”Hyvää Australian päivää!”

Mitä kello on?

Päivä alkoi kolmasluokkalaisten matematiikan kokeella, aiheena pituuksien vertailut ja ajanlaskut, siis kellonaikojen laskemista. Pärjäisitkö heille: Kahden köyden pituus on yhteensä 2 m 40 cm. Toinen köysi on toista 60 cm pitempi. Minkä mittaiset köydet ovat? Maijan koulumatka oli kestänyt 20 minuuttia ja hän saapui kouluun klo 7.55. Mihin aikaan Maija oli lähtenyt kouluun? Kellolaskut osoittautuivat vaikeiksi, mutta onneksi oppilaat saivat apunaan käyttää pahvikelloa liikkuvine viisareineen.

 

Happy Australian Day!

Ennen äskeisen kokeen alkamista kaiuttimista oli kuulunut rehtorin erikoinen kuulutus: ”Koulussamme on henkilö, joka viettää tänään erityistä juhlapäivää. Kun hänelle sanoo: [jotain, mistä en saanut selvää], niin hän tarjoaa sen sanojalle karamellin.” Olin aivan hämmennyksissäni, koska minulla sattui juuri tänään olemaan syntymäpäivä, eikä minun kanssani mistään tuollaisesta ollut sovittu. Eikä minulla ollut karamellejakaan. Ei se sitten onneksi minua tarkoittanutkaan. Sain lukea opettajille tulleen Wilma-viestin. Siitä tiesin, että koko koulumme viettää tänään Australian kansallispäivää, vaikka siitä ei tainnut opetussuunnitelmissa mainintaa ollakaan. Päivän merkkihenkilö oli Jyri, yksi koulunkäynninohjaajistamme. Hän oli alle kouluikäisenä 1970-luvun alkupuolella muuttanut Suomesta Australiaan, missä hän oli asunut vuosikymmenien ajan ja on nyt siis Suomessa ja meillä töissä. Hän oli ehdottanut Jarmo-rehtorille, että hänen ideoimallaan tavalla koulussamme vietettäisiin tätä Australian juhlapäivää. Idea oli niin hyvä, että lupa oli irronnut todennäköisesti helpolla.

Jyri jakoi karkkeja ja Mirja-ope seurasi,
että jokainen tuli vuorollaan tervehtimään.

Jyrillä oli olkapäillään Australian lippu ja sylissään iso karamellisäkki, niin kuin kengurulla pussi. Hän liikkui päivän aikana sekä luokissa että koulun yhteisissä tiloissa ja puhui enimmäkseen englantia. Jokainen, lapsi tai aikuinen, minä mukaan lukien sai ottaa säkistä karamellin, kunhan osasi toivottaa Jyrille hyvää Australian päivää, ”Happy Australian Day!” Toisen karkin sai, jos osasi kertoa Australiasta jonkin faktatiedon. Monet kolmosnelosten oppilaistakin tienasivat toisen karamellin tällä lauseella: ”The capital of Australia is Canberra.” Eläimistä tiedettiin ainakin koala ja kenguru.

Australian maisemia
ruokatunnin ratoksi.

Aussipäivä sai suuren suosion. Ruokatuntien aikana ruokasalin laidalla olevan näyttämön isolla näytöllä esiteltiin Australian maisemia, videokuvaa autiomaista ja isoista kaupungeista. Karkkeja riitti koko päiväksi. Koulun yhteisissä tiloissa yläluokkien isot pojatkin seisoivat kiltisti jonossa ja vuorollaan taikasanat lausuttuaan nappasivat karkin tai kaksi Jyrin kengurupussista.

Mielestäni kerrassaan mainio idea kansainvälisyyskasvatukseen! Kuulin toisen käden tietona, että muutamat yläluokkien ulkomaalaistaustaiset oppilaat olisivat jo kyselleet opettajilta, voitaisiinko jotakin vastaavaa järjestää heidänkin kansallispäivinään. Perästä kuuluu, toivottavasti.

 

Juhlan jälkeen arki jatkui, opeteltiin adjektiiveja

Kevätlukukauden alkaessa torstaisin pidetty lukutunti on erityisopettajien aikataulujen takia siirretty alkuviikkoon enkä minäkään siis ole päässyt enää lukupoikieni lukutaidon kehittymistä seuraamaan (paitsi sattumalta kerran, kun yksi heistä matematiikan tunnilla luki erinomaisen sujuvasti ääneen yhden sanallisen laskutehtävän tekstin!) Nyt torstaisin suomen kielen tunnilla opetellaan kielioppiasioita. Isosta adjektiivijoukosta jokainen sai koota mieleisensä virkkeen. Yksi jäi mieleeni: ”Vihainen äiti pesi likaisen Padin.”  Taisi olla kotoa muistettu esimerkki?