Kouluvaari hämmentyy, kaksi kertaa päivässä

Kolmasluokkalaiset olivat viikon aikana saaneet kirjeensä valmiiksi. Niin kuin viimeksi oli puhetta, harjoituskirjeet oli kirjoitettu jollekin oppilaan itse valitsemalle koulussa toimivalle aikuiselle, ei kaverilta kaverille. Minulle oli vihjattu, että saattaisin minäkin olla kirjeen saajien joukossa. Ja kyllä olinkin! 

Jokainen minulle kirjoittanut kävi vuorollaan tuomassa kirjeensä käteeni. Kirjeitä vain tuli ja tuli. Lopulta olin kuin ”Maajussille morsian” -ohjelman päähenkilö ällistyneenä isoa kirjepinoani ihmettelemässä. Luokan noin kolmestakymmenestä oppilaasta melkein kaksikymmentä oli osoittanut kirjeensä minulle! Onneksi olin kirjoittanut kotona valmiin vastauskirjeen. Aidosti hämmentyneenä kaivoin kirjeeni esille ja sain sen luetuksi luokalle ääneen:

”… Minulle kuuluu hyvää: Tykkään olla kouluvaarina juuri sinulle ja kaikille sinun luokkasi oppilaille. Olen huomannut, että sinä olet enimmäkseen iloinen ja hyväntuulinen ja teet koulutehtäväsi innostuneesti ja huolellisesti. Koeta säilyttää reipas ”tekemisen meininki”, vaikka tehtävät joskus tylsiltä tai vaikeilta tuntuisivatkin… Toivon, että kouluvaarina osaan olla sinulle avuksi ja iloksi koulutyössäsi…”

Onko kivaa olla kouluvaari?

Mitä lapset sitten minulle kirjoittivat? Lempiruokia ja kivoimpia kouluaineitani koskevien peruskysymysten lisäksi monilla oli muutakin asiaa:

”Moi! Mauri. Mitä kuuluu? Onko kivaa olla kouluvaari? Olet hyvä sellainen. Minusta oli kivaa, kun näytit kuviasi. Hyvää kevättä! Ystävällisin terveisin [Etunimi] 3lk.”

”Minulla on ollut hauska päivä. Olen leikkinyt kavereiden kanssa, entä sinä? Pelaatko sinä jotain lautapelejä? Terveisin [Etunimi].”

”Oot paras.” Siis mihin verrattuna? Olen Syvälahden ainoa kouluvaari!

”Minun koulu on tosi mukava…Minun päivä oli tosi kiva. Hyvää pääsiäistä. Terveisin [Etunimi].”

”Ja muuten, kuinka vanha olet? Minä olen 9 v…Ai niin, mitä sinä harrastat? Minä tykkään lukea kirjoja, entä sinä?... P.S. Olet mukava kouluvaari.

”Minusta oli mukavaa, että kerroit kouluajoistasi, iloisin terveisin [Etunimi].”

”Voisitko tulla kertomaan lisää tarinoita meille joskus. Olisi hauskaa, jos kertoisit sukulaisistasi... Iloisin terveisin [Etunimi]”

Vieläkin hämmennyn ja liikutun, kun kotona luen näitä kirjeitä. Monet olivat todella nähneet vaivaa paitsi sisällön myös ulkoasun suhteen. Sydämenkuvia, tähtiä ja muita koristeita oli piirretty sekä kirjeeseen että postimerkiksi. Kaikki kirjeet talletan tärkeitten muistojeni joukkoon.

Tuo äidinkielen tunti oli kyllä yksi minun tähänastisen kouluvaariurani tähtihetkistä ja jää pysyvästi mieleen.

Rehtorille unohduksesta kertomassa

Välitunnilla kävin rehtorille tunnustamassa, että olin unohtanut yhden häneltä saamani tehtävän. Tai en kokonaan unohtanut, olin minä sitä vähän helmikuussa aloittanut ja vasta sitten unohtanut. Ensimmäisen tapaamisemme yhteydessä viime tammikuussa hän oli pyytänyt minua keräämään Syvälahden talon historiaan liittyvää materiaalia jonkinlaista historiakoostetta varten, esimerkiksi koulun aulaan kertomaan paikan menneisyydestä.

Nyt näytin hänelle ja apulaisrehtorille, mitä materiaalia olin talvella löytänyt: Koossa oli Syvälahden talon esittely jostakin Hirvensalon historiakirjasta, vanhimman rippikirjan sivu vuosilta 1687-1710, sanomalehtiuutisia tulipaloista, jotka kahteen kertaan ovat pahasti polttaneet Syvälahden rakennuksia, onnittelukirjoitus Antti Syvälahdelle, joka vuonna 1925 oli täyttänyt 75 vuotta ja muuta sekalaista. ”Oikeansuuntaista materiaalia, jatka vain kaivamista”, oli rehtorien kommentti. Lupasin haeskella lisää.

Kyllä nolotti, kun voitin kaikki

Musiikkitunneilla osallistuin ensin nelosten, sitten kolmosten kanssa Kahoottiin (kahoot.it), joka on opetuskäyttöön tarkoitettu netin kautta toimiva tietokilpailualusta. Se oli oppilaille tuttu, itse osallistuin ensimmäistä kertaa. Koska musiikkitunnilla oltiin, vastattavana oli musiikkiaiheisia kysymyssarjoja. Pisteitä sai oikeasta vastauksesta ilmeisesti sitä enemmän, mitä nopeammin osasi valita neljästä vastausvaihtoehdosta sen oikean.

Koska olen tietokilpailuhenkinen, innostuin tietenkin aluksi pelaamaan ihan tosissani. Osasin moneen kysymykseen vastata nopeasti oikein ja yhtäkkiä huomasin väliaikatilanteissa johtavani koko kisaa. Onneksi tajusin, että eihän minun kuulu tätä kisaa voittaa, vaan jonkun oppilaan. Vastasin muutamiin kysymyksiin tahallani väärin mutta kaikissa kysymyssarjoissa se ei enää auttanut, koska olin ollut liian ylivoimaisessa johdossa ennen havahtumistani. Niin kävi, että parikin kertaa vahingossa voitin kaikki kolmasluokkalaiset. Siitä en ollut kauhean ylpeä, pikemminkin hämmentynyt (jo toisen kerran tänään!). Oppilaat kuitenkin antoivat minulle ja muille palkintosijoille päässeille vilpittömät aplodit.

Meistä kaikista tämä oli todella hauska kisa. Oppilaitten riemunkiljahdukset täyttivät luokan joka kerta, kun heidän vastauksensa osuivat oikeaan. Oppilaitten kunniaksi on sanottava, että he tiesivät musiikista varsin paljon. Kuvista tunnistettiin esimerkiksi käyrätorvi, pasuuna ja patarumpu, tiedettiin Vivaldi Neljän vuodenajan säveltäjäksi ja jopa Juice Leskinen tunnistettiin videolla esiintyneeksi laulajaksi. Muistatko sinä, kuka oli Suomen ensimmäinen rap-artisti? En minä muista vieläkään, vaikka hänen nimensä vastausvaihtoehtojen joukossa näinkin.

Ensi viikolla on odotettavissa uusinta, koska tähän osallistuttiin puoli luokkaa kerrallaan. Toiset olivat samaan aikaan musisoimassa toisessa musiikkiluokassa. Toivottavasti viikon päästä osaan vastata ”oikein”.