Uusi lukuvuosi alkoi – kouluvaari jäi luokalleen

Tässä bloginpitäjä itse omassa
ekaluokan kuvassaan
Saramäen koulussa syksyllä 1954.

Kääntyessäni aamulla isolta tieltä kohti Syvälahden koulua tuli mieleni iloiseksi: Nyt tämä taas alkaa, tämä kouluvaarina häärääminen. Varmaan vähän jännitinkin, niin kuin koulun oppilaista ainakin ne pienimmät, jotka tänään olivat isänsä tai äitinsä saattamina aloittamassa opintietään. Vähän ennen yhdeksää monet vanhemmista ottivat lapsestaan vielä sen valokuvan, mitä katsellaan sitten vuosien jälkeen ylioppilasjuhlissa ja muissa valmistujaisissa: ”Ensimmäinen koulupäiväsi”.

Itse olin keväällä jäänyt luokalleni mutta niin olin toivonutkin. Silloin oli sovittu, että syksyllä jatkaisin uusien kolmosnelosluokkalaisten vaarina samojen opettajien, Ellin ja Vernan apuna. Nyt lukuvuoden alkaessa oli tämä opettajaryhmä saanut vielä kolmannenkin jäsenen. Viime vuonna ykkösiä ja kakkosia opettanut Micke tuli nyt kolmosnelosten opettajaksi. Kaikilta heiltä sain tänään luvan, että saan heistä blogissani kertoa nimeltä mainiten.

Mutta missä on Aapeli?

Koulunkäynninohjaajia meillä on kaksi, niin kuin viime vuonnakin. ”Mutta missä on Aapeli?” huomasi yksi pojista kysyä kesken kaiken. Opettajat tiesivät kertoa, että viimevuotinen, kovin tykätty koulunkäynninohjaaja Aapeli oli tiukkojen karsintojen jälkeen hyväksytty opiskelijaksi haluamaansa opiskelupaikkaan Raumalle. Hänestä tulee opettaja ja ehkä näemme hänet joskus tulevina vuosina vielä Syvälahdessakin. Minäkin olin Aapelin opiskelupaikasta iloinen, miehellä tuntui kyllä olevan eväitä hyväksi opettajaksi.

Tutustutaan, opastetaan

Aamupiirissä, aamun ensimmäisessä yhteisessä kokoontumisessa, muisteltiin ensin mennyttä kesää. Puhua ei saanut mutta peukkua nostamalla vastasi kyllä, kun me aikuiset vuorotellen kyselimme oppilailta kesän tapahtumista. No eihän se peukuttaminen ihan hiljaisuudessa tapahtunut mutta monta peukkua aina nousi, kun kysyttiin jäätelön syömisestä, uimisesta, huvipuistoissa käymisestä, matkustamisesta, mökillä käymisestä ja mitä nyt kaikkea kesällä voikaan kuvitella tehtävän.

Sitten olikin oppilaitten vuoro kysyä aikuisilta. Piinapenkki-leikin tässä versiossa oppilaat saivat kysyä meiltä jokaiselta vuorollamme ihan mitä halusi, jotta oppisi tuntemaan meidät paremmin. Lempiruoat, -eläimet, -värit ja -elokuvat tietysti kysyttiin mutta niiden lisäksi minä sain vastata esimerkiksi kysymyksiin suosikkikäyttöjärjestelmästäni (iOS vai Android?) ja suosikkivarustamostani (Viking vai Silja?). Muilta kysyttiin myös suosikkitubettajista ja -peleistä.

Luokalle oli tullut muutamia uusia oppilaita. Jotkut olivat siirtyneet Turun muista kouluista mutta joukossa oli myös muualta tänne muuttaneita. Heille kaikille valittiin opastajakummit, jotka näyttivät uusille esimerkiksi sen, miten ruokalassa toimitaan ja miten välitunnilla ollaan kavereitten kanssa. Vapaaehtoisista opastajiksi halukkaista ei ollut pulaa.

Kuka olen? Mitä odotan?

Päivän tärkein tehtävä oli piirtää itsestä kuva ja kirjoittaa paperille ajatuksia siitä, kuka minä olen ja mitä odotan alkaneelta lukuvuodelta. Tehtävää ei suinkaan tarvinnut tehdä tyhjälle aaneloselle, vaan Vernan taiteellinen käsi oli luonut pohjaksi smoothie-purkin kuvan ja sen ympärille juoman ainekset, erilaiset hedelmät ja vihannekset. Päärynään kirjoitettiin täydennys lauseeseen ”Haluaisin muiden tietävän minusta…”, kirsikoihin ”kolme mahtavinta asiaa minusta…” ja niin edelleen. Purkin kylkeen kun sai sitten piirretyksi omakuvan ja kaiken vielä kauniisti väritetyksi niin valmista tuli.

Keskeneräisiä jäi paljon ja työtä jatketaan tulevina päivinä. Lopputulokset säilytetään koko lukuvuoden ajan näkyvillä torimme ilmoitustaululla. Ei ollut helppo tehtävä, ajattelin askareita seuratessani.  

Otin oman paperini kotiin ja yritän saada sen viikon aikana valmiiksi. Saa nähdä, millainen smoothie minusta syntyy! Banaaniin tiedän jo vastauksen ”Uusi asia, jonka toivon oppivani” on oppia muistamaan mahdollisimman monen oppilaan nimi. Helppo juttu, eihän heitä ole kuin kuutisenkymmentä! Kevään jäljiltä muistan jo 4 -5 nykyisen nelosluokkalaisen nimen, kolmosista en yhtään.