Iloista liikuntaa, palkintoja osaamisesta ja uuden oppimista

Vauhtia mutta onneksi ei vaarallisia tilanteita.

 Jäälle vain kypärä päässä!

Tammikuun lopussa kävimme Varissuon maanalaisessa jäähallissa luistelemassa. Nuoret jääkiekkoilijapojat vetivät mukavia harjoituksia meidän kolmosnelosillemme, jotka olivat innokkaasti mukana. Muutamista lapsista näki, että luistelu ei ole ollut heidän harrastuksistaan ihan kärkisijoilla mutta sitkeästi kaikki yrittivät parhaansa tehdä. 

Puolivälissä aamupäivää kentälle tuli aikataulun mukaisesti myös oppilasryhmä eräästä toisesta turkulaiskoulusta. Heidän opettajilleen on pakko lausua muutama moitteen sana: Luistelivat kentällä ilman kypärää! Lapsia ei kentälle ilman kypärää päästetä ja esimerkillistä käytöstä odottaisin myös lapsiryhmien vetäjiltä. En sentään ollut niin tuohtunut, että olisin mennyt kentän laidalta heitä vähän neuvomaan.

Koripallon kuljetus vaatii keskittymistä.

Yhdellä viikolla helmikuussa olin koulussa poikkeuksellisesti keskiviikkona ja pääsin mukaan liikuntatunnille koulun omassa jumppasalissa. Paikalla oli Turun NMKY:n nuorten tyttöjen koripallovalmentaja, jolla oli paljon kivoja harjoituksia koripallon perustaitoja varten. Oli paikalla yksi tämän vetäjän valmennettavistakin, meidän nelosluokkamme oppilas! 

Tästä liikuntatunnista ei moitteen sanoja löydy: Intoa uhkuvat, punaposkiset tulevat laurimarkkaset ja awakkuierit nauttivat liikunnan riemusta ja vauhdikkaasta tekemisestä mainion vetäjän johdolla. Tuskin malttoivat lopettaa palloiluaan, kun tunnin päätteeksi taas kaikki välineet siivottiin paikoilleen.

Syvälahden Voittajat saamassa kunniakirjojaan Ulla-opelta.

Onnittelut voittajille!

Viime jutussa kertomani koulujen välisen kielikarnevaalikisan tulokset ovat selvinneet. Arvatkaapa, minkä koulun joukkue voitti koko karnevaalin. Vinkkinä: Koulu on Hirvensalossa, ihan lähellä Hirvensalon siltaa. Neljän hengen voittajaryhmä oli osannut valita itselleen osuvan nimen: Syvälahden Voittajat! Ryhmän jäsenet saivat kunniakirjat, joissa erityisesti kehuttiin heidän osaamistaan ja luovuuttaan tehtävien ratkomisessa. Hyvä Syvis!

Zehn, elf, zwölf, Milla-ope laulatti numeroita saksaksi
ja ikkunan vieressä Kaisa valmistautui omaan esitykseensä.

Vierailla kielillä jatkettiinkin. Saksan opettaja Milla ja ruotsin opettaja Kaisa esittelivät kolmosille, miltä nämä kielet näyttävät ja kuulostavat. Saksaksi lauloimme numeroita ja ruotsinkielisessä laulussa opettelimme sormien nimiä. Muutamat lapset osasivat yksittäisiä sanoja ainakin ruotsiksi ja olipa muutamilla sukulaisia, joilla jompikumpi näistä oli kotikielenä. Tämän pienen tietoiskun tarkoituksena oli auttaa tulevia neljäsluokkalaisia heidän kielivalinnoissaan.

 

Saku-tutor neuvoi yksityiskohtaisesti
tytöille animaation tekemistä. 

Tehdäänpä yhdessä animaatio!
Eikä tehdä!

Kuviksessa aiheena oli tehdä animaatio tai video muutamasta teemasta valiten. Paikalle oli saatu ammattilainen opastamaan animaatiosovellusten käytössä. Hän oli nykyinen perusopetuksen digitutor Saku, joka muutama vuosi sitten oli korttelissamme silloisten kolmosnelosten opettajana. Nykyään hänen työkenttänään ovat kaikki Turun peruskoulut. Saku kävi havainnollisesti läpi kaksi lasten padeista löytyvää sovellusta ja sitten alettiin töihin.

Paitsi että kaikki eivät alkaneet. Yhdessä neljän hengen ryhmässä äänin kolme vastaan yksi oli päätetty tehdä animaatio (jossa esimerkiksi Lego-ukkelit liikkuvat itsekseen), kun tämä yksi olisi halunnut tehdä videon eli siinä olisi yhdessä näytelty kameralle heidän luomansa tarina. Vähemmistöön jäänyt heittäytyi täysin passiiviseksi eikä halunnut olla koko ryhmässä mukana, paitsi jos tehtäisiin se video. Menin juttelemaan tämän vastarannan kiisken kanssa mutta en saanut häntä ryhtymään yhteistyöhön muun ryhmän kanssa. 

Sanoin yhdelle opettajalle, että tuolla on tiukanlainen pattitilanne, eivätkä asiat edisty. Opettaja lähti ottamaan tilanteesta selvää. Seurailin vähän kauempaa enkä kuullut mitä he keskustelivat, mutta vähän myöhemmin koko neljän hengen ryhmä oli yhteistä animaatiotaan rakentamassa. Että semmoinen ero on amatöörin ja ammattikasvattajan, kouluvaarin ja opettajan taidoissa.

Mitä maksaisi kolme kiloa mandariineja,
kun hintalapussa on yhden kilon hinta?

Paljonko maksaa?

Nelosten matematiikan tunnilla tehtiin käytännön harjoituksia. Mitkä ovat halvimmat ja kalleimmat suklaalevyt ja kuinka monta euroa hintaero on?  Paljonko etukäteen arvioit tarvitsevasi rahaa ostoslistassa annettujen tuotteitten hankkimiseksi? Mikä oli todellinen loppusumma? Miten kassalla käyttäydytään? Hinnoista mentiin ottamaan selvää koulua vastapäätä olevaan K-Supermarkettiin. Lapset häipyivät hyllyjen väliin vastauksia etsimään. Mirja-ope kertoi henkilökunnalle, millä asioilla olemme. Myyjät olivat kysyneet häneltä, että mikä on tuo ukko, jonka turvaliivin selkämyksessä lukee: Kouluvaarit. Mirja oli kertonut heille, mitä kouluvaari koulussa tekee.

-            Se onkin varmaan aika mukava harrastus, kaupan tädit päättelivät.

Onhan se, minustakin.

Hyvää talvilomaviikkoa kaikille!

 

Uskontoa ja urheilua

Onko sinulla heijastin? 

Marraskuisessa aamuhämärässä kävelin kohti koulun ovea. Sen edessä huomasin kolme heijastinliiveihin pukeutunutta miestä tarkkailemassa kouluun tulijoita. – Onko sinulla heijastin, kysyi miehistä yksi, jonka lähempää tunnistin koulun rehtoriksi. Eipä ollut, mutta sellaisen sain kohta rehtorin kantamasta laatikosta itselleni valita. Otin mielelläni heijastimen, minkä sitten myöhemmin kiinnitin reppuuni killumaan. Vanhempainyhdistys siinä taas oli hyvällä asialla, oppilaitten ja aikuistenkin koulumatkaa turvaamassa.

Mitä tiedät eri uskonnoista?

Syvälahden koulussa kokeillaan kaikille oppilaille uskontokunnasta riippumatta yhteistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Normaali käytäntö Suomessa on, että elämänkatsomustiedon tunneille voivat osallistua vain uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat.  Syvälahden kokeilussa kaikille oppilaille esitellään eri uskontokuntien keskeisinä pitämiä teemoja sekä kerrotaan uskontojen eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. Joulun ja pääsiäisen aikoihin oppilaat jakautuvat viideksi viikoksi omien uskontokuntiensa mukaisiksi ryhmiksi. Vilaukselta olen nähnyt oppimateriaalia, jossa käsitellään myös esimerkiksi syyllisyyttä, anteeksiantoa ja sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. 

Nyt uskonnosta pidettiin kokeet. Osaisitko vastata: Missä uskonnossa käsite ”kenttätyö” on tärkeä? Mikä on kipa? Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa?  Pistää miettimään.

Ilmettä kasvoille!

Kuvataiteen tunnilla tehtävänä oli luoda paperinukke, jolla olisi mahdollisimman ilmeikkäät kasvot. Inspiraatiota helpottamaan oli tuotu kaksi amerikkalaisen taidemaalarin ja kuvittajan Norman Rockwellin (1894-1978) teoksia esittelevää kirjaa. Käy googlaamassa mainioita kuvia! Tekijänoikeussyistä en hänen kuviaan tässä voi julkaista. Sen sijaan syvälahtelaisen tekijän luvalla voin julkaista yhden version ilmeikkäistä kasvoista.

Tässä vielä keskeneräisenä mutta
jo havaittavissa: Ilmeikkäät kasvot!

Pinkit Syvälahden urheilijat pelasivat
vihreitä haarlalaisia vastaan.

Vaari koripallovalmentajana!

Viime maanantaiaamuna olin lupaukseni mukaan puoli yhdeksältä naapurikoulumme Wäiskin eli Wäinö Aaltosen koulun pihalla odottelemassa meidän koulun nelosluokan koripalloilijoita ja Mirja-opettajaa. Alkamassa olivat Turun alakoulujen välisen koripalloturnauksen Hirvensalon koulujen alkusarjan A- ja B-lohkon ottelut. Opettaja ja kaikki pelaajat tulivat ajoissa paikalle ja kun vielä yhden oppilaan pappa ehti tuomaan pelipaikalle lapsenlapseltaan kotiin unohtuneet tossut, sukat ja shortsit, niin pelit lähtivät käyntiin ihan aikataulun mukaisesti.

Meiltä oli kaksi sekajoukkuetta, kummassakin 8 pelaajaa, joista neljä aina pelissä ja neljä vaihdossa. Minä pääsin taas touhuamaan asioissa, joiden kunnollisesta hoitamisesta minulla ei ollut aavistustakaan eikä aikaisempaa kokemusta: Toisen joukkueemme valmentajana minun piti aina tarpeen tullen huutaa ” Vaihto!”, jotta kaikki saisivat suunnilleen saman verran peliaikaa eikä kukaan pelaisi itseään läkähdyksiin tai pahimmassa tapauksessa istuisi vaihtopenkillä suurinta osaa peliajasta (kaksi kertaa kahdeksan minuuttia). 

Peli lähti vauhdikkaasti ja tasaväkisesti käyntiin. Silloin tällöin huusin niitä vaihtojani. Olisi ehkä pitänyt useamminkin, sillä pelaajamme alkoivat kesken peliä omavaltaisesti huudella vaihtoja, mitkä sitten toteuttivatkin. Mainio joukkueemme pärjäsi melko hyvin: Wäiskin vitosluokkalaisia vastaan meidän neloset hävisivät vain 14 – 18, koska meitä päätä pitemmät wäiskiläiset onnistuivat vapaaheittokisassa paremmin. Ottelussamme Haarlan koulua vastaan piste-ero Haarlan hyväksi oli pikkuisen suurempi. Muitten joukkueitten tuloksista kannattaa mainita, että meidän kuudesluokkalaisemme peittosivat Haarlan koulun toisen joukkueen suhteellisen selvästi luvuin 52 – 5.

Tärkeämpää kuin voitot oli taas jalo kilpa. Ei ketään tuntunut harmittavan, jos sattui olemaan hävinneessä joukkueessa. Yksi aamupäivä oli vain nautittu kavereitten kanssa vauhdikkaasta liikunnasta. Yhdeltä pojalta kysyin pelien jälkeen, onko hän jo kauan harrastanut koripalloa, kun näyttivät pallon kuljetukset ja heitotkin käyvän niin sujuvasti.

-       En ole sitä harrastanut ollenkaan, vastasi poika.

Pojan kasvoilla käynyt pieni hymy kertoi, että hänen omasta mielestäänkin hyvin oli mennyt.