Uusi kouluvaari tulee, vanhalla oli synttärit

  

Kouluvaarien määrä Syvälahdessa kaksinkertaistuu

Aiemmin olen täällä Syvälahdessa ollut koulun ainoa kouluvaari mutta lähiviikkoina tilanne muuttuu. Haarlan kouluvaari Reino Hurri, joka minutkin on saanut innostumaan tästä mukavasta vapaaehtoistyöstä, tuli viime torstaina mukaan, kun hänen löytämänsä uusi kouluvaari Eero tuli kouluumme tutustumaan. Tarkoituksena on, että uusi vaari alkaa toimia viitoskuutosluokkalaisten kanssa ja minä pysyn edelleen kolmosnelosten joukossa. Eeron viikonpäivä ja aloittamisajankohta sovitaan lähiaikoina.

Rehtorin työhuoneessa apulaisrehtori Marko otti uuden kouluvaarin sekä Reinon ja minut vastaan ja kertoi meille Syvälahden koulusta. Keskustelun jälkeen kiertelimme talossa, josta löytyi vielä minullekin uusia paikkoja. 

Koulun tiloissa kierrellessämme puhelimeni soi. Elli-ope siellä kyseli minua kouluvaarin hommiin eli viemään yhtä kolmasluokkalaisten ryhmää kirjastoon hakemaan eskarilaisille sopivaa luettavaa. Jätin Markon, Eeron ja Reinon jatkamaan tutustumiskierrostaan ja ryhdyin tuttuihin vaarintöihini.

Lainasin itsekin yhden kirjan. Sain lukea sen pojalle, joka oli aika hiljainen mutta keskittynyt kuuntelija. Hän seurasi tarkkaan Viirun ja Pesosen kesäisiä touhuja. Näin tulee välillä olleeksi kouluvaarina jo pienille esikoululaisillekin. Mukavaa sekin.

Synttärien rääppiäiset

Sunnuntaina olleen syntymäpäiväni jälkeisenä torstaina vietettiin kolmosnelosten kanssa synttärieni rääppiäisiä. Tämä sana ei näille noin kymmenvuotiaille ollut tuttu mutta kerroin, mitä se tarkoittaa: Tarjoilua, jossa varsinaisen juhlapäivän jälkeen tuleville vieraille tarjotaan, mitä juhlista on sattunut jäämään. Meidän pienistä synttärikahveistamme ei tosin ollut jäänyt mitään tarjottavaa kuudellekymmenelle koululaiselle, joten olin käynyt varta vasten kaupassa ostamassa heille karkkeja ja pillimehuja.

Kerroin lapsille myös, miten minun lapsuudessani koulussa syntymäpäiväsankareita muistettiin.  Se oli nopeasti kerrottu: Ei mitenkään. Myöskään mitään erillisiä kaverisynttäreitä ei silloin ollut tapana järjestää. Kotiin saattoi kyllä serkkutyttö tulla isänsä ja äitinsä kanssa kylään ja tuoda jonkin pienen lahjan tullessaan. Nyt minun kunniakseni ”ammuttiin isoja raketteja” ja laulettiin onnittelulaulukin kahdella kielellä. Näin tehdään luokassa aina, kun jollakin sattuu syntymäpäivä olemaan. Tämä oli ensimmäinen kerta 73 vuoteen, kun minun synttäreitäni on missään koulussa juhlittu. Mukava hetki, josta Elli-ope on laittanut Syvälahden instaankin muutaman kuvan.

Orava talvimaisemassa

Piirrä oravan näköinen orava!

Kolmasluokkalaisten kuvataiteen tunnilla oppilaille annettiin tehtävä, joka ainakin minulle olisi ollut melko ylivoimainen: ”Piirrä lyijykynällä jokin Suomen luonnossa talvella elävä eläin niin, että se on mahdollisimman oikean, luonnollisen näköinen. Taustaksi talvimaisema.” Padista sai hakea sopivia kuvia malliksi. Suosikkihahmoiksi osoittautuivat orava, kettu ja saukko. Verna-ope korosti, että nyt tavoitteena on oppia näkemään mittasuhteita, muotoa ja asentoa. Jalkojen ja hännän tulee olla oikean mittaiset ja paksuiset sekä liittyä vartaloon niin kuin oikealla eläimellä. Piirretyn oravan tulee siis olla oikean oravan näköinen, ei vain vähän sinne päin.

Itse olen aina ollut huono piirtäjä, mutta aihe jäi hiukan houkuttelemaan: Kokeilenpa tätä kotona! Olen ollut sitä mieltä, että piirtämisen lahja ihmisellä joko on tai sitä ei ole. Minulle sitä lahjaa ei ole suotu. Tai sitten olen vain harjoitellut liian vähän…

”Haluaisin olla hyvä koulussa”

Tällainen huokaus pääsi yhdeltä oppilaalta, joka oli koulupäivänsä päätteeksi jäänyt läksyparkkiin matematiikan tehtäviä tekemään. Läksyparkki tarkoittaa rauhallista tilaa jossakin luokkahuoneessa, minne voi koulupäivän päätyttyä jäädä vapaaehtoisesti tekemään läksyjään, jotta ne eivät sitten kotona häiritse vapaa-ajan viettoa. Läksyparkkiin jäämiseen voi myös tulla komento opettajalta, jos läksyt ovat jääneet tekemättä. Olin kerran aikaisemminkin valvonut läksyparkin alkamista ja huomannut, että vapaaehtoisia läksyjen tekijöitä oli paikalla enemmän kuin sinne komennettuja.

Tämä huokaus paremmasta koulumenestyksestä tuli nyt selvästi aivan sydämen pohjasta ja jäinkin oppilaan kanssa asiasta hetkeksi keskustelemaan. Vaikka hän nyt tekikin matikantehtäviä, niin omasta mielestään hänellä varsinaisesti vaikeaa oli eräässä toisessa aineessa. Tunnistamisen välttämiseksi jätän nyt kertomatta keskustelumme tarkemman sisällön mutta päätin sopivissa tilanteissa aina kysellä häneltä hänen edistymisestään ja kannustaa häntä kohti tavoitettaan. Kyllä hänellä siihen mahdollisuuksia on.