Maskitta

Viime kouluvaaripäivän jälkeen oli helpotettu koronarajoituksia: Koulun aikuisten ei enää tarvinnut käyttää kasvomaskeja. Lapsilta käyttösuositus oli poistettu ja aikaisemmin. Halutessaan maskeja saa edelleen käyttää. Vain yksittäisiä käyttäjiä huomasin. Itse olin koronan sairastanut varsin lieväoireisena kaksi viikkoa sitten. Olin varmistanut Turun terveydenhuollon koronaneuvonnasta kaksi päivää sitten, että enää en koronatartuntaa levitä. Niinpä uskalsin minäkin toisten joukossa liikkua ilman maskia.

Musaa, ymppää ja kässää

Siinä tämän päivän kuuden tunnin lukujärjestykseni nykykoululaisten kielellä. Oman kouluaikani lukujärjestyksessä olisi tänään lukenut laulua, ympäristöoppia ja veistoa. Päivän ensimmäinen hämmästyksen aihe oli musiikkituntien sisältö: Sävelletään oma kappale!

Nuori säveltäjä työnsä ääressä.

Kaikki kolmasluokkalaiset ottivat käyttöön iPadit ja sieltä Garage Band -sovelluksen. Ensin valittiin pohjalle jokin mukava rumpukomppi, siihen toinen raita bassoa ja kolmanneksi vielä jokin melodisempi soitin. Yhden hengen ”autotallibändit” alkoivat innokkaasti luoda omaa musiikkiaan. Tehtävä oli selvästi mieluinen ja sitä jatketaan vielä seuraavalla musatunnilla. Enpä viitsi nyt tähän päivitellä tunnin aikaisia muistojani siitä, minkälaista musiikinopetusta aikanani koulussa sain. Olen sitä ehkä täällä jo aiemmissa jutuissani tarpeeksi tehnyt. Terveisiä nimimerkiltä ”Kutosen laulaja”.

Mitä välkällä tehdään?

Ympäristöopissa oli aikaisemmin annettu tehtäväksi valmistaa pantomiimiesitykset aiheesta ”mitä välitunnilla tehdään” Kahden – kolmen hengen ryhmissä näytellyt esitykset olivat hyvin valmisteltuja ja katsojat tunnistivat helposti, mitä kaikkea ”välkällä” tapahtuikaan: Potkittiin jalkapalloa, leikittiin piilosia, hypättiin narua jne. Koskettavin esitys mielestäni oli kahden tytön esittämä näytelmä kiusaamisesta, joka päättyi anteeksipyyntöön, vilpittömään sovintoon ja ystävyyteen.

Minkälaisia perheitä tiedät?

Erilaiset perhemuodot olivat oppilaille tuttuja.

Toisen kerran tänään hämmästyin, rehellisesti sanottuna melkein liikutuin, kun ympäristöopin tunnilla seuraavaksi keskusteltiin aiheesta ”Minkälaisia perheitä tiedät?” Ulla-ope viritteli ensin kolmasluokkalaisten ajatuksia selvittämällä, mitä tarkoittaa käsite ”huoltaja”. Sehän on se aikuinen, joka pitää lapsesta ja tämän asioista huolta. Siitä oli helppo siirtyä puhumaan perheistä ja perheitten moninaisista muodoista. Keskustelun pohjana oli ympäristöopin opettajan materiaaliin kuuluva juliste sivustolta monimuotoisetperheet.fi.

Monet osasivat aika sujuvasti selittää esimerkiksi, mitä tarkoittaa adoptioperhe. Muutamilla oli sellainen tuttavapiirissäänkin. Kahden kulttuurin perhe oli ihan helppo: ”Minun vanhemmistani toinen on suomalainen ja toinen on muualta ja heillä on eri äidinkielet.”  Uusperhekin oli monille tuttu käsite. Kaksosperhe tarkoitti jonkun mielestä kaikkia kaksilapsisia perheitä mutta hänen käsityksensä korjattiin ja kerrottiin, että se tarkoittaa vain yhtaikaa syntyneitä sisaruksia. Vaikka lapsikuolemaperhe saattoi ennestään olla käsitteenä monille vieras, senkin sisältö osattiin kauniisti määritellä, samoin leskiperhe ja lapseton perhe. Sijaisperheestäkin saimme konkreettisen esimerkin.

Etukäteen ennakkoluuloisesti ajattelin, että sateenkaariperhe olisi ollut hankala selittää. Fiksuja kun ovat nämä meidän kolmoset, niin eipä se tietenkään ollut: ”Siinä on homoseksuaaleja ja muita yhtenä perheenä. Voi olla kaksi äitiä”. Aiheeseen liittyvä sanasto oli vastaajalla vähäinen, mutta käsite tiedettiin ja yhtenä tavallisista perheistä sateenkaariperhettäkin pidettiin. 

Yhdellä oppilaalla on kavereita, jotka asuvat lastenkodissa ja hän kysyi, mikä on lastenkotilapsen perhe? Lastenkotilapsella on tavallaan kaksi perhettä, vastattiin. Hänen omat vanhempansa eivät jostakin syystä ole pystyneet lapsestaan huolehtimaan. He ovat kuitenkin useimmissa tapauksissa olemassa ja kuuluvat osaksi lapsen perhettä. Huoltajana, joka pitää huolta lapsen asioista ja arkipäivän sujumisesta toimii kuitenkin lastenkodin henkilökunta.

Lopuksi joku vielä kysyi, että millä tavalla pitää kutsua sellaista perhettä, jossa on ”isä, äiti, kaksi lasta ja koira”. Eipä ollutkaan ihan helppo kysymys. ”Normaalin” hylkääminen ymmärrettiin, koska se leimaisi kaikki muunlaiset perheet ”epänormaaleiksi”. Maisteltiin sanoja tavallisin tai yleisin perhe, mutta kun mitään tilastollista tietoa ei tähän hätään ollut saatavilla, niin päätettiin jäädä miettimään asiaa mahdollisimman kuvaavan käsitteen löytämiseksi.

Oli nuijalla töitä, ja taltalla

Kyllä lähtee!

Aamupäivä oli tänään kokonaan kulunut kolmasluokkalaisten kanssa, mutta iltapäivän kaksi tuntia olin Saku-open apuna nelosten puukäsitöissä. Mäiske oli aikamoinen, kun kymmenen oppilaan ryhmä harjoitteli puun loveamista eli iski puunuijalla talttaa irrottaakseen laudasta neliönmuotoisen palan. Palan kaksi reunaa oli sahattu mutta se kolmas sieltä keskeltä täytyi saada taltalla irti koko laudan hajoamatta. Ja hyvin kävi! Toisilla pala oli tiukemmassa kuin toisilla mutta ennen tunnin päättymistä kaikki olivat saaneet sen irti eikä kenenkään lauta ollut lohjennut väärästä paikasta.

Käsitöissä siirrytään tehtävästä toiseen hitaampien oppilaitten vauhdilla. Siitä seurasi, että nopeimmin palikkansa irrottaneet olivat saaneet opettajalta luvan tehdä muita odotellessaan ns. ”omia töitään”. He hakivat pieniä laudan- ja rimanpätkiä ja rakentelivat niistä hienoja veneitä ja muita kulkuneuvoja. Ne muistuttivat pieniä Legoja mutta olivat tietenkin paljon hienompia, olivathan ne ihan itse tehtyjä. Ne sai viedä kotiin. On helppo huomata, että muutamat oppilaat ovat käsistään erittäin käteviä ja tykkäävät tehdä näitä omia töitään.

 

Kotimatkalla mietin vielä yhdeksänvuotiaan kolmasluokkalaisen kysymystä: Mikä on lastenkotilapsen perhe? Mitä lastenkodissa asuva lapsi itse siihen vastaisi?