Harppiharjoituksia ja avaruusjuttuja

Harpilla ystävää autetaan

Harpin käytön opettelu
vaatii keskittymistä.

Matikantunnilla tehtävänä oli opetella harpin käyttöä. Yhdessä neljän tytön ryhmässä oli vähän alkuvaikeuksia ja menin auttamaan yhtä heistä, kirjaimellisesti kädestä pitäen. Kirjassa oli monta esimerkkikaarta ja tehtävänä oli piirtää ruutupaperille täsmälleen samanlaiset kaaret. Opastamani tyttö oivalsi varsin pian, että harpin kärjen paikastahan se on kiinni ja tehtävät alkoivat sujua hyvää vauhtia ja iloisella mielellä. Pöytäkunnan toinen tyttö tuskaili vielä ensimmäisen tehtävänsä kanssa: ”En minä osaa!” ”Odota, minä tulen auttamaan”, sanoi ensimmäinen tyttö ja kiersi vikkelästi pöydän toiselle puolelle ystäväänsä neuvomaan. Näppärästi tyttö neuvoi toista, ja pian kaikki ympyrän kaaret olivat tälläkin mallin mukaisia.

Tämä pieni kertomus on mielestäni esimerkki siitä, miten kouluvaari voi olla avuksi lasten koulutehtävien tekemisessä: Olemalla käytettävissä silloin, kun apua tarvitaan ja vähän ohjaamalla lasta oikeaan suuntaan (mutta ei ratko tehtäviä lapsen puolesta!). Kertomuksemme päähenkilö on kuitenkin tuo ensimmäinen tyttö. Hän on oivallinen esimerkki siitä, miten pienen näköisistä, lopulta kuitenkin suurista asioista luokan ilmapiiri ja yhteishenki syntyvät: Odota, minä tulen auttamaan.

 

Kuumat karnevaalit Urheilupuistossa

Jo kaksi vuotta voittamaton:
Viidesluokkalaisten sukkulaviestin voittajajoukkue!
 

Perinteiset alaluokkien viestikarnevaalit juostiin taas Urheilupuistossa toukokuun viimeisellä viikolla. Kuumimmillaan 32-asteinen helle lämmitti sekä katsojia että juoksijoita. Kovaäänisen kuulutuksista ei ainakaan takasuoran katsomoon saanut mitään selvää, mutta ei se lasten liikunnan riemua vähentänyt. Yksi Syvälahden sukkulaviestijoukkueista menestyi taas erinomaisesti: Viime vuonna neljäsluokkalaisten viestin voittanut joukkueemme voitti yhtä vaille samalla kokoonpanolla tämänvuotisen viidesluokkalaisten kilpailun. Hyvä Syvis!

 Avaruusmatkailua ja tekoälyä

Askareeni tämän lukuvuoden kouluvaarihommissa päättyivät hienoon luokkaretkeen: Vietimme päivän Vantaalla tiedekeskus Heurekassa. Kolmosnelosten vanhemmat olivat onnistuneet niin hyvin keräämään varoja kuudennella luokalla tehtävää luokkaretkeä varten, että he pystyivät varsinaista tavoitetta vaarantamatta tarjoamaan meille tällaisen pienemmän elämysmatkan. Kiitos vanhemmille kaikkien osanottajien puolesta!

Pojat antoivat kouluvaarille
hyviä ohjeita avaruusaluksemme
korjaamiseksi.

Heurekassa oli paljon nähtävää, kokeiltavaa, leikittävää, opittavaa ja vaikka mitä. Lapset hajaantuivat vapaasti pieniin ryhmiin, kiertelivät eri näyttelyosastoilla ja saivat tietoa mm. tekoälystä, avaruusmatkailusta, kiertotaloudesta ja ihmisen suoliston mitoista ja toiminnasta. Itsekin osallistuin avaruusasemamme korjaustöihin. Makasin selälläni asennuskelkan päällä ja kuulin Syvälahden poikien antamat ohjeet kuulokkeissani (”käännä nyt vihreää vipua vastapäivään. Hyvä! Ja nyt kiinnitä turvahaka siniseen putkeen ja pyöritä punaista käsipyörää myötäpäivään, …”) Pojat seurasivat monitorista edistymistäni ja jatkoivat sen mukaan ohjeitten antamista. Yhteistyöllä saimme asemamme vauriot korjattua ja matkamme saattoi jatkua esimerkiksi kuukävelyn kokeilemiseen, ohutsuolen pituuden mittaamiseen tai kodinkoneitten sähkönkulutuksen arviointiin.

Fiksua porukkaa

Päivä tiedekeskuksessa sujui hyvin ja nopeasti. Kaikki noudattivat ohjeita ja aikatauluamme, pysyivät ehjinä ja terveinä, käyttäytyivät Heurekassa ihmisiksi, huolehtivat tavaroistaan varsin hyvin (yksi kännykkä oli hetken kadoksissa, mutta joku toinen meistä olikin sen löytänyt ja vienyt infotiskille, mistä haimme sen pois.)

Ruokailun aikana aikuisten pöydässä olimme kaikki yhtä mieltä siitä, minkä joku meistä puki sanoiksi: ”Kyllä nuo meidän lapset kaikki loppujen lopuksi ovat aika fiksua porukkaa.”

Kyllä näin on.

 

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta kaikille lapsille ja aikuisille, joiden kanssa olen koulussa saanut tehdä yhteistyötä. 

Hyvää kesää, syksyllä jatketaan!

 t. kouluvaari Mauri

Kouluvaarin kevätlukukausi juostiin päätökseen

Voi sitä riemumetelin ja kannustushuutojen määrää, mikä tiistaina täytti Urheilupuiston. Menossa olivat Turun koulujen alaluokkien perinteiset viestikarnevaalit. Ensin arvioin väärin, että osanottajia olisi satoja mutta tarkistettuani määrän järjestäjien nettisivuilta tajusin, että karnevaalit ovatkin keränneet paikalle tuhansia kilpailijoita! Tarkka lukumäärä oli jossakin 2400:n paikkeilla. Puistossa oli lisäksi tietysti paljon aikuisia, opettajia, järjestäjiä, kouluvaareja, Aarnen Tallin miehiä maastojuoksun ratavalvojina ja muutamia vanhempiakin jälkikasvuaan kannustamassa. Siis varmasti yli kolmetuhatta ihmistä viettämässä liikunnan riemujuhlaa aurinkoisessa mutta pikkuisen viileässä kevätsäässä.

Sukkulaviestissä voitto kotiin

Olin Syvälahden kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa ja taas sain olla voittajien joukossa! Viestikarnevaaleissa kilpailtiin luokittain muita kouluja vastaan. Kentällä lajit olivat sukkulaviesti ja maastojuoksu sekä katsomossa koulujen välinen kannustuskilpailu. Sukkulaviestijoukkueeseen kuului viisi poikaa ja viisi tyttöä. He juoksivat kukin noin 50 metrin osuuden. Ensin juostiin tiukat alkuerät, joista parhaat joukkueet pääsivät loppukilpailuun. Neljänsien luokkien sukkulaviestin loppukilpailun selvä voittaja kahden sekunnin erolla seuraavaan oli Syvälahden koulu. Joukkueessamme juoksivat Sara, Melissa, Randa, Elsa ja Josefiina sekä Emil, Juho, Oiva, Elias ja Oliver. Iloinen kuva voittajista mitaleineen on jo koulun Instagram-sivulla, joten jätän sen tästä nyt pois. Lämpimät onnittelut ja ylävitoset kultamitalisteille hienoista juoksuista!

Maastojuoksijat juoksivat joukkuekilpailuna Karikon lenkin hiukan lyhennettynä niin, että matkaa tuli kilometrin verran. Syvälahtelaisten juoksuvauhti oli huimaa mutta se ei siltikään ihan palkintosijoille asti riittänyt. Nelosluokkien poikien ykkösjoukkue sijoittui neljänneksi. Siinä juoksivat Emil, Oliver ja Juho. Neljäsluokkalaisten tyttöjen ykkösjoukkue tuli myös sarjassaan neljänneksi. Joukkueessa juoksivat Elsa, Josefiina ja Sara. Kolmasluokkalaisten tyttöjen sijoitus oli yhdeksäs (Sofia, Elvi ja Maria) ja poikien (Julius, Eino ja Kasper S.) sijoitus oli kahdestoista. Saavutukset ovat kaikki varsin mahtavia, sillä kaikissa näissä sarjoissa oli 34-39 joukkuetta juoksemassa.

Kolmas kilpailulaji oli siis kannustus. Siinä meillä ei ollut virallista joukkuetta ja ehkä siksi kannustuksen voitto menikin Yli-Maariaan. Ilman kannustusta eivät meidän kilpailijamme tietenkään jääneet. Suorituksensa jo tehneet tai sen alkua odottaneet Syvälahden urheilijat opettajien ja huoltajien kanssa pitivät katsomossa ja maastojuoksun radan varrella sen verran metakkaa ja tunnelmaa yllä, että sillä oli varmasti kirittävä vaikutus kaikkiin juoksijoihimme.

Yhteenvetona syvälahtelaisten niistä urheilutapahtumista, joissa olen ollut kevään aikana mukana, voi sanoa, että aika vahvaa ja vakuuttavaa tekemistä moneen muuhun kouluun verrattuna: Talvella voitettiin kolmosten luokkalätkässä, viime viikolla katukoriskisassa pärjättiin hienosti ja nyt voitettiin tai menestyttiin muuten upeasti juoksukilpailuissa. Ei huono!

Kalajuttuja

Bussimatkalla koululle juttelimme muun muassa kalastuksesta. Minulta kysyttiin suurinta kalansaalistani. Siinä ei paljon kertomista ollut pojalle, joka itse oli saanut kahden ja puolen kilon hauen. ”Muistaakseni olen joskus saanut tuon mittaisen ahvenen”, venyttelin peukaloa ja etusormeani mahdollisimman kauas toisistaan. Toinen poika kertoi saaneensa kaverin haukea vielä paljon suuremman lohen. Mukavia keskustelunaiheita tämmöiset pienet jutut, joiden puheeksi ottamiseen ei aikuisen mielestä juuri tuossa kohdassa ollut mitään erityistä syytä.

Opettajille jokakeväinen viestikarnevaali on mieluinen ja odotettu paitsi oppilaitten liikuntatapahtumana myös siksi, että siellä kaiken hulinan keskellä tapaa pitkästä aikaa opettajakollegoitaan Turun muista kouluista. Lyhyet kuulumiset ehtii aina vaihtaa. Tällaisia tapaamisia ei opettajilla monta kertaa vuodessa ole.

Kevään viimeinen

Tiistai oli tämän kevään viimeinen kouluvaaripäivä ja tämä on siitä syystä myös kevään viimeinen blogikirjoitukseni. Näitä on nyt yhteensä kaksikymmentä eli jokaisesta vaaripäivästäni olen löytänyt sellaista mielestäni mukavaa kirjoitettavaa, jonka olen toivonut kiinnostavan myös lukijoita. Useimmiten jutuillani on ollut useita kymmeniä lukijoita mutta onpa yhtä teksteistäni luettu jopa yli sata kertaa.

Muutamat täysin koulun ulkopuoliset lukijat ovat äänekkäästi olleet sitä mieltä, että kirjoittamisellani rikon kouluvaarien salassapitovelvollisuutta ja että kirjoittamiseni pitäisi kieltää. Minulla on kuitenkin koko ajan ollut koulun johdon ja opettajien selvä tuki ja kannustus tällä uudella tavalla kertoa koulun tapahtumista. Myös vanhempainyhdistykseltä on tullut mieluisia terveisiä. Koska noin 99,5 prosenttia lukijoistani on suhtautunut kirjoittamiseeni erittäin myönteisesti, jatkan tätä myös tulevana syksynä.

Nyt on kesäloman ja kiitosten aika:

Isot kiitokset kaikille teille, joita olen kevään mittaan kouluvaariaskareissani kohdannut. Te olette antaneet minulle paljon uusia, iloisia kokemuksia maailmasta, joka on täysin erilainen verrattuna omaan koulunkäyntiini noin kuusikymmentä vuotta sitten. Kiitokset kaikille kolmosnelosten ja ykköskakkosten oppilaille kaikesta, mitä olemme yhdessä tehneet. Yhteiset kiitokset Syvälahden koulun kaikille opettajille ja koko henkilökunnalle. Erityiskiitokset Ellille ja Vernalle sujuvasta ja innostavasta yhteistyöstä ja siitä, että olette rakentaneet uuden kouluvaarin työlle mielekästä ja mieluista sisältöä. Kiitokset myös kaikille lukijoilleni sekä kouluvaarikummilleni Reinolle, joka talvella minut tähän mukaan houkutteli.

Minusta tuntuu, että vanhenemiseni on juuri teidän kaikkien ansiosta pikkuisen hidastunut tänä keväänä.