Lapsen oikeuksista

YK:n Lapsen oikeuksien päivän teemana oli tänä vuonna ”Lapsella on oikeus kuulua”. Hyvin valittu, monimerkityksinen teema. Lapsella on oikeus saada äänensä kuuluviin ihan konkreettisesti ja myös niin, että hänet huomataan ja häneltä aidosti kysytään hänen mielipidettään. Syvälahden lapsille alakoulun puolella teemapäivän näkökulmaksi oli valittu lapsen oikeus kuulua yhteisöön, olla ja toimia yhdessä lähiympäristönsä ihmisten kanssa. 

Miten yhteisöön kuulumista voidaan harjoitella? Esimerkiksi niin, että luodaan yhdessä jotakin sellaista, että lopputuloksesta jokainen voi sanoa: Tuossa minä olin mukana, tuon me olemme tehneet. 

Maalataan yhdessä taulu 

Kolmen taiteilijan yhteisvoimin on syntymässä
aika näyttävän näköinen taideteos.

Aamupäivän mittaisessa teemapäivässä oli kolme tehtävärastia, ykköskakkosten,
kolmosnelosten ja vitoskutosten korttelit. Annettu tehtävä tehtiin noin kolmen hengen ryhmissä niin, että ryhmien jäsenet olivat kaikki eri kortteleista, siis eri luokilta, eivätkä he todennäköisesti tunteneet toisiaan ennestään. 

Kunkin ryhmän tehtävänä oli luoda yhteinen vesivärimaalaus, jossa olisi monivärinen pohja ja jossa kiemurtelisi erilaisia polkuja. Kaikki lapset olivat innostuneita ja tehtävälle varattu tunti kului tosi nopeasti. Seurailin taideteosten syntyä enkä havainnut yhtään sellaista ryhmää, missä joku olisi jäänyt tai jätetty erilleen. Kaikki pääsivät antamaan oman luovan panoksensa lopputuloksen hyväksi.

Kirjoitetaan yhdessä tarina 

Sitten siirryttiin korttelista toiseen. Menin katsomaan, mitä ykköskakkosten korttelissa tapahtui. Siellä kirjoitettiin tarinoita annetuista aiheista. Muitakin otsikkoja oli, mutta en muista kuin yhden: Ystävällinen leijona. Ensin ryhmässä ideoitiin yhdessä, mitä ystävälliselle leijonalle tapahtuisi ja sitten tarina kirjoitettiin paperille niin, että kukin vuorollaan kirjoitti lauseen tai kaksi. Yksi punapukuinen pikkutyttö, ymmärtääkseni ekaluokkalainen, hämmästytti minua taidoillaan. – Se voisi mennä vaikka näin, hän sanoi ja sitten hän kertoi ryhmälleen, mitä kaikkea leijonalle voisi heidän tarinassaan tapahtua. Tarinassa oli ainakin kolme, ehkä neljäkin eri käännettä. Ajattelin lämmöllä tuon lapsen vanhempia: Tuollainen mielikuvitus voi syntyä vain lapselle, jonka kanssa on pienestä saakka luettu satuja ja loruteltu yhdessä Tiitiäisen satupuuta ja muita lasten juttuja. 

Leikitään yhdessä kivoja leikkejä 

Vitoskutosten korttelissa leikittiin yhdessä.

En jäänyt seuraamaan, minkälaiseksi tuo leijonatarina lopulta muotoutui, vaan menin vitoskutosten kortteliin katsomaan, kuinka siellä opeteltiin yhteisöön kuulumista. Täällä ei oltu kolmen ryhmissä, vaan yhtenä isona piirinä, joka juuri ja juuri saatiin mahtumaan korttelin torille. Leikin nimi oli ”Lännen nopein”. Siinä opeteltiin muistamaan uusien kavereitten nimiä. Minulle vieras leikki oli monelle lapselle ennestään tuttu ja mieluinen. 

Toinen hauska leikki oli ihmismuistipeli. Siinä parit ensin sopivat, mikä olisi heidän ääniliikeyhdistelmänsä ja sitten he asettuivat eri paikkoihin torilla. Kun etsijä kosketti olkapäätä, piti aloittaa sovittu ääniliikeyhdistelmä, jotta etsijä sitten voisi muistaa, kuka toinen liikkui noin ja piti tuollaista ääntä. Leikki oli hauska mutta aluksi vaikea, koska leikkijöitä oli niin paljon. Puoleen päivään mennessä kaikki lapset olivat osallistuneet kaikkiin tehtäviin ja leikkeihin. 

Kuinka onnistuttiin? 

Kello 12 alkaneen välitunnin aikana opettajat pitivät onnistumisen arviointipalaverin eli hakivat kupin kahvia ja juttelivat vapaamuotoisesti siitä, kuinka tämän erikoispäivän toteutus oli onnistunut. Yleisvaikutelma oli varsin myönteinen. Opettajat kehuivat, että lapset olivat innokkaasti tehneet tehtäviä ja siirtyneet siivosti ja reippaasti aina tehtävärastilta toiselle. Ehkä myös tunne kuulumisesta tähän yhteisöömme oli siinä samalla kasvanut. 

Mieleeni jäi, kuinka yksi opettajista puhui oppilaista nimityksellä ”meidän ihanat lapset” tarkoittaen juuri sitä, mitä sanoi, ilman ironian häivääkään. Muut opettajat nyökyttelivät sen näköisinä, että olivat lapsista ihan samaa mieltä. Niin minäkin.