-Mielelläni
teen näitä kouluvaarin hommia,
on teillä niin mukavia mukuloita!
Näin lopetin
kymmenminuuttisen puheenvuoroni kolmosnelosten isille ja äideille syksyn
ensimmäisessä vanhempainillassa. Olin saanut opettajilta luvan tulla sinne esittäytymään
ja kiittämään vanhempia. Ajattelin, että on ihan kohtuullista, että vanhemmat
näkevät, minkälainen vaari heidän lastensa koulutouhuista kirjoittelee. Kiitokseni
he ansaitsivat siitä, että melkein kaikki olivat minulle antaneet luvan
julkaista tässä blogissani kuvia, joista heidän lapsensa voidaan tunnistaa. Ilman
lupaahan sellaisten kuvien julkaiseminen olisikin laitonta.
Tunnelma
vanhempainillassa oli asiallisen ystävällinen. Opettajat kertoivat koulutyöstä,
opetusmenetelmistä ja arvioinnin perusteista ja vanhemmat kyselivät esimerkiksi
poissaolojen ilmoittamismenettelyistä ja välipalamahdollisuuksista pitkinä
koulupäivinä. Opettajat korostivat, että kolmannella ja neljännellä luokalla lasten
oletetaan jo aiempaa itsenäisemmin ottavan vastuuta omien läksyjensä
tekemisestä sekä huolehtivan omista tarvikkeistaan. Antakaa siis rohkeasti
lasten harjoitella näitä asioita itse, oli opettajien painokas toive.
Rahalla saa
 |
| Viron vanhoja kruunuja. Näillä rahoilla ei enää saa mitään. |
Yhteiskuntaopin
tunnilla oli edellisellä kerralla keskusteltu eri maiden valuutoista. Nyt
oppilaat olivat saaneet tuoda luokkaan näytteille, mitä heillä mahdollisesti kotona
esimerkiksi lomamatkojen jäljiltä oli pöytälaatikkoihin jäänyt. Valikoima oli
maantieteellisesti laaja ja lapset olivat todella kiinnostuneita esimerkiksi Ruotsin
kruunuista, Englannin puntakolikoista ja Yhdysvaltain yhden dollarin
setelistä, Afrikan eksoottisten maiden kauniista seteleistä puhumattakaan. Viimeistään nyt heille tuli selväksi, että ei
euro ihan joka puolella maailmaa kelpaakaan.
Ulos
koulusta ja nopeasti!
Kesken kolmasluokkalaisten
englannin tuntia kuului koulun kaiuttimista merkkisoitto ja ilmoitus: ”Tämä on
poistumisharjoitus. Koulu tyhjennetään ja kaikki poistuvat koulusta ulos
sovitulle kokoontumispaikalle!” Opettajat tiesivät paikkansa ja tehtävänsä. Harjoituksesta
oli heille kerrottu etukäteen, lapsille ei. Kukaan ei hätääntynyt, vaan melko
hyvässä järjestyksessä siirryttiin reippaasti koulun pihalle ja sieltä
parijonossa vähän kauemmaksi, poistumissuunnitelman mukaiselle
kokoontumispaikalle. Kun kaikki luokat olivat tulleet perille, oli harjoitus
ohi ja palasimme koululle jatkamaan sillä aikaa alkanutta välituntia. Poistumista
oli selvästi harjoiteltu ennenkin, niin sujuvasti kaikki kävi. Tämmöinenkin
asia pitää harjoitella ja osata, varmuuden vuoksi.
 |
| Jo muinaiset roomalaiset puhuivat latinaa, opetti kouluvaari. Kuva: Mirja-ope |
Lapsille
latinaa, kuolleeksi luultua kieltä
Edellisellä
suomen tunnilla oli tullut puheeksi käsite ”latinalaiset aakkoset”, siis nämä
meidän käyttämämme aakkoset erotuksena esimerkiksi kiinalaisista,
kreikkalaisista ja venäläisistä kirjaimista. Kun kuulin sanan latina, jota
Turun Klassillisen Lyseon käyneenä olin siellä aikoinani opiskellut monta
vuotta, kysyin opettajilta lupaa saada seuraavalla suomen tunnilla kertoa,
miten kuolleeksi väitetty latinan kieli näkyy ja kuuluu meidän arkipuheessamme
vielä tänäkin päivänä. Lupa myönnettiin.
Esitelmäni otsikko
oli lyhyesti ”Latinalaisperäisten
lainasanojen esiintyminen suomen kielessä, niiden alkuperäinen merkitys ja nykyinen
käyttöyhteys.” Sain esitykseni helposti tiivistettyä viiteentoista minuuttiin,
koska siihen mennessä olinkin jo tullut kertoneeksi aiheesta melkein kaiken,
minkä tiesin tai muistin.
Opetin
lapsille muutaman latinankielisen ”lentävän lauseen”, mm. nämä: Repetitio est
mater studiorum (kertaus on opintojen äiti) ja Non scholae sed vitae discimus
(emme opiskele koulua vaan elämää varten). Ne tuskin jäivät lasten mieliin
mutta aidosti he olivat kiinnostuneita tutuista sanoista, jotka yllättäen olivatkin
latinaa: video (minä näen), audio (minä kuulen), bonus (hyvä), schola (koulu),
prima (ensimmäinen) ja muutamat muut. Yksi pojista kysyi, oliko hän oikeassa,
kun hänen mielestään myös ruotsin sana skola (koulu) voisi olla samaa
alkuperää. Kyllä, ja taas pääsin hämmästelemään näitten kymmenvuotiaitten
oivalluskykyä! Hyvän mielen sain, kun ainakin yksi oli ymmärtänyt esitykseni
ytimen, maasta ja kielestä toiseen liikkuvat sanat.
