Turun Linnassa palkittiin hyvät kirjoittajat

 

Palkinnot on jaettu: Keskellä voittaja Lilja
vierellään kunniamainitut Ingrid (vas.) ja Stella.

Syvälahden kolmosneloset olivat oppaan johdolla juuri kiertäneet Turun linnan ja kuulleet mielenkiintoisia tarinoita sen historiasta. Olimme kokoontuneet linnan lipunmyyntiaulaan syömään eväitämme, kylmän ilman vuoksi sisälle eikä ulos nurmikolle, niin kuin alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut.

Paikalle oli ilmaantunut myös Turun Kirjan talon edustaja (jonka nimeä en huomannut kirjata muistiin). Hänellä oli todella mukavaa asiaa: Kirjan talo oli aiemmin talvella järjestänyt Varsinais-Suomen koululaisille kevätaiheisen kirjoituskilpailun, ja hän oli tänne tullut jakamaan palkintoja: Meidänluokkalainen Lilja oli kirjoittanut 9–11 -vuotiaitten parhaan kertomuksen ja hänet palkittiin nyt sarjansa voittajana! Palkintojen jakaja kehui Liljan taitavuutta monin sanoin, mutta mieleeni jäi se, että teksti oli erinomaisen luovasti kirjoitettu, jopa runomuotoisia riimejä oli saatu tekstiin sopimaan. Harmi, ettei tuota tekstiä ollut nyt luettavissa. Voittaja sai upean kunniakirjan ja valtavan sylillisen kirjoja.

Lilja ei jäänyt ainoaksi palkituksi: Kunniamaininnat omista erinomaisista teksteistään saivat myös Ingrid ja Stella. Heillekin annettiin kunniakirjat sekä vähän pienemmät pinot kirjoja. Suomen kielen ystävänä olin todella mielissäni sitä, että nuorten joukosta löytyy taitavia kirjoittajia. Kouluvaari onnittelee! 

P.S. Lasten nimien ja kuvien julkaisuun on saatu lupa vanhemmilta. Kiitos teille!

Hyvin sujunut retki

Tuo oli retkemme kohokohta. Koululta matkaan olimme lähteneet jo yhdeksän aikoihin. Lapsia oli kuutisenkymmentä. Liikuimme kolmessa ryhmässä: Suuri osa oli saanut vanhemmiltaan luvan tulla koulusta linnaan polkupyörillään, kouluvaari ja monet oppilaat tulivat ensin bussilla Förille ja siitä kävellen linnaan. Kolmanteen ryhmään kuuluivat ne muutamat, jotka tulivat vanhempiensa kuljettamina kotoa linnan portille. Pelkäämättä kylmää ilmaa ja satunnaista tihkusadetta opettajat Mirja ja Sini vetivät polkupyöräilijöitten ryhmää. Ulla-ope, Mauri-vaari ja Minna-ohjaaja, me valvoimme, että oppilaat osasivat asiallisesti liikkua bussikyydillä. Ja hyvinhän se meni, kaikilla ryhmillä. 

Lasten vanhemmille voi kyllä antaa pienen muistutuksen: Vain muutama arkipäivä ennen retkipäiväämme vasta noin puolet vanhemmista oli vastannut opettajien Wilma-viestiin, jossa oli kysytty, saako lapsi halutessaan tulla linnaan polkupyörällä vai ei. Kyselyn uudistaminen tuotti opettajille harmistuksen tuhahduksia. Aktiivisimmat vanhemmat olivat toki jo ilmoittaneet, että he tarkistavat lapsen pyörän kunnon vielä ennen retkipäivää, ettei matkalla satu kommelluksia. Ja kypärä oli kaikilla.

Linnan opastetun kierroksen aikana lapset osasivat tehdä monia hyviä kysymyksiä: Miten tuo katossa oleva kuva on voitu maalata ja lähteekö maali irti, jos siihen kädellä koskee? Se Jagellonica vai mikä se oli, eikös hän ollut vihollismaasta kotoisin? Missä täällä olivat palveluskunnan asuinhuoneet? Nuori opastyttö joutui oikein miettimään muutamia vastauksiaan. No, Jaakko Ilkan pakoreittiä ei tiedä kukaan muukaan ihan varmasti.

Lasten kulttuurikierrokset Turun kaupungissa jatkuvat: Ensi viikolla on tarkoitus käydä ainakin Konserttitalossa ja kierrellä siellä vähän kulissien takanakin. Odotettavissa on lisää vaikeita kysymyksiä…