Kouluvaari etäoppitunnilla!

”Haluaisitko joskus tulla etätunnille mukaan?”

Näin kysyen vastasi Elli-ope, kun olin lähettänyt hänelle, Vernalle ja Mickelle pienen kannustusviestin opettajien tärkeästä työstä ja jaksamisesta poikkeusoloissa. Totta kai halusin, ajattelin että voi siinä kouluvaarillekin jokin uudenlainen rooli löytyä. Sain ohjeet Zoom-sovelluksen lataamiseksi ja siihen, miten liityn kokoukseen mukaan sitten, kun se alkaa.

Tästä se alkoi!

H-hetki koitti perjantaina klo 10.00. Istuin kotona työpöytäni vieressä ja pienen alkusähläykseni jälkeen sain naamani näkymään ja ääneni kuulumaan myös Ellin näytöllä. Kaikki oppilaatkin olivat jo mukana omilla laitteillaan. Lukujärjestyksen mukaisesti alkamassa oli neljäsluokkalaisten ympäristöopin tunti. Oman vanhentuneen kouluaikaisen terminologiani mukaan sitä olisi kutsuttu maantiedon tunniksi. Opetuksen aiheena oli Islanti, sen luonto, elinkeinot ja pääkaupunki Reykjavik.

Oppitunti eteni sujuvasti. Vuoropuhelu opettajan ja oppilaitten välillä kulki takeltelematta, ohjelmaa oli jo hyvin opittu käyttämään ja opetus eteni mielestäni ihan niin kuin se olisi normaalissa luokkaopetustilanteessakin mennyt. Isolla ruudulla oli kuva oppikirjan asianomaisesta sivusta ja pikkuruudussa oli joko opettaja tai se oppilas, joka kulloinkin oli äänessä.  Muistin, että ystävänpäivän aikoihin olin kuvannut näitä oppilaita muun muassa sanalla ”hyväpäinen”. Käsitykseni vahvistui entisestään.

Varsinaisen oppitunnin aikana minun roolini ainakin tällä ensimmäisellä kerralla oli vain seurata opetusta ja tutustua tämän Zoom-sovelluksen käyttöliittymään, oppia sulkemaan ja avaamaan mikrofonini aina tarpeen mukaan. Mikkini sai kyllä opettajakin auki omalta koneeltaan. 

Aivan oppitunnin lopussa, kun läksyt oli jo annettu, sain kertoa omista kuulumisistani. Kuvailin, mitä olemme tämän nyt jo kolmisen viikkoa kestäneen kotonaolon aikana tehneet (olemme toistaiseksi pysyneet terveinä molemmat, siivonneet ja pesseet ikkunoita, Raili hoitanut ruokapuolen ja valmistellut tarjottavia kevään ylioppilasjuhliinkin, kaksi kertaa on käyty kaupassa, hiljaisessa Kupittaan City-Marketissa kymmenen jälkeen illalla, melkein joka päivä yli tunnin kävelylenkeillä pitkin metsäpolkuja tai hiljaisia katuja, minä olen opetellut käyttämään uutta kameraani ja erityisesti torstaisin olen kaivannut kouluvaaripäiviäni…) Sitten meille varattu 40 minuutin kokousaika tulikin yhtäkkiä täyteen ja yhteys katkesi, onneksi kaikki oppilaille tärkeät asiat olivat jo ennen puheenvuoroani tulleet käsitellyiksi.

Zoom-ohjelman ilmaisversiossa on rajoituksena kokouksen maksimikesto 40 minuuttia. Se selvisi minulle vasta, kun yhteys katkesi. Pahoittelin tunnin jälkeen Ellille höpötystulvaani, jonka takia tunnin päätössanat jäivät häneltä kesken. Kävin jälkeen päin katsomassa, mitä ohjelmasta sen kotisivuilla kerrotaan. Sieltä löysin tiedon, jonka mukaan opetuskäytössä tästä sovelluksesta poistetaan väliaikaisesti tuo 40 minuutin rajoitus niissä kouluissa, joitten opetustyöhön koronavirus vaikuttaa. ”Jos sinun koulusi ei vielä ole saanut tätä uutta ominaisuutta, paina tästä napista”, sanottiin tiedotteessa. Otin ilmoituksesta kuvan, jonka lähetin Ellille.  Se oli hänelle uusi tieto. Ehkä sen välittämällä sain jotakin hyvitystä liian pitkille päätöspuheilleni.

Kyllä kai, koska uusiakin etäoppituntikutsuja minulle luvattiin lähettää…