Voi sitä riemumetelin ja kannustushuutojen määrää, mikä tiistaina
täytti Urheilupuiston. Menossa olivat Turun koulujen alaluokkien perinteiset
viestikarnevaalit. Ensin arvioin väärin, että osanottajia olisi satoja mutta
tarkistettuani määrän järjestäjien nettisivuilta tajusin, että karnevaalit
ovatkin keränneet paikalle tuhansia kilpailijoita! Tarkka lukumäärä oli
jossakin 2400:n paikkeilla. Puistossa oli lisäksi tietysti paljon aikuisia,
opettajia, järjestäjiä, kouluvaareja, Aarnen Tallin miehiä maastojuoksun
ratavalvojina ja muutamia vanhempiakin jälkikasvuaan kannustamassa. Siis
varmasti yli kolmetuhatta ihmistä viettämässä liikunnan riemujuhlaa aurinkoisessa
mutta pikkuisen viileässä kevätsäässä.
Sukkulaviestissä voitto kotiin
Olin Syvälahden kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa ja taas
sain olla voittajien joukossa! Viestikarnevaaleissa kilpailtiin luokittain
muita kouluja vastaan. Kentällä lajit olivat sukkulaviesti ja maastojuoksu sekä
katsomossa koulujen välinen kannustuskilpailu. Sukkulaviestijoukkueeseen kuului
viisi poikaa ja viisi tyttöä. He juoksivat kukin noin 50 metrin osuuden. Ensin
juostiin tiukat alkuerät, joista parhaat joukkueet pääsivät loppukilpailuun. Neljänsien
luokkien sukkulaviestin loppukilpailun selvä voittaja kahden sekunnin erolla
seuraavaan oli Syvälahden koulu. Joukkueessamme juoksivat Sara, Melissa, Randa,
Elsa ja Josefiina sekä Emil, Juho, Oiva, Elias ja Oliver. Iloinen kuva
voittajista mitaleineen on jo koulun Instagram-sivulla, joten jätän sen tästä
nyt pois. Lämpimät onnittelut ja ylävitoset kultamitalisteille hienoista
juoksuista!
Maastojuoksijat juoksivat joukkuekilpailuna Karikon lenkin
hiukan lyhennettynä niin, että matkaa tuli kilometrin verran. Syvälahtelaisten
juoksuvauhti oli huimaa mutta se ei siltikään ihan palkintosijoille asti
riittänyt. Nelosluokkien poikien ykkösjoukkue sijoittui neljänneksi. Siinä juoksivat
Emil, Oliver ja Juho. Neljäsluokkalaisten tyttöjen ykkösjoukkue tuli myös
sarjassaan neljänneksi. Joukkueessa juoksivat Elsa, Josefiina ja Sara. Kolmasluokkalaisten
tyttöjen sijoitus oli yhdeksäs (Sofia, Elvi ja Maria) ja poikien (Julius, Eino
ja Kasper S.) sijoitus oli kahdestoista. Saavutukset ovat kaikki varsin mahtavia,
sillä kaikissa näissä sarjoissa oli 34-39 joukkuetta juoksemassa.
Kolmas kilpailulaji oli siis kannustus. Siinä meillä ei ollut
virallista joukkuetta ja ehkä siksi kannustuksen voitto menikin Yli-Maariaan.
Ilman kannustusta eivät meidän kilpailijamme tietenkään jääneet. Suorituksensa
jo tehneet tai sen alkua odottaneet Syvälahden urheilijat opettajien ja
huoltajien kanssa pitivät katsomossa ja maastojuoksun radan varrella sen verran
metakkaa ja tunnelmaa yllä, että sillä oli varmasti kirittävä vaikutus kaikkiin
juoksijoihimme.
Yhteenvetona syvälahtelaisten niistä urheilutapahtumista,
joissa olen ollut kevään aikana mukana, voi sanoa, että aika vahvaa ja
vakuuttavaa tekemistä moneen muuhun kouluun verrattuna: Talvella voitettiin
kolmosten luokkalätkässä, viime viikolla katukoriskisassa pärjättiin hienosti
ja nyt voitettiin tai menestyttiin muuten upeasti juoksukilpailuissa. Ei huono!
Kalajuttuja
Bussimatkalla koululle juttelimme muun muassa kalastuksesta.
Minulta kysyttiin suurinta kalansaalistani. Siinä ei paljon kertomista ollut
pojalle, joka itse oli saanut kahden ja puolen kilon hauen. ”Muistaakseni olen
joskus saanut tuon mittaisen ahvenen”, venyttelin peukaloa ja etusormeani
mahdollisimman kauas toisistaan. Toinen poika kertoi saaneensa kaverin haukea
vielä paljon suuremman lohen. Mukavia keskustelunaiheita tämmöiset pienet
jutut, joiden puheeksi ottamiseen ei aikuisen mielestä juuri tuossa kohdassa
ollut mitään erityistä syytä.
Opettajille jokakeväinen viestikarnevaali on mieluinen ja
odotettu paitsi oppilaitten liikuntatapahtumana myös siksi, että siellä kaiken
hulinan keskellä tapaa pitkästä aikaa opettajakollegoitaan Turun muista
kouluista. Lyhyet kuulumiset ehtii aina vaihtaa. Tällaisia tapaamisia ei opettajilla
monta kertaa vuodessa ole.
Kevään
viimeinen
Tiistai oli tämän kevään viimeinen kouluvaaripäivä ja tämä on
siitä syystä myös kevään viimeinen blogikirjoitukseni. Näitä on nyt yhteensä
kaksikymmentä eli jokaisesta vaaripäivästäni olen löytänyt sellaista mielestäni
mukavaa kirjoitettavaa, jonka olen toivonut kiinnostavan myös lukijoita. Useimmiten
jutuillani on ollut useita kymmeniä lukijoita mutta onpa yhtä teksteistäni
luettu jopa yli sata kertaa.
Muutamat täysin koulun ulkopuoliset lukijat ovat äänekkäästi
olleet sitä mieltä, että kirjoittamisellani rikon kouluvaarien
salassapitovelvollisuutta ja että kirjoittamiseni pitäisi kieltää. Minulla on
kuitenkin koko ajan ollut koulun johdon ja opettajien selvä tuki ja kannustus tällä uudella tavalla kertoa koulun tapahtumista. Myös vanhempainyhdistykseltä on
tullut mieluisia terveisiä. Koska noin 99,5 prosenttia lukijoistani on suhtautunut
kirjoittamiseeni erittäin myönteisesti, jatkan tätä myös tulevana syksynä.
Nyt on
kesäloman ja kiitosten aika:
Isot kiitokset kaikille teille, joita olen kevään mittaan
kouluvaariaskareissani kohdannut. Te olette antaneet minulle paljon uusia,
iloisia kokemuksia maailmasta, joka on täysin erilainen verrattuna omaan
koulunkäyntiini noin kuusikymmentä vuotta sitten. Kiitokset kaikille
kolmosnelosten ja ykköskakkosten oppilaille kaikesta, mitä olemme yhdessä
tehneet. Yhteiset kiitokset Syvälahden koulun kaikille opettajille ja koko
henkilökunnalle. Erityiskiitokset Ellille ja Vernalle sujuvasta ja innostavasta
yhteistyöstä ja siitä, että olette rakentaneet uuden kouluvaarin työlle
mielekästä ja mieluista sisältöä. Kiitokset myös kaikille lukijoilleni sekä kouluvaarikummilleni
Reinolle, joka talvella minut tähän mukaan houkutteli.
Minusta tuntuu, että vanhenemiseni on juuri teidän kaikkien
ansiosta pikkuisen hidastunut tänä keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti