Syvälahden
kolmosnelosten kevätlukukausi on jo yli puolivälin. Kevätpäivän tasauskin on ohitettu.
Vanhan kansan härkäviikoiksi kutsuma vuodenkierron aika on menossa. Se
tarkoittaa koulussa tavallista arkea ilman sen suurempia koho- tai kuoppakohtia.
Uusia asioita opiskellaan, koulutehtäviä tehdään ja kokeissa vastataan niin
hyvin kuin osataan. Tutuksi tulleen lukujärjestyksen mukaisesti siirrytään oppitunnista
ja koulupäivästä seuraavaan tuntiin ja seuraavaan päivään. Satunnainen
tarkkailija voisi luulla, että mitään maininnan arvoista ei arkirutiinien
keskellä tapahdu. Mutta kun tarpeeksi tarkkaan katsoo, niin ensivaikutelma ei
pidäkään paikkaansa:
Metsässä ratkotaan ja ratsastetaan
![]() |
Yhteisesti pohtimalla ratkaistiin pakopelin koodit. |
metsätunnilla pelattiin innostuneesti pakopeliä. Sen lopputuloksena jokainen joukkue sai vaikean koodilukon auki ja isoäidin lippaasta löytyivät ajoissa junaliput junaan, joka juuri oli lähdössä. Englannin kieltäkin tässä tehtävässä tarvittiin. Eikä laskettu sääntörikkomukseksi sitä, että joitakin sanoja kysyttiin oppilaalta, jonka toinen kotikieli on englanti.
Yksi
tytöistä oli ottanut ”lemmikkieläimensä” metsään mukaan ja muutamien tyttöjen
kanssa hän järjesti iloiset kepparikisat eli esteratsastuskilpailut
keppihevosella. Jälkeen päin minua harmitti, etten ehtinyt ottaa kuvia
varsinaisesta kisasta, koska olin samaan aikaan piilottamassa kohta alkavan
pakopelin vihjekortteja grillikodan lähimaastoon.
Luokassa
luetaan ääneen
![]() |
Kepparin onnellinen omistaja antoi tietenkin toistenkin ratsastaa hänen hevosellaan. |
Nyt yksi
vapaaehtoisista oli kolmasluokkalainen poika, joka osoittautui aivan mestarilukijaksi.
Pitkätkään sanat eivät tuottaneet vaikeuksia, tarina eteni virke kerrallaan, tauot
olivat pisteitten kohdalla eivätkä rivien lopussa, äänenkäyttö oli elävää ja
poika selvästi hahmotti ja ymmärsi lukemansa tarinan kokonaisuutena. Huomasin,
että vaarin neuvoja ei tässä nyt tarvita yhtään ja uppouduinkin kuuntelemaan hauskan
kirjan sankareitten kommelluksia. Vartti kului todella nopeasti hyvän kirjan ja
hyvän lukijan seurassa. Poika kertoi lukevansa seikkailukirjoja iltaisin
kotonaankin.
Urheilussa
saadaan mitaleja
Vapaa-aikanakin
syvälahtelaiset onnistuvat hyvin: Lauantaina olin Kupittaan urheiluhallissa
kannustamassa omia lapsenlapsiani, jotka osallistuivat siellä noin kymmenvuotiaitten yleisurheilukilpailuihin
(eivät ole Syvälahden koululaisia).
Sattumalta huomasin tulostaululta yhden tutulta tuntuvan nimen, jonka yhdistin Syviksen kolmosnelosiin, vaikka sukunimestä en ihan varma ollutkaan. Tuota korkeushypyssä toiseksi tullutta en katsomosta asti tunnistanut mutta kävin seuraavana vaaripäivänä varmistamassa hyppääjäksi arvelemaltani pojalta hänen sukunimensä. Oikein olin tiennyt! Hän ei ollutkaan urheilijana enää mikään aloittelija. Vaatimattomana mutta tyytyväisenä saamastaan huomiosta hän kertoi: ”Minulla on jo 63 mitalia tai pokaalia.” Tieto hämmästytti saman pöytäryhmän poikia. Onnittelin vielä tätä korkeushyppääjää ja 60 metrin juoksijaa ja pojat jäivät kyselemään tarkempia tietoja hänen mitaleistaan.