Positiivinen merkintä

Kaikki oppilaat ja vanhemmat varmasti haluavat, että kotiin tulee oppilaista kodin ja koulun välisen Wilma-viestijärjestelmän kautta mahdollisimman paljon positiivisia merkintöjä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppilas on alkanut usein onnistua siinä, missä aikaisemmin on mennyt vähän takkuisemmin, hän huolehtii tavaroistaan tarkemmin kuin ennen tai että hän on ryhmässä paremmin mukana. Tänään positiivinen merkintä tuli.

Aamulla matikantunnin loppupuolella olin yhden tytön vieressä seuraamassa ja auttamassa, kun hän opetteli sitä, miten sulkumerkit vaikuttavat laskujärjestykseen ja laskun lopputulokseen. Parin tehtävän jälkeen sulkumerkkien salaisuus selvisi hänelle ja loput hän osasi laskea kaikkine välivaiheineen aivan oikein. Sanoin hänelle muutaman kannustavan sanan ja kerroin Verna-opettajallekin, joka oli tullut pöytäämme kannettavan tietokoneensa kanssa, että täällä edistytään nyt todella hienosti. Verna lähetti saman tien oppilaan kotiin Wilma-viestin, positiivisen merkinnän siitä, että koulussa laskutehtävät sujuvat nyt oikein hyvin. Samalla Verna heitti minulle vitsinä, että harmi, kun vaarilla ei ole Wilman käyttäjätunnuksia. Muuten voisi ehkä minullekin joskus kirjata jonkun positiivisen merkinnän. Noin kolme sekuntia myöhemmin sain laskunsa osanneelta tytöltä käteeni pienen post-it -viestilapun, johon hän oli kirjoittanut: ”Positiivinen merkintä”.  ”Nyt sinulla sellainen on”, hän sanoi kasvot vielä oppimisen iloa loistaen.

Tuollaista odottamatonta ja vilpitöntä hyvää palautetta on vaikea ottaa liikuttumatta vastaan. Onneksi osasin sanoa ”kiitos”. Omasta mielestäni olin vain pikkuisen auttanut häntä alkuun sulkumerkkien ihmeellisessä maailmassa. Itse hän oli kaikki tehtävät ratkaissut, yhtään oikeata vastausta en hänelle ollut kertonut. Ehkäpä juuri tuo pieni alkutukeni ja kannustukseni hänelle olikin ollut juuri se juttu, mikä häneltä enää puuttui sulkumerkkien arvoituksen selvittämiseksi. Tätä on mielestäni kouluvaarin ”työ” parhaimmillaan. Tällaisissa oivaltamisen hetkissä haluan olla mukana.

Kiinnitin saamani positiivisen merkinnän kaulassani roikkuvaan kouluvaari-tunnukseeni ja esittelin sitä mielelläni. Myös kotona kaivoin sen ensimmäiseksi repustani ja kerroin, mistä se oli tullut. Kaiken huipuksi illalla vielä koulun vanhempainkokouksessa kerroin tämän tarinan pääpiirteittäin kolmosnelosten vanhemmille ja esittelin saamaani merkintää. Tosin se siinä vaiheessa oli jo pikkuisen nuhraantunut ja ryppyinen. Kotona se on minulla nyt tallessa muitten kouluvaarimuistojen joukossa.

Tapahtuiko tänään jotain muutakin? Tapahtui toki. Kolmosilla oli kuvaamataidon tunnilla aiheena luonto todella läheltä nähtynä. Apuvälineeksi annettiin jokaiselle luuppi, jolla esimerkiksi kasvin lehden yksityiskohdat näkyivät selvästi.  Aihe oli selvästi mieluinen ja monet keskittyivät todella huolellisesti piirtämään löytämäänsä aihetta. Tässä kuviani kuvaamataidon tunnilta:

Niin, ja illalla siis menin kouluun vielä uudestaan, kun oli se vanhempainilta. Tältä näytti koulun aulassa vähän ennen tilaisuuden alkua, meillähän sisällä liikutaan sisäkengillä, kenkäsuojilla tai sukkasilllaan: