Kolmosneloset jalkapallomaaottelussa

Kolmetuhatta katsojaa Kupittaan jalkapallostadionilla seurasi, kuinka Syvälahden koulun kolmosnelosten edustajat torstaina 7.9. saattoivat Suomen ja Islannin alle 21-vuotiaat pelaajat kentälle ystävyysottelun alkaessa. Käsi kädessä meidän noin kymmenvuotiaat ja maajoukkueitten parikymppiset pelaajat kävelivät ryhdikkäästi katsomon eteen ja kuuntelivat rivissä seisten kummankin maan kansallislaulut ennen kuin peli alkoi.

Onni suosi arvonnassa

Kuinka tähän oli tultu? No, Fölin vuorobusseilla, mutta valmistelut olivat alkaneet jo paljon aikaisemmin. Turun kaupungin ideana oli syntynyt ajatus, että kutsutaan pääkatsomo täyteen koululaisia tätä ystävyysottelua seuraamaan. Ottelun alkuseremonioihin kuuluu, että juniorit saattavat pelaajat kentälle, kun peli alkaa. Jossakin päin Turun perusopetuksen hallintoa oli sitten päätetty järjestää arvonta, minkä voittajaluokka pääsisi saattamaan Suomi-Islanti -ottelun pelaajat kentälle. Tässä arvonnassa voittajaksi nousi Syvälahden koulun kolmas ja neljäs luokka. Mahtava tuuri! Miten sitten valittiin noin 60:stä oppilaasta ne noin 25, jotka kentälle tarvittiin? Taas arvottiin, ensin kolmannen luokan tytöistä, sitten kolmosen pojista ja vastaavasti nelosen tytöistä ja nelosen pojista saattajiksi pääsevät. Nekin, joita ei arvottu saattajiksi, pääsivät kyllä tapahtumaan mukaan, katsomoon luomaan suuren urheilujuhlan tunnelmaa yhdessä Turun muitten koululaisten kanssa.

Turvallisuus ennen kaikkea

Mirja-opettaja ja minä, me liikuimme saattajiksi arvottujen lasten kanssa Kupittaalle Fölin busseilla. Kulku oli sujuvaa, lapset olivat tottuneita bussien käyttäjiä ja osasivat tietenkin olla siivosti matkat mennen tullen. Bussin vaihto Kauppatorilla ei tuottanut ongelmia. Kupittaalla ensimmäiseksi söimme kaikki eväät ennen stadionille menoa, koska katsomoon ei saa omia eväitään tuoda, ei syötävää eikä juotavaa. Toinen kouluvaarimme, Ilpo, löysi meidät stadionin takaa nurmikolta ja liittyi joukkoomme. Ilpolla ja minulla oli tyylikkäät kouluvaari-heijastinliivit yllämme. Samankaltaiset olivat myös stadionin järjestyksenvalvojilla. Järjestysmiesten edustaja tuli pyytämään, että ottaisimme liivit pois ennen stadionille menoamme, jotta meitä ei luultaisi oikeiksi järjestysmiehiksi. Meillä heijastinliivit ovat yleensä retkillä päällämme siksi, että lapset tarvitessaan näkisivät jo kauempaa, missä on aikuinen. Emme protestoineet ja otimme liivit pois.

Kiitettävä onnistuminen!

Ennen seremonioiden alkua meidät ohjattiin pukuhuoneeseen vanhimman katsomon alle. Siellä lapset vaihtoivat ylleen yhtenäisen asun, housut, paidan ja sukat. Oppaamme selittivät lapsille tarkasti, mitä reittiä ensin kuljetaan kentän reunaa urheilijoitten portille ja sieltä sitten pelaajien kanssa kentälle ja seremonioitten jälkeen kentältä pois. Yksi kävelyharjoituskerta riitti, kun se meni ihan hyvin. Odotuksen mukavaa jännitystä ei suinkaan vähentänyt tieto siitä, että saattajat varmasti näkyvät myös televisiossa. Yle Areena lähetti ottelun suorana ja se on sieltä katseltavissa vielä pitkän ajan.

Ottelun alkuun oli vajaa kymmenen minuuttia, kun kävelimme parijonossa kentän reunaa toisen maalin takaa urheilijaportille pääkatsomon eteen. Katsomossa oli jo reipas tunnelma ja oma oloni oli jotenkin epätodellinen: Tämmöiseenkin paikkaan voi kouluvaarina päästä, saattajien jälkipään valvojaksi! Ja yleisö taputtaa... Jäin katsomon eteen urheilijaportin viereen odottelemaan huippuhetkeämme.

Seremonia onnistui aivan nappiin. Kaikki tiesivät paikkansa ja reittinsä, vain yksi pojistamme meinasi palatessaan mennä urheilijaportista takaisin katsomon taakse, vaikka me muut olimme jääneet siihen viereen katsomon eteen. Hän itsekin naureskeli kömmähdykselleen. Parijonossa kävelimme takaisin pukuhuoneeseemme, missä alkoi iloinen puheensorina. Hyvin osasimme!

Mirja-ope kehotti painamaan tämän kokemuksen mieleen, sillä emmehän tiedä, onko meidän joukossamme nyt joku, joka kymmenen vuoden kuluttua onkin tuolla pelaajien joukossa ja jota silloin joku pieni kymmenvuotias on kentälle saattamassa.

 

 P.S. Kumpi voitti? Ensimmäisellä puoliajalla ei tehty yhtään maalia. Toisella puoliajalla tehtiin ja tilanne juuri ennen loppua oli 2–2. Ottelun viimeisellä minuutilla Islanti onnistui tekemään vielä yhden maalin ja voitti koko ottelun 3–2. Ei se mitään, upea tapahtuma joka tapauksessa!

P.P.S. Kuvaajat: Ylempi kuva Ilpo. Alempi kuva Mirja.