Monimuotoisesti luonnosta ja turvallisuudesta

 

Oppimiskokemuksia luonnossa

Eräänä kylmänä toukokuun päivänä opettelimme monenlaisia luontoasioita Sorttamäen uimarannan maastossa. Matkaa koululta sinne on vain muutama polkupyörän polkaisu, kolmisen kilometriä melkein tasamaata. Kouluvaari toki polkaisi tuon matkan omalla autollaan, jonkinlaisena tekosyynä se, että piti erilaista materiaalia saada kätevästi kuljetettua eri tehtävärasteja varten.

Syvälahden luonnontutkijat saivat aluksi ohjeita opettajilta.

Byrokratian kielellä päivä oli osa monialaista oppimiskokemusta eli MOK-jaksoa, jossa oppiainerajoja ylittäen opeteltiin lisää luonnon monimuotoisuudesta. Lasten mielestä kyse oli kivasta ulkoilupäivästä, mihin opettajat olivat valmistaneet luontoon liittyviä tehtäviä eri rasteille. Yhdellä rastilla pelattiin luontobingoa eli yritettiin löytää esimerkiksi oravan syömä käpy, valkoinen kukka ja linnun sulka. Toisella rastilla sai mallikuvasta katsoen piirtää jonkin villieläimen kuvan ja kolmannella annettiin luupit käteen ja kehotettiin tutkimaan metsän pienimpiä ötököitä esimerkiksi puitten rungoilla ja lehtien alla. Niin kuin aina, myös eväitten syömiselle oli varattu riittävästi aikaa. Siinä yhteydessä taas muistettiin retkeilyn jätehuollon perusperiaate: Minkä tuot, sen jaksat myös itse viedä metsästä pois.

Tapahtuma oli koko alakoulun yhteinen. Arviolta noin 160 pientä pyöräilijää rauhallisessa jonossa kiinnitti mennen tullen muiden Kakskerrantiellä liikkuneitten huomiota.

Päivän harmittavin asia oli se, että muutamalla lapsella oli aivan liian vähän vaatteita näin kylmäksi ulkoilupäiväksi. Tilannetta ei edes pystynyt oikein korjaamaan, sillä liikkumiskehotus tuotti huonon tuloksen. Ei huvittanut liikkua, kun oli jo kylmä. Kymmenvuotiaat eivät aina osaa valita säänmukaista vaatetusta, joten vanhempien pitäisi ”pakottaa” pukeutumaan lämpimästi, kun tiedossa on ulkoilupäivä. Monet sen toki osaavat, tämä oli pieni ja viluinen vähemmistö. Tähän palataan syksyllä, toivottavasti lämpimän kesän jälkeen.

Melkein kuin olisin äänikirjaa kuunnellut

Aamuisella suomen kielen tunnilla sain taas tehdä yhtä mieluisimmista kouluvaaritöistäni: Yksi kerrallaan lapset saivat minulle ääneen lukemalla osoittaa, kuinka hyviä lukijoita he tämän lukukauden päättyessä jo ovat. Tunnissa en tietenkään ehtinyt kuunnella kuin muutamaa mutta mieltäni ilahdutti se innokkaitten määrä, joka aina halusi seuraavaksi lukijaksi. Tämänpäiväiset lukijat lukivat kaikki erinomaisesti. Siksi he kai olivatkin niin innokkaita näyttämään taitojaan. Mielessäni valitsin päivän parhaaksi lukijaksi pojan, jonka kotitaustaa en tunne, mutta arvelen perheessä puhuttavan useampia kieliä. Jäin oikein kuuntelemaan Risto Räppääjän seikkailuja, sillä lukeminen oli eläytyvää, likimain virheetöntä ja sujuvaa. Kuuntelin häntä niin intensiivisesti, että hän taisi ”vahingossa” joutua lukemaan pitemmän tekstin kuin muut lukijat. Poika kertoi myös kotona lukevansa paljon. Hän oli juuri saanut luetuksi muistaakseni 270-sivuisen nuortenkirjan, joka nimestä päätellen kuului scifi-kirjallisuuden piiriin.

Tämä on suojautumisharjoitus, siirtykää kaikki ripeästi pihalta luokkiin!

Kesken välitunnin koulun kaiuttimista kuulunut rehtorin kuulutus sai heti aikaan toimintaa. Lapset ja pihalla olleet välkkävalvojat tulivat kehotuksen mukaisesti omiin luokkahuoneisiinsa. Opettajat luokissa antoivat tarkemmat ohjeet, mihin mennä ja miten olla. Tarkemmat tiedot suojautumistoimista kuuluvat vaitiolovelvollisuuteni piiriin, joten ne jäävät nyt kuvailematta. Jonkin ajan kuluttua rehtorin ilmoitus harjoituksen päättymisestä palautti meidät taas koulun turvalliseen arkeen.  

Voin vakuuttaa kaikille vanhemmille, että toimiva suojautumissuunnitelma on olemassa ja sitä on myös harjoiteltu. Opettajilla oli ”homma hanskassa”. He tiesivät paikkansa ja tehtävänsä. Heille oli etukäteen ilmoitettu tästä harjoituksesta, lapsille ei.

Lapset kuuntelivat tarkkaavaisina palotarkastajan tärkeätä asiaa.

Tulileikit seis!

Sattumalta samaan päivään osui toinenkin turvallisuusteema, tulipysäkki eli lasten luvattomien tulileikkien estäminen. Palotarkastaja Eerik Virtanen Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta kävi meillä ja muissakin luokissa. Hänen viestiään kuunneltiin aktiivisesti: Mikäli lapsi jää kiinni luvattomasta tulenkäsittelystä, järjestetään aina keskustelutilaisuus, johon osallistuvat lapsi, hänen huoltajansa ja pelastusviranomainen, tarvittaessa myös poliisi ja sosiaalityöntekijä. Keskustelun tarkoituksena on saada lapsi ymmärtämään, että tulella leikkimisen pitää loppua.

Palotarkastaja painotti sitä, että alle 15-vuotiaskin on korvausvastuussa aiheuttamistaan vahingoista, vaikka hänelle sakkoja ei voidakaan tuomita. Jos lapsella ei ole rahaa, jää korvausvastuu odottamaan sitä, että hänelle rahaa alkaa tulla, esimerkiksi palkkana kesätöistä. Siinä mopon osto voi helposti siirtyä seuraavaan kesään! Korvausvelvolliseksi joutuu, vaikka "vain" kuvaisi kavereittensa vahingollisia toilailuja.

Lopuksi palotarkastaja muistutti, että tulen turvallinen käsittely on tärkeä kansalaistaito. Sitä kannattaa opetella rauhallisesti aikuisen kanssa. Esimerkiksi takan, kiukaan tai grillin sytyttämiset ovat hyviä harjoituskohteita.

Tuli selväksi!