Kuka meistä on nyt viltin alla?
Mistä tunnet sä ystävän?
Keskustelimme
elämäntaidon tunnilla ystävyydestä. Minkälainen ero on käsitteillä koulukaveri,
kaveri ja ystävä? Lasten mielestä hyvällä ystävällä on aikaa sinulle, hän on
kiltti, rehellinen ja luotettava, ei kiusaa eikä jätä ulkopuolelle. On
mielestäni tosi tärkeätä, että näistä asioista puhutaan heti lukuvuoden
alkupäivinä. Ystävyys kehittyy myös leikkimällä: Luokassa oli parikymmentä
oppilasta ja leikimme ”kenet mörkö on syönyt?” -leikkiä. Ensin käveltiin ympäri
luokkaa. Musiikin loputtua kaikki paitsi yksi leikkijöistä menivät
mahdollisimman pieneen kippuraan lattialle ja se yksi sitten laittoi ison
viltin valitsemansa leikkijän päälle. Muut saivat nousta ylös ja yrittää
mahdollisimman nopeasti tunnistaa, kuka viltin alla piileskeli. Leikki oli
hauska ja pian lapset keksivät, kuka luokkakavereista puuttui. Kouluvaarin
tunnistamiseen viltin alta kului korkeintaan kolme sekuntia, vaikka yritin olla
siellä tosi pienessä kippurassa.
Olematon
kouluvaari
Suomen
kielen ja kirjallisuuden tunnilla pääsin taas yhteen mukavimmista puuhistani,
mitä minulle täällä koulussa vastaan on tullut. Sain kuunnella, kuinka muutamat
lapset yksi kerrallaan kehittivät lukutaitojaan lukemalla minulle ääneen.
Tilanteen koki jännittäväksi yksi kolmannen luokan tytöistä. Ujostellen hän
sanoi: ”Olen lukenut ääneen vain kotona isälle ja äidille”. Sain hänet
kuitenkin houkuteltua aloittamaan Tuhkimo-satukirjansa lukemisen.
Muutaman
kappaleen jälkeen, jotka sujuivat hitaasti mutta virheettömästi, hän toisti
taas tuon kommenttinsa. Olin aistivinani, että hänellä oli kyllä lukuhaluja
mutta vieraalle ihmiselle lukeminen vain jännitti kovasti. Sitten hän keksi
aivan loistavan ratkaisumallin tilanteen helpottamiseksi: ”Mä luen ääneen niin
kuin sä et olisikaan siinä.” Ehkä lukunopeus hiukan parani, ainakin tytön
olemus rentoutui ja kaikki oli paremmin kuin lukuhetken alussa. Eikä se nyt
kouluvaarin itsetunnon päällekään kovin paljon käynyt, että homma alkoi sujua,
kun vaari kuviteltiin pois tieltä häiritsemästä.
Ystävän kanssa on kiva tutkia luontoa. |
Ihanat ja inhottavat ötökät
Täällä on hepokatti luupin alla! |
Yhden luupin alla oli hepokatti, jonka
palauttaminen parinkymmenen metrin päähän ruohikkoon tuntui parista tytöstä hankalalta
ja vähän inhottavaltakin. Autoin heitä ottamalla hyvällä tuurilla hepokatin kiinni
kahdella kädellä ja näytin, että sieltä se pilkistelee ehjänä sormieni raosta. Yksi
tytöistä olisi halunnut ottaa sen käteensä mutta en antanut, vaan laitoin omat
käteni hänen kädelleen, hepokatti edelleen kourieni sisällä. ”Iik! Mulla on hepokatti
kädessäni!” hän silti kiljui niin kuin ei mitään sen inhottavampaa voisi
maailmassa ikinä ollakaan. Tosiasiassa siis hänen pienessä kädessään olivat
kouluvaarin isot kourat ja niiden sisällä ötökkä, joka sitten loppujen lopuksi
pääsi onnellisesti ehjänä omaan ruohikkoonsa.
Ykköskakkoset
saivat oman kouluvaarinsa
Sattui niin
onnellisesti, että yksi kouluvaaritoiminnasta kiinnostunut henkilö oli juuri
hyväksytty yhdistyksemme jäseneksi mutta hänelle ei ollut vielä nimetty omaa
koulua. Niinpä kävin tämän ehdokkaan esittelemässä Marko-rehtorille ja ykköskakkosten
opettajille. Keskustelut johtivat siihen, että Ilpo-vaari lupasi aloittaa
”työnsä” meillä seuraavana torstaina. Esittelypäivänsä loppuosan hän oli
kanssani kolmosnelosilla seurailemassa, miten vaarin päivä siellä kului. Kaikille vanhemmille tiedoksi: Jokaisesta
kouluvaariksi pyrkivästä tehdään aina lakisääteinen taustaselvitys, sama mikä
lasten kanssa palkkatyötä tekeviltäkin edellytetään. Rikosrekisterimerkintöjä
ei saa olla. En tiedä, että sellaisia koskaan kenelläkään vaariehdokkaalla
olisi ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti