Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita

Jostakin syystä neljäsluokkalaisten torstainen matikantunti oli vaihdettu yhteiskuntaopin tunniksi, mitä ei yleensä ole ollenkaan torstaipäivän lukujärjestyksessä. Tunnilla keskusteltiin aivan perimmäisistä kysymyksistä, kun teemana olivat tasa-arvo ja ihmisten perusoikeudet.

Aihetta oli käsitelty jo viime tunnilla ja kotitehtäviäkin oli saatu ja tehty. Hämmästyin positiivisesti taas kerran siitä, kuinka fiksuja tämän päivän kymmenvuotiaat ovatkaan, ainakin nämä Syvälahden pojat ja tytöt. Osattiin rauhallisen asiallisesti ja hyviä esimerkkejä kertoen puhua siitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja että kaikilla ihmisillä on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ja oikeus ilmaista omat mielipiteensä.

Kaikki tiesivät, että laki kieltää syrjimästä ketään esimerkiksi sukupuolen, iän, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Verna-ope johdatteli keskustelua taitavasti ja tasapuolisesti silloinkin, kun puheeksi tuli se, kuka saa kenenkin kanssa mennä naimisiin. Lasten oikeudet tietenkin kiinnostivat ja tiedettiin, että lapsilla on oikeus saada opetusta mutta myös oikeus leikkiä, levätä ja viettää vapaa-aikaansa turvallisessa ympäristössä. Monissa maissa nämä asiat eivät ole läheskään niin hyvin kuin Suomessa.

Juhlalliset sopimukset ja koululaisen arkipäivä

Syvälahdessa aika monen kolmos- ja nelosluokkalaisen etunimi puuttuu suomalaisesta nimipäiväalmanakasta. Muutama puuttuu siksi, että nimi on vielä uusi ja harvinainen. Joukolla oppilaita on nimet, jotka kertovat heidän tulevan toisenlaisten etunimien maista, toisenlaisista kulttuureista. Todellisia esimerkkejä en voi antaa, koska ymmärrän sen tiedon kuuluvan salassapitovelvollisuuteni piiriin. Sen voin kuitenkin kertoa, että oppilaitten kansainvälinen tausta on varsin laaja. Meillä on tyttöjä ja poikia, joitten juuret ovat naapurimaissa, keskemmällä Eurooppaa, Välimeren maissa, Afrikassa, jopa Etelä-Amerikassa asti.

Käyty keskustelu perusoikeuksista ja tasa-arvosta sekä muutamien oppilaitten kauniit ulkomaiset nimet saivat minut pohdiskelemaan sitä, miten erilaisista kulttuuritaustoista tulevien oppilaitten yhteistyö koulun arjessa sujuu. Millä tavalla kantasuomalaiset ja toisista kulttuureista tulleet noin kymmenvuotiaat lapset tulevat koulussa keskenään toimeen? Onko ristiriitoja tai ennakkoluuloja? Ollaanko kavereita? Touhutaanko yhdessä välitunnilla? Istutaanko ruokapöydässä vierekkäin?

Yritin muistella kokemuksiani aikaisemmilta kouluvaaripäiviltäni. Mieleeni ei tullut yhtään sellaista tilannetta, missä jonkun oppilaan etninen tausta, ihonväri, vanhempien kotimaa tai muu sen kaltainen tekijä olisi tullut esille. Keskustelin aiheesta opettajienkin kanssa. He vahvistivat käsitykseni: Oppilaitten erilaiset taustat eivät näy arkipäivän koulunkäynnissä millään tavalla. Ei ole mitään väliä, kuka kenenkin kanssa tekee ryhmätöitä tai kenen vieressä istuu. Lapsissamme on tulevaisuus, onneksi.

Oppilaitten osaamat muut kielet tulevat kyllä oikein tarkoituksella esiin aina silloin tällöin: Luokan syntymäpäiväsankaria voi aina onnitella onnittelijan omalla kotikielellä ja välillä voidaan kuunnella hyvän päivän toivotuksia tai numeroitten luettelemisia useammallakin kielellä.

Lohikäärme tuo onnittelut

Isänpäivä lähestyy: Kolmosten kuvaamataidon tunnilla alettiin rakentaa isänpäivälahjaa. Tämän päivän perheitten monilaatuisuus otettiin huomioon jo lahjan saajan valinnassa: Jos perinteistä isää ei perheessä ole, voi lahjansa antaa isoisälle tai muulle läheiselle henkilölle sukulaisuussuhteesta tai sukupuolesta riippumatta.

Vessapaperirullan hylsystä tehtiin isälle lohikäärme, joka suustaan syöksee paitsi tulta, myös isänpäivän onnittelutekstejä. Tavanomaiset ”Olet maailman paras isä” ja ”olet kiva” tulivat monille ensiksi mieleen. Yksi tyttö huomasi, että hänen pitääkin sitten kirjoittaa isän omalla kielellä, ei suomeksi. Mitä kirjoittaisit, kerro se meille, pyysi Micke-ope. Tyttö mietti hetken ja sanoi: ”Kyllä sinä olet minulle rakas isä, suukkoja ja halauksia.” 

Arvelen, että aika lämpöinen ilmapiiri on isänpäivänä siinäkin perheessä, jossa sunnuntaina onnittelukortista luetaan ensin nämä ”olet paras” ja ”olet ihana” ja kolmanneksi: ”olet minulle niin kuin isä”. Liikuttava viesti on tämäkin: ”Kiitos isä, kun et lähtenytkään niihin harkkoihin, vaan jäit kanssani pihalle leikkimään.”

Hyvää isänpäivää kaikenlaisille isille.