Vauvauutisia ja lisää uusia koululaisia

Aamun ohjelmaan ykköskakkosilla kuului vastakohtien opetteleminen. Matala tiedettiin helposti korkean vastakohdaksi ja pitkä lyhyen, mutta mikä voikaan olla avaran vastakohta? Siihen minulta kysyttiin apua ja taas muistin, että auttaa saa mutta ei kertoa oikeaa vastausta. ”No semmoinen, mistä ei oikein mahdu menemään tai missä on paljon ihmisiä pienessä tilassa…” yritin jotakin selittää. ”Ahdas!” Iloinen oivaltaja kirjoitti heti muistiin juuri keksimänsä vastakohdan.

Yhden oppilaan kanssa laskimme aamulla myös muutaman laskutehtävän. Laskijan työskentelyä oli mukava seurata: Useimmissa tehtävissä hän ensin istui aivan hiljaa ja keskittyneesti, mietti liikahtamatta (ehkä sormet vähän värähtelivät, kun niitä käytettiin ajattelun apuna) ja sitten hän sanoi oikean vastauksen ääneen ja kirjoitti sen paperille. Vasta tehtäväsarjan kaikkein vaikeimmissa tehtävissä sattui pieniä virheitä, jotka hän osasi kyllä korjata mietittyään hiljaa vielä toisen kerran.

Ensimmäisellä välitunnilla tuli Jarmo-rehtori luokseni ja kertoi, että eilisessä vanhempainyhdistyksen kokouksessa tämä blogikirjoitteluni oli tullut puheeksi. Teksteistä oli siellä keskusteltu varsin myönteiseen sävyyn. Lämpimät kiitokseni kaikille vanhempainyhdistyksen kokouksesta minulle terveisiä lähettäneille!

Valtavasti kenkiä ulko-ovella

Pitkään ei rehtori ehtinyt kanssani jutella, sillä tänäänkin oli koulussa paljon vieraita. Ensi syksyn seiskaluokkalaiset, jotka vielä ovat joko Wäinö Aaltosen koulun taikka Haarlan koulun kuudesluokkalaisia, olivat tutustumassa tulevaan kouluunsa. Jos epävirallisesti minulle kerrottu vähän epävarma tieto oli oikea, niin täällä oli ainakin 140 tulevaa seiskaluokkalaista! Vasta jälkeenpäin tuli mieleeni, että minun olisi pitänyt ottaa kuva ulko-ovelle jätetyistä kenkäpareista. Niistähän se olisi ollut helppo laskea! Paljon niitä tossuja ainakin oli.

Oppilaat eivät olleet omin päin liikkeellä, vaan mukana oli myös opettajia heidän nykyisistä kouluistaan. Sekä meidän koulumme opettajat että tutustumismatkalle mukaan tulleet opettajat tapasivat toisiaan pitkästä aikaa. Paitsi monista muista Turun kouluista, niin meille oli opettajia viime syksynä tullut myös näistä Hirvensalon vanhemmista kouluista. Nämä opettajat tunnistivat tulevista seiskaluokkalaisista monta entistä oppilastaan. Opettajien kesken tunnelma oli iloinen. Kouluun tutustuvat oppilaat kyllä jännittivät tilannetta, kertoivat heitä opastaneet opettajat. Ei se ole ihme, aivan uuden tyyppinen koulurakennus ja uudenlaiset opetustilat, uusia kasvoja opettajina eikä ehkä yhtään tuttua oppilasta ennestään.

Tutustumispäivän tärkeydestä kertoivat myös muutamat kolmasluokkalaisten kommentit ennen iltapäivän musiikkitunnin alkua: ”Siellä oli mun veljen kaveri!” ”Niin ja yksi poika asuu meidän naapurissa!” On hienoa tuntea muutama yläluokkalainen, vaikka itse on vasta kolmannella luokalla.

Vauvauutisia

Päivän lämminhenkisin hetki oli kuitenkin yhdellä luokalla, kun saimme kuulla ja nähdä vauvauutisia. Eräässä perheessä oli jo aiemmin tänä keväänä ollut iloinen perhetapahtuma, kun oppilas (josta tässä käytän nimeä Esikoinen) oli saanut pikkusiskon. Vauvan odotuksesta oli luokalle kerrottu jo monta kuukautta ennen syntymää ja Esikoisen tunnelmia oli käsitelty monta kertaa. Sen oppilaat toki tiesivät ennestään, että vauva oli perheeseen jo tullut mutta vasta nyt näimme hänestä kuvia. Ja millä tavalla esitettyinä! Esikoinen oli itse ottanut vauvasta monta kuvaa, koonnut ne tabletilleen hienoksi koosteeksi ja lisännyt otsikot ja tekstit, muun muassa painon, pituuden ja syntymäajan minuutilleen. Todella hieno näyte tietotekniikan osaamisesta! 

Kuvat katsottiin luokan isolta näytöltä ja Esikoinen vastaili oppilaitten kysymyksiin. Lasten kysymykset olivat hyviä: ”Oletko jo paljon pitänyt sitä sylissä? Oletko syöttänyt sitä tai vaihtanut vaippaa? Miltä nyt tuntuu, kun sinulla on pikkusisko?” Tähän viimeiseen kysymykseen saatiin tehtäväänsä valmistautuneen Esikoisen vastaus: ”Kyllä minulla nyt on vastuuta enemmän kuin ennen mutta on minulla vapaa-aikaakin.” Monilla oppilailla oli toki pikkusiskoja tai -veljiä mutta pienen vauvan hoitokokemuksia ei juuri kenelläkään muulla tainnut olla.

Puolen päivän aikoihin valvoin vielä kahden oppilaan rästiin jäänyttä koetta. Aikaa oli varattu koko tunti mutta eiväthän nämä siihen niin pitkää aikaa tarvinneet. Ehdimme vielä hyvin musiikkitunnin loppupuolelle mukaan suunnittelemaan kevätjuhlajuttuja.

Muutamat opettajat kyselivät minulta, minkälainen menettely siihen vaaditaan, että minä syksyllä jatkaisin kouluvaarina näitten samojen luokka-asteitten kanssa. Käsitykseni mukaan se vaatii vain sen, että minä syksyllä ilmestyn paikalle sovittuna päivänä ja sovittuun kellonaikaan. Suosittelivat tulemista heti ensimmäisenä koulupäivänä.

Tulen kyllä, mutta sitä ennen on vielä nyt keväällä yksi kouluvaaripäivä koulussa ja toinen Urheilupuistossa.