Synttärionnitteluja ja jouluvalmisteluja

Syyslukukauden viimeisten viikkojen tärkeimpiä tapahtumia minulle oli äitini 102-vuotispäivän vietto marraskuun lopussa. Miten se kouluvaarin työhön ja kouluun liittyi? Siten, että pari päivää ennen syntymäpäivää kerroin kolmosnelosille äitini merkkipäivästä ja hänen elämänvaiheistaan. Koska äiti on edelleen kiinnostunut siitä, mitä kouluvaarina teen, ehdotin oppilaille, että otan heistä valokuvan, jossa he voisivat vilkuttaa äidilleni onnitteluvilkutukset. Oppilaat innostuivat aiheesta niin, että joku ehdotti videon ottamista. Tuloksena oli iloinen kahdeksan sekunnin mittainen ”Hyvää syntymäpäivää” -videopätkä.

Näytin sen päivänsankarille hänen synttäreillään ja hän ilahtui siitä niin, että lähetti lapsille videolla oman kiitostervehdyksensä. Se sitten katsottiin itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina koulussa. ”Hän on yhtä vanha kuin Suomi!”, monet huomasivat.

Koulussa joulukuun alkupuoli on ollut tasaisen harmaata. Siis sään puolesta, ei nyt tietenkään muuten. Yhtenä päivänä kahdentoista välitunnilla yksi opettajista katseli ikkunasta ulos pimeälle pihalle, missä sadepisarat tummista pilvistä valuivat masentavan tasaisesti kohti lumetonta maata. Yritti kai löytää tilanteesta jotakin positiivista, kun totesi: ”Nyt on päivän valoisin hetki…”.

Kansa on puhunut, pulinat pois!

Neljäsluokkalaisille opetettiin yhteiskuntaopin tunnilla, mitä demokratia eli kansanvalta tarkoittaa. Sehän on sitä, että se ehdotus toteutetaan, joka vaihtoehdoista saa useimpien äänestäjien kannatuksen. Vähemmän ääniä saaneitten ehdotusten tekijät joutuvat tyytymään enemmistön päätökseen. Kotona se voi tarkoittaa, että tehdään sitä ruokaa, mitä useimmat perheenjäsenet haluavat ja muuta ruokaa halunneet joutuvat syömään sitä, minkä enemmistö on valinnut. Se voi tarkoittaa sitäkin, että kesälomaehdotuksista toteutetaan se vaihtoehto, mitä useimmat haluavat tehdä. Koulussa taas pidettiin muutama viikko sitten oppilaskunnan hallituksen jäsenten vaalit. Siinä eniten ääniä saaneet valittiin edustamaan kaikkia oppilaita.  

Valtakunnan politiikasta oppilaat tiesivät, että vaaleissa kansanedustajat valitaan töihinsä eduskuntaan määräajaksi kerrallaan ja jos työtänsä siellä ei tee kunnolla, voi olla, ettei tule sinne toista kertaa valituksi. Sekin tiedettiin, että yhden kansanedustajan isä asuu ihan koulun lähellä aika erikoisen näköisessä talossa.

Lukuhetki päiväkodissa.

Lukemista lapsille

Yhden kerran tähän mennessä olen päässyt mukaan, kun seinän takana olevassa päiväkodissa kolmasluokkalaiset ovat käyneet lukemassa kirjastosta lainaamiaan kirjoja esikouluikäisille lapsille. Se oli mukavan lämpöinen tapahtuma. Kullekin lukijalle annettiin lapsi tai kaksi, jotka etsivät yhdessä hyvän lukupaikan ja pikkuiset kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun iso koululainen luki heille Ellaa ja kavereita, Koiramäen tapahtumia tai mitä nyt kukakin oli luettavakseen valinnut. Ajattelin, että seuraavalla kerralla voisin olla lukijana itsekin, vaikka en enää kolmasluokkalainen olekaan.

Erityinen ilon aihe oppilaille viime viikolla oli tieto siitä, että kaupunki tarjoaa vielä ennen joulua meidän kolmosnelosillemme jäätelöt palkkioksi siitä, että he ovat ansiokkaasti esiintyneet syksyn aikana tehdyillä opetusvideoilla, joiden aiheena on ollut oppilaitten osallistaminen ja joku toinenkin aihe, jota en nyt muista.

Kolmoset Verna-open johdolla
joulukoristeitaan askartelemassa.

Liisteriä, glitteriä ja touhukkaita tonttuja

Joulun lähestyessä ovat kuvaamataidon tunneilla kolmasluokkalaiset tehneet joulukoristeita, joihin on tarvittu metallista kanaverkkoa, paperisuikaleita, liisteriä, maaleja ja glitteripölyä. Innokkaasti niitä tehtiin useamman tunnin ajan, vaikka käsien työntäminen liisteriastiaan olikin monille aluksi ällöttävä kokemus. Lopputulokset olivat upeita!

Neljäsluokkalaisten tonttujen myötä
 toivottelen kaikille oikein hyvää joulua!

Neljäsluokkalaiset piirsivät, värittivät ja leikkasivat ääriviivojaan myöten irti tonttujen kuvia. Ohjeena oli, että kuvissa olisi jotakin menoa ja meininkiä eikä ihan suoraan edestäpäin kuvattu pönöttävä perustonttu. Mallia sai hakea netistäkin. Itsekseni ajattelin, että jos minulla olisi harmaa parta, niin voisin mennä luokan eteen malliksi ja siinä se olisi: vanha tonttu. Ei tarvinnut, sillä parempia tonttuja löytyi oppilaitten mielikuvituksesta.