Vähän erilainen joulunäytelmä
 |
| Uusia käänteitä tutussa tarinassa. |
Lukutunnilla ei nyt treenattukaan tavallista peruslukutaitoa, vaan tavoitteet olivat korkeammalla: Kolmosnelosten joulujuhlan näytelmän pohjaksi olivat opettajat valinneet tutun tarinan Isosta Pahasta Sudesta ja kolmesta pienestä jouluporsaasta. Aihe oli annettu oppilaitten jatkokäsittelyyn. Kertomukseen olikin ilmestynyt useita lisähenkilöitä, mm. Shrek ja räppäriryhmä sekä uusia, jännittäviä juonenkäänteitä. Näytelmässä on kaksi kertojapoikaa. Pojat harjoittelivat omia vuorosanojaan ja itse koetin vuorollani eläytyä esittämään kaikkia muita hahmoja, mm. vihaista tiilikauppiasta, äitiporsasta ja pahaa sutta. Olimme aluksi harjoitelleet koko luokan kanssa Petteri Punakuonoa eikä meillä siten ollut ihan koko tuntia enää käytettävissä mutta kahteen kertaan ehdimme kyllä näytelmän käydä läpi. En kerro sen enempää juonipaljastuksia mutta yhden kyllä: Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kouluvaari kielikylvyssä
Puukäsitöitten
tunnin lopussa minulle opetettiin kieltä, jota en ennestään osannut sanaakaan
(enkä kyllä harjoituksen jälkeenkään). Yksi ryhmän tytöistä sanoi minulle ohi
kulkiessani jotakin vekkuli pilke silmissään. Äänen sävystä päättelin, että hän
kysyi jotakin. Mitä sanoit, kysyin häneltä ja hän sanoi tuon saman sanan
uudestaan. Se oli hänen omaa äidinkieltään. Sitten hän kehotti minua toistamaan
sanan hänen perässään. Lausuin sanan niin kuin sen olin kuullut mutta ei se
varmaan ihan oikein mennyt, niin paljon tyttöä lausumiseni nauratti. Koska hänellä
oli puolivalmiit puujalat käsissään, niin arvasin lopulta, mitä hän tarvitsi. ”Maalarinteippiä?”
Se oli oikein. Teippiä tarvitaan puutöissä oman työn merkitsemiseen, eikä
teippirullaa näkynyt missään. Jostakin sitä sitten löysin ja päivän
kielikylpyni oli ohi.
Nuori fiksu harjoittelija
Meillä oli
tet-harjoittelijana ( = TyöElämään Tutustumassa) 15-vuotias Kalle St. Olofskolanin
yhdeksänneltä luokalta. Uskallan ilman lupaa kirjoittaa hänen nimensä tuohon
julki, koska hän suoriutui tutustumisestaan erinomaisesti. Aikuisten kanssa hän
osasi keskustella asiallisesti ja hän osasi kysyä asioista tavalla, joka kertoi
aidosta kiinnostuksesta. Mutta erityisen mukavaa oli seurata, kuinka hän
käsityötunnilla sai mutkattomasti kontaktin meidän oppilaisiimme, kun he
yhdessä esimerkiksi miettivät työstettävien puupalojen kiinnitystapoja
höyläpenkkiin. Kalle kertoi itsekin mielellään tekevänsä käsitöitä. Hyvä
tyyppi!
Luostarivuoren tarinat ja rakennukset kiinnostivat lapsia varsin paljon.
Opas veti kierroksen lapsille sopivalla tavalla.
Jouluvalmisteluja Luostarinmäellä
Syyslukukauden viimeisenä kouluvaaripäivänä kävimme Luostarinmäellä sen entisajan asukkaitten jouluvalmisteluihin tutustumassa. Kymmenen asteen pakkasessa kuljimme talosta toiseen. Oppaan perässä kävimme muun muassa suutarin, merimiehen ja muurarin kodeissa sekä hevostallissa, jossa oli melkein oikea hevonen. Muutaman oppilaan mielestä tallin hajutehoste oli ehkä vähän liioiteltu, kun vaikutti ihan siltä, että siellä olisi ollut sitä itseään lattialla.
Erilaisista kätköistä löysimme tonttujen antamien vihjeitten perusteella entisajan jouluvalmisteluista tietoa, mitä opas sitten täydensi. Kierroksen loputtua oppaamme Eeli kiitteli lapsia aktiivisesta kyselemisestä, ja me kaikki saimme Luostarinmäen tontuilta joululahjaksi merimiehen talon paperisen pienoismallin kotona koottavaksi.
Patterihevonen?
Matkalla Luostarinmäelle kuulin bussissamme mielestäni mainion arvoituksen:
- Tiedätkö,
miksi hevonen halusi itselleen patterit?
- ???
- No
tietenkin siksi, että se halusi olla virtahepo!
Hyvän
mielen hetkiä
Kohta jää korttelimme joulukuusi
ihan yksinään joulua viettämään.
Yksi pojista
Luostarinmäellä ei huolinut hänelle tarjottua pienoismallimateriaalia, vaan
ilmoitti: ”Minulla on se jo. Myöhästyin aiemmin oman ryhmäni retkeltä mutta
minulle tuotiin tuo koottava kouluun. Siksi en enää ota toista.” Rehellisyys
maan perii, sehän tiedetään.
Marraskuisessa
jutussani oli kertomus hauskimmasta matematiikantunnistani ikinä. Siinä pelasin
yhden tavallisesti aika hiljaisen tytön kanssa noppapeliä, jossa hänkin
innostui kovasti nauramaan ja juttelemaan kanssani. Tänään, kun näin hänet
aamulla, hänellä oli minulle heti tärkeätä asiaa: Iloisin silmin hän kertoi,
että yksi koulunkäynninohjaajistamme oli näyttänyt hänelle tuon tekstini ja he
olivat siitä kai jotain jutelleetkin. ”Kiva, että kirjoitit, kiitos siitä.”
Juuri ennen
kotiinlähtöäni tänään Ulla-ope antoi minulle sisällöltään hyvänmakuisen
joulumuistamisen (syötävää, ei juotavaa). Mukana oli kaunis joulukortti, jonka
kaksi Ullan nimeltä mainitsemaa tyttöä oli kaikkien puolesta askarrellut. Kortin
kääntöpuolelle he olivat kirjanneet etunimeni kirjaimilla alkavia
ominaisuuksia, jotka heidän mielestään kuvasivat minua. En jäljennä niitä tähän
mutta vihjeeksi voin sanoa: Kyllä on kivaa taas tammikuussa jatkaa näitä
kouluvaaritouhuja, kun minusta noin nätisti ajatellaan.
Oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille!
t.
kouluvaari Mauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti