Vappukarnevaalit Syvälahdessa

Tänään ei ole ”töitä”, sanoi yksi ykköskakkosten opettajista, kun varttia vaille yhdeksän tulin heidän torillensa ja ihmettelin tavallisesti täynnä vilkasta menoa olevan tilan täydellistä autiutta. Paikalla ei ollut ainuttakaan oppilasta, vain kolme opettajaa yhdessä luokassa pitämässä yhteistä palaveria.

Kuulin kyllä nuo lainausmerkit opettajan kommentissa mutta en siltikään heti ymmärtänyt, mistä oli kyse. Opettajat kertoivat minulle, että tänään on vappukarnevaalien päivä, onhan nyt vappuaatto. Kaikkien koulupäivä kestää neljä tuntia, yhdeksästä yhteen. Tavanomaista lukujärjestystä ei noudateta, vaan juhlitaan vappua.

Samassa oppilaat jo alkoivatkin tulla pihalta sisään. Vaan keitä sieltä tulikaan: keijukaisia siivet selässään, prinsessoita tiaroineen ja sifonkihameineen, sombrerohattuinen meksikolainen, Harry Potter viittoineen ja Villin Lännen cowboy asevöineen. Kaikkia en tuntenutkaan. Joukossa oli ainakin ”Miehet mustissa” -elokuvan pääosan esittäjä tummassa puvussa aurinkolaseineen (”Tiädäksä sen elokuvan, minkä nimessä on black?” ”Tiedän, se on Men in Black” ”Joo, mä olen se!”). Kaikilla muillakin oli vähintään serpentiinejä tai muita karnevaalivarusteita mukanaan. Iloista, touhukasta joukkoa, tästä odotettiin kivaa päivää.

Buffetin puolelta karkkeja ja kasvomaalausta

Ensin menimme kuvaamataidon luokkaan. Siellä oli vaikka mitä: kasvomaalausta, hiusten värjäystä, tatuointia ja mikä ehkä tärkeintä: buffetti. Koteihin oli ilmoitettu, että lapset voivat tänään ottaa vähän rahaa mukaansa, jotta voivat herkutella buffetin todella edullisilla tuotteilla. Irtokarkkipussit, mokkapalat, muffinit, mehut ja muut tekivät hyvin kauppansa. Buffetin leivonnaiset olivat varmasti kotitekoisia, niin maukkailta ne näyttivät. Myyjinä oli ylempien luokkien oppilaita.

Vanhat leikit voimissaan

Kun puolet ykköskakkosista oli buffetin puolella ja hiuksiansa värjäämässä, leikki toinen puoli viereisessä tilassa minullekin tuttuja leikkejä. Leikittäjinä oli muutamia ysiluokan oppilaita (vai olivatko kasilta?). He hoitivat tehtävänsä kiitettävän erinomaisesti. Leikkien säännöt kerrottiin selvästi ja leikin eri vaiheita ohjattiin ystävällisen jämäkästi. Missään vaiheessa leikit eivät riehaantuneet yli äyräittensä, vaikka tunnelma oli katossa ja leikkijät innolla mukana. Minulle yli kuudenkymmenen vuoden takaa tuttu leikki oli nyt nimeltään ”peili”. Silloin ennen vanhaan leikimme ”peilissii”. Yksi leikkijöistä oli 6-7 metrin päässä muista leikkijöistä selkä heihin päin. Muut yrittivät liikkua tätä yhtä leikkijää kohti tämän huomaamatta. Tämä ykkösleikkijä, peili, vilkuili kuitenkin vähän väliä selkänsä taakse ja jos hän näki jonkun silloin liikkuvan, tämä joutui palaamaan takaisin lähtöviivalle. Ensimmäisenä peiliä koskettanut pääsi itse seuraavaksi peiliksi. Lasten riemusta näki, ettei leikin viehätys vuosikymmenien aikana ollut hävinnyt mihinkään.

Lounaaksikin vapun herkkuruokia

Kun kaikki olivat päässeet leikkimään ja buffetin tarjouksista ja kasvomaalauksista nauttimaan, mentiin yhdessä syömään koulun ruokalaan. Tänään listalla ei ollut arkiruokaa, vaan vapun herkkuja: muusia ja nakkeja (aika runsaskätisestikin, maksimiannokseksi sai ottaa peräti kuusi nakkia!). Salaatit kuuluivat tietysti annokseen ja kaiken kruunasi jälkiruoka, munkki ja mehu. Aamupäivän leikkien jälkeen jotkut vielä ruokalassakin kävivät tavallista kovemmilla kierroksilla ja opettajat joutuivat ruokarauhasta ja ruokailutavoista välillä vähän huomauttamaan. Mutta minkäs sille voi, kun koko ajan on ollut niin valtavan kivaa…

Hyvinhän se ruokailu kuitenkin meni. Kyselin omalta pöytäseurueeltani arvosanaa päivän tähänastisesta onnistumisesta. Vastapäinen kakkosluokkalainen antoi hetken harkittuaan täyden kympin mutta vieressäni istuva vain nelosen. Kysyin, että miksi niin vähän. Hän selitti, että hänellä oli eri asteikko, ykkösestä viitoseen. Kerroin tämän ”ovensuukyselyn” tulokset yhdelle päivän järjestäjistä. Hän hymyili tyytyväisenä.

Lautapelejä ja vapputietokilpailuja

Ruokailun jälkeen lähdin kolmosnelosten mukaan heidän vappukarnevaaliansa viettämään. Alku oli sama kuin äsken ykköskakkosilla, siis buffettia, kasvomaalauksia, värjättyjä hiuksia ja yhteisiä leikkejä. Vauhtikin oli samaa luokkaa. ”Sain viimeisen ison irtokarkkipussin ja jäikin vielä kaksi euroa”, pyörähti eteeni iloinen kolmasluokkalainen ostoksiaan esittelemään. Pojilla suosituin uusi sävy hiuksissa oli sininen, tytöillä oli sekä vihreää että sinistä.

Buffetista eli kuvaamataidon luokasta palattiin luokan omaan kortteliin. Siellä oli vaihtoehtoina pelata yhtä monista tarjolla olleista lautapeleistä tai osallistua vappuaiheiseen kahoottiin eli tietokilpailuun. Aiemmin olin jo muutama viikko sitten osallistunut musiikkiaiheiseen kisaan, jonka muutaman osakilpailun vahingossa innostuksissani voitinkin. Nyt osasin vastata vappukysymyksiin ”paremmin” ja taisin olla vasta yhdeksäs vajaasta kahdestakymmenestä osanottajasta. Riemumeteli oli hirmuinen aina, kun oppilaat huomasivat vastanneensa oikein. Pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta ehdimme vastata kahteenkin eri kysymyssarjaan. En muista, ketkä olivat voittajia mutta muistan vieressäni kilpailleen tytön. Hän näytti minulle, miten kahoot-sovellukseen voi luoda itsekin omia tietokilpailujaan mistä aiheista tahansa. Hän kertoi niin kotona tehneensä ja pelanneensa niitä isänsä ja äitinsä kanssa. Siis kolmasluokkalainen, hienoa!

Viimeinen puoli tuntia liikuttiin pihalla, potkittiin palloa, keinuttiin ja juostiin. Päivän aikana olin katsellut ja kuunnellut lasten iloisia ilmeitä ja karnevaalien kirjavaa tunnelmaa eri toimintapisteissä. Olen varma, että niitä täyden kympin arvosanan antajia on oppilaitten joukossa moni muukin kuin se ruokapöydässä vastapäätäni istunut poika.

Tämä vappukarnevaalipäivä oli ollut niin täynnä touhua ja tapahtumaa, että vallan unohdin palauttaa repussani olleen kirjan kirjastoon. Olin jo melkein auton parkkipaikalla, kun sen muistin enkä jaksanut enää palata takaisin. Onneksi laina-aikaa on vielä jäljellä.

P.S.

Tämän juttuni alussa olevan kuvan koulumme pääsisäänkäynnistä otin vappuaattona kouluun tullessani. Tarpeeksi kauan kun sitä kotona tuijotin, niin huomasin, että kuvassa on myös vertauskuvallisuutta vaikka kuinka paljon: Monta ovea kertoo esimerkiksi siitä, että valinnanvaraa oppiaineissa on paljon, sitä enemmän mitä ylemmillä luokilla opiskellaan. Seinällä vaihtelevat valot ja varjot kertovat siitä, että koulunkäynti ei aina ole pelkkää aurinkoa ja vappukarnevaaleja, vaan vastaan tulee myös varjopaikkoja, kovaa työtä ja vaikeita läksyjä. Kannattaa kuitenkin huomata, että valoa seinällä on paljon enemmän kuin varjoja! Entä sitten tuo lehteensä puhkeamassa oleva puu, taimi, joka on tuotu koulun ovelle ja tuettu niin, että se pääsee hyvin kasvunsa alkuun. Siinä on kyllä opettamisen ja kasvattamisen vertauskuvista se vanhin ja käytetyin.

Ensi tiistaina ensi syksyn ekaluokkalaiset tulevat ensimmäisen kerran tutustumaan kouluunsa. Heitä varten koulun kello on vasta varttia vaille.