Arvovieraita kouluun tutustumassa

Koulun aulaan aamulla tullessani huomasin, että ruokasali/juhlasali oli täynnä aikuisia ihmisiä ja kuulin rehtorin puhuvan heille. Siitä muistin, että tänään meillä ovat ensi syksyn ekaluokkalaiset kouluunsa tutustumassa. Vanhemmat kuuntelivat tarkkaavaisina, kun rehtori kertoi heille elämästä ja opiskelusta Syvälahden koulussa. Tulevat ekaluokkalaiset oli ohjattu omaan kortteliinsa koulun toiseen kerrokseen. Mutta mihin olivatkaan sieltä joutuneet nykyiset eka- ja tokaluokkalaiset?

”Mene ulos, sieltä heidät löydät”. Tämän ohjeen sain tulokkaita opastavalta opettajalta. Ohjeen sävy oli ystävällinen, ei ollenkaan tuollainen tyly, miltä se tässä näyttää ja opettaja tuli vielä myöhemmin ruokatunnillakin minulta varmistamaan, että olinhan nykyiset ykköset pihalta löytänyt.

Heti ei heitä kuitenkaan näkynyt missään. Pihalla oli vain yksi viluinen koulunkäynninohjaaja ja kaksi vasta yhdeksäksi kouluun tulevaa oppilasta. Aamu oli varsin kylmä, vaikka elämmekin jo toukokuun alkupäiviä. Oppilailla ei vilu ollut, heillä olivat jalkapallo ja kaikki kiipeilytelineet ahkerassa käytössä. Ohjaajalla oli tilanne täysin hallinnassa: Hän tiesi, että oppilaat olivat menneet läheiselle urheilukentälle ja olivat sieltä jo tulossa tännepäin.

Siemenet itämään, nyt on kevät!

Kun koko luokka oli pihalle palannut, aloitettiin istutushommat: Maitopurkeista oli taiteiltu puolen litran istutusruukut ja koristeltu ne äitienpäivään sopivin piirroksin ja tekstein. Jokainen sai nyt täyttää oman purkkinsa mullalla ja istuttaa siihen yhden siemenen. En muista kasvin nimeä, jokin papu se oli ja siemen oli iso, muistutti joulupuuron mantelia. Saa nähdä, mitä purkeista alkaa nousta!

Tulokkaitten ja heidän vanhempiensa kouluun tutustuminen kesti kymmeneen asti. Kun he olivat poistuneet, huomasin opettajainhuoneessa, että rehtori Jarmo ja apulaisrehtori Marko saivat heti uusia vieraita. Vajaan kymmenen hengen ryhmä käväisi huoneessa ja jatkoi isäntiensä opastuksella heti matkaansa muualle kouluun. Ryhmän nimi jäi minulle vieraaksi, enkä sillä tiedolla sinänsä mitään tekisikään. Opettajat kertoivat, että koulussamme käy usein vierasryhmiä, onhan tämä sekä rakennuksena että toimintatavoiltaan uudenlainen kasvattajia, opettajia ja kuntapäättäjiä kiinnostava kohde.

Wilma-viesti vanhemmille:
kouluvaari kirjoittaa blogia

Kolmosten opettaja kertoi, että hän oli eilen laittanut Wilma-viestinä vanhemmille tiedon ja linkin, että koulussa on kouluvaari, joka pitää tällaista blogia kokemuksistaan ja elämyksistään. Olin iloinen, että hän oli sen tehnyt. Viestillä näytti heti olevan pieni lisäysvaikutus blogin lukijalaskurissa. ”On hienoa, että kouluvaarien tekemä erittäin arvokas työ aukeaa laajemmin luettavaksi ruohonjuuritasolta,” oli rehtori Jarmo kerran keväällä ottanut kantaa näihin blogiteksteihini. 

Monesti olen havainnut, että kyllä tällä työllä oma tarkoituksensa on: Kouluvaarin askareet ovat auttamis- ja mukanaolotyötä. Auttamisen kohteina vuorottelevat opettajat, luokan kaikki oppilaat, pienemmät oppilasryhmät ja yksittäiset oppilaat. Itselleni palkitsevimpia hetkiä ovat ne, joissa saan olla auttamassa oppilaita onnistumaan. Tuloksena voi olla vaikkapa matikantehtävän oivaltaminen, luetun tekstin vaikeitten sanojen ymmärtäminen, kirjaston kirjojen aakkostamistehtävän onnistuminen tai rästiin jääneitten läksyjen ajan tasalle saattaminen. Näitä hetkiä on ollut paljon jo yhden kevätlukukauden aikana.

Lukuvuosi päättyy, kesäloman jälkeen alkaa uusi

Kolmasluokkalaiset suunnittelivat osallistuvansa toukokuun lopussa perinteisiin viestikarnevaaleihin Urheilupuistossa. Päivä sattuu olemaan kuun viimeinen tiistai ja samalla siis myös kevään viimeinen kouluvaaripäiväni. Lupasin mielelläni tulla tapahtumaan mukaan.

Ruokatunnilla juttelimme kolmosnelosten opettajien kanssa ensi syksystä. He ilmeisesti opettavat silloinkin työparina kolmatta ja neljättä luokkaa. Heille tuntui hyvin sopivan se, että jatkaisin nimenomaan heidän kanssaan kouluvaarina myös tulevana lukuvuonna. Se sopii minullekin oikein mainiosti.

Mikä on sinun lempikappaleesi?

Musiikkitunneilla opin taas uutta. Musiikkia voidaan soittaa, laulaa ja kuunnella. Nyt oli kuuntelemisen vuoro. Sekä nelosten että kolmosten tunneilla keskityttiin nyt kuuntelemaan. Oppilaat saivat itse valita lempikappaleitaan. Ne haettiin verkosta ja kuuntelun jälkeen toiveen esittäjä sai perustella valintaansa ja toiset saivat kommentoida kuulemaansa. Kuuntelu ei ollut pelkkää kuuntelemista. Siihen kuuluivat myös tanssiminen luokan pöytien välissä ja yhdessä laulaminen. Kaikki kappaleet tuntuivat olevan ainakin osalle luokasta hyvinkin tuttuja. Pojistakin monet osasivat tanssien käsiliikkeet ja askeleet.

Tämän jutun otsikkokuvana on kolmasluokkalaisten lista lempikappaleistaan. Se on mainio esimerkki noin kymmenvuotiaitten musiikkimausta ja sen monipuolisuudesta. Lista on soittojärjestyksessä, mikä ei ollut sama kuin suosituimmuusjärjestys. Tunnustan, että en tuntenut kappaleista ainuttakaan. Olin ennestään kuullut Eminemistä ja Justin Bieberistä mutta kummaltakaan en ole osannut nimetä yhtään ainoaa heidän kappaleistaan. Nyt osaan mutta en kerro. Tunnistatko sinä, mahdollinen lukijani, tältä listalta edellä mainittujen esittäjien teokset? Katso oikeat vastaukset ja muittenkin kappaleitten esittäjät vaikka Spotifysta, niin tiedät, mitä tämän päivän varhaisnuoriso kuuntelee, katselee ja tanssii.

Huomioni kiinnittyi siihenkin, että lapset kiinnostuvat ja innostuvat musiikista eri kanavien kautta. Esimerkiksi kappale numero viisi, Fortnite on heille tuttu samannimisestä huippusuositusta tietokonepelistä.

Taidan olla pahasti jo ajastani jäljessä, Fortniteakaan en ole ikinä pelannut.

P.S. Yksi ilonaiheistani kouluvaarin töissä jäi vielä mainitsematta: Se että oppilas tulee vaikkapa ruokalassa tai kirjastossa minua vastaan ja tervehtii iloisesti: ”Moi, Mauri!”