekon
omistajan olemus muuttui aurinkoiseksi ja tyytyväiseksi ja hänen päivänsä oli
pelastettu.
Kotiruokaa
ja pihaleikkejä
Yksi
retkemme kohokohdista oli tietenkin ruokailu. Se oli tilattu Friisilän tilalta,
joka osoittautui aivan mainioksi valinnaksi. Tilan nettisivuilla kerrotaan
näin: Tilalla on kesäisin paljon nähtävää ja koettavaa ostosten ja
herkuttelun lomassa: pihapiirissä on eläimiä, mm. kanoja, ankkoja ja pupuja.
Hiekkalaatikko, liukumäki ja polkutraktorit ym. pihalelut kutsuvat lapsia
leikkimään. Metsän laidasta lähtee jännittävä Tarumetsäpolku, jonka varrella
voi tavata metsän asukkaita, mm. maahisia, peikkoja ja keijuja. (https://friisilantila.omasivu.fi/).
![]() |
Vauhdin ja yhdessä leikkimisen hurmaa! |
Kun oli syöty tilan omista perunoista tehtyä muusia ja lihapullia, ei lapsia tarvinnut houkutella leikkimään. Sekä tytöt että pojat viihtyivät pihalla erinomaisesti. Polkutraktorit ja muut lelut olivat ahkerassa käytössä. Oikein sydäntä lämmitti katsella, kuinka lapset olivat lapsia ja riemusta kiljuen nauttivat yhdessä leikkimisestä eikä edes traktorin ajovuoroista tullut kinaa. Valinnanvaraa oli, kaikille löytyi jotakin kivaa. Koska traktoriin en mahtunut, kiersin tarumetsäpolun. Siellä näin peikon mökin, osallistuin kävynheittokilpailuun ja yritin ratkaista visaisia tehtäviä.
Työpajaohjelmia
lainkaan vähättelemättä uskon, että nämä pihaleikit olivat monille lapsille
päivän kivointa aikaa. Takaisin koululla olimme vähän ennen kolmea iltapäivällä.
Jokainen meistä oli varmaan hyvällä mielellä, myös ne, jotka eivät olleet
frisbeessä ihan niin hyviä kuin ne parhaat heittäjät.
Kilautettiin
kaverille
Kiitos tästä lukuvuodesta
Hyvää kesää kaikille, syksyllä tavataan!